Suunniteltu elämään ikuisesti

IHMISRUUMIS on suunniteltu ihmetystä herättävällä tavalla. Sen kehittyminen ja kasvaminen ovat yksinkertaisesti ihme. ”Minut on tehty pelottavan ihmeellisesti”, lausui eräs muinoin elänyt kirjoittaja (Psalmit 139:14). Jotkut nykyajan tiedemiehet, jotka ovat hyvin perillä ihmiselimistön ihmeellisyyksistä, pitävät vanhenemista ja kuolemaa hämmentävänä asiana. Pidätkö sinä?

Biologi Steven Austad Harvardin yliopistosta kirjoittaa: ”Minua ihmetyttää se, miksi useammat ihmiset eivät pidä vanhenemista biologian keskeisenä arvoituksena, kun me kuitenkin joudumme jatkuvasti vastatusten vanhenemisen kanssa.” Hänen mielestään se tosiasia, että kaikki vanhenevat, ”saa – – [vanhenemisen] tuntumaan vähemmän hämmentävältä”. Onko vanhenemisessa ja kuolemassa silti mitään mieltä, kun tarkemmin ajattelet asiaa?

Tri Leonard Hayflick tunnustaa viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan sen, että ihmisen elämään ja kasvamiseen liittyy monia ihmeellisyyksiä, ja hän kirjoittaa: ”Tehtyään ihmeet, jotka vievät meidät hedelmöitymisestä syntymiseen ja sen jälkeen seksuaaliseen kypsymiseen ja aikuisuuteen, luonto ei ole välittänyt keksiä kaikesta päättäen alkeellisempaa mekanismia, joka yksinkertaisesti saisi nämä ihmeet jatkumaan ikuisesti. Tämän tietäminen on vuosikymmeniä askarruttanut biogerontologeja [jotka tutkivat vanhenemista biologian näkökulmasta].” (How and Why We Age.)

Ovatko vanheneminen ja kuolema askarruttaneet sinuakin? Mikä tarkoitus niillä on? Hayflick toteaa: ”Melkein kaikilla biologisilla ilmiöillä hedelmöitymisestä täysi-ikäisyyteen näyttää olevan jokin tarkoitus, mutta vanhenemisella ei ole. Vanhenemisen tarpeellisuutta ei ymmärretä. Vaikka tiedämmekin nykyään jo paljon vanhenemisesta biologian kannalta katsottuna – – meillä silti on edessämme väistämätön lopputulos: tarkoitukseton vanheneminen, jota seuraa kuolema.”

Onko mahdollista, ettei meitä olekaan tarkoitettu vanhenemaan ja kuolemaan, vaan elämään ikuisesti maan päällä?

Halu elää

Tiedät varmaankin, ettei juuri kukaan pidä vanhenemisesta ja kuolemisesta. Monet jopa pelkäävät tällaista tulevaisuudenodotetta. Lääkäri Sherwin B. Nuland kirjoittaa: ”Näyttää siltä, ettei kukaan meistä ole henkisesti valmis ajattelemaan kuolemaa omana olotilanaan, ajattelemaan pysyvää tiedottomuutta, missä ei ole tyhjyyttä eikä tyhjää – missä ei yksinkertaisesti ole mitään.” (How We Die.) Tiedätkö ketään, joka haluaisi vanheta, sairastua ja kuolla?

Jos vanhuus ja kuolema olisivat luonnollinen asia ja osa jonkinlaista yleissuunnitelmaa, niin emmekö ottaisi ne tervetulleina vastaan? Sitä me emme kuitenkaan tee. Miksi emme? Vastaus löytyy siitä, millaisiksi meidät on tehty. Raamattu sanoo ihmisistä: ”Iankaikkisuuden hän [Jumala] on pannut heidän sydämeensä.” (Saarnaaja 3:11, KR-38) Tämä loputtoman elämän kaipuu on saanut ihmiset jo kauan etsimään niin sanottua nuoruuden lähdettä. He haluaisivat pysyä ikuisesti nuorina. Tämä herättää kysymyksen: onko meidän mahdollista elää pitempään?

Suunniteltu korjaamaan itse itseään

Biologi Austad kirjoittaa Natural History -aikakauslehdessä eräästä yleisestä käsityksestä: ”Me helposti ajattelemme itsestämme ja eläimistä samalla tavoin kuin koneista, nimittäin että kuluminen on väistämätöntä.” Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. ”Elolliset oliot ovat perustavanlaatuisesti erilaisia kuin koneet”, Austad sanoo. ”Ne korjaavat itse itseään: haavat paranevat, luut korjaantuvat, sairaudet menevät ohi.”

Kiehtova kysymys näin ollen kuuluu: miksi me vanhenemme? Austad kysyykin: ”Miksi – – [elollisten olioiden] pitäisi sitten olla alttiina samanlaiselle kulumiselle kuin koneet ovat?” Jos kerran elimistön kudokset korjaavat itse itseään, miksi ne eivät tee niin jatkuvasti, ikuisesti?

Kehitysopin kannattaja, biologi Jared Diamond tarkasteli Discover -tiedelehdessä elollisten olioiden ihmeellistä kykyä korjata itse itseään. Hän kirjoittaa: ”Näkyvin esimerkki vaurioitten korjautumisesta elimistössämme on haavojen paraneminen, jonka avulla korjaamme ihovaurioitamme. Monet eläimet pääsevät paljon vaikuttavampiin tuloksiin kuin me: sisiliskot kasvattavat uudelleen katkenneen häntänsä, meritähdet ja ravut raajojaan, merimakkarat suolistonsa.”

Hampaitten uusiutumisesta Diamond sanoo: ”Ihmisille kasvaa kahdet hampaat, norsuille kuudet hampaat ja haikaloille lukematon määrä hampaistoja niiden elinaikana.” Sen jälkeen hän selittää: ”Säännöllistä uusiutumista tapahtuu myös mikroskooppisella tasolla. Suolemme sisäpuolinen pintasolukko uusiutuu muutaman vuorokauden välein, virtsarakon pintasolukko kahden viikon välein ja punaiset verisolumme neljän kuukauden välein.”

”Molekyylitasolla proteiinimolekyylit vaihtuvat jatkuvasti, ja vaihtumisnopeus on jokaisella proteiinilla erilainen. Näin meihin ei pääse kertymään vaurioituneita molekyylejä. Jos siis vertaat sitä, miltä rakkaasi näyttää tänään, siihen, miltä hän näytti kuukausi sitten, hän on ehkä samannäköinen, mutta monet niistä molekyyleistä, joista hänen elimistönsä koostuu, eivät ole enää samoja.”

Useimmat soluistamme korvautuvat määräajoin uusilla. Jotkin solut, esimerkiksi aivosolut eivät ehkä uusiudu ollenkaan. Hayflick kuitenkin selittää: ”Jos solussa ovat kaikki osat uusiutuneet, niin se ei ole enää sama vanha solu. Voi näyttää siltä, että sinulla on nykyään ne samat aivosolut, jotka sinulla oli syntyessäsi, mutta todellisuudessa monet niistä molekyyleistä, joista ne koostuivat syntymähetkelläsi – – ovat ehkä korvautuneet uusilla molekyyleillä. Tästä seuraa, että jakautumiskyvyttömät solusi eivät ehkä sittenkään ole samoja soluja, jotka sinulla oli syntyessäsi!” Syynä on se, että näiden solujen osat ovat uusiutuneet. Elimistömme rakennusaineitten uusiutuminen voisi siis teoriassa pitää meidät elossa ikuisesti.

Tulee muistaa Hayflickin puhuneen ”ihmeistä, jotka vievät meidät hedelmöitymisestä syntymiseen”. Millaisia ovat jotkin niistä? Voimme niitä lyhyesti tarkastellessamme pohtia myös sitä, voitaisiinko saada käyttöön se, mitä hän sanoi ”alkeellisemmaksi mekanismiksi, joka yksinkertaisesti saisi nämä ihmeet jatkumaan ikuisesti”.

Solu

Aikuinen ihminen koostuu noin 100 biljoonasta solusta, ja jokainen niistä on käsittämättömän monimutkainen. Havainnollistaakseen solun monimutkaisuutta Newsweek-aikakauslehti vertaa sitä linnoitettuun kaupunkiin. ”Voimalaitokset tuottavat solulle energiaa”, lehti sanoo. ”Tehtaat puolestaan valmistavat valkuaisaineita, kemiallisessa kaupankäynnissä ratkaisevan tärkeitä yksikköjä. Monimutkaiset kuljetusjärjestelmät ohjaavat kulloinkin tarvittavia kemiallisia aineita kohteesta toiseen solun sisällä ja sen ulkopuolelle. Vartijat valvovat rajoilla vienti- ja tuontimarkkinoita ja tarkkailevat ulkopuolista maailmaa vaaran merkkien varalta. Kurinalainen biologinen armeija on joka hetki valmiina käymään käsiksi tunkeilijoihin. Geneettinen keskushallinto pitää yllä järjestystä.”

Ajatellaanpa, miten sinä – noin 100 biljoonan solun muodostama kokonaisuus – olet ilmaantunut. Olet aloittanut elämäsi yhtenä ainoana soluna, joka oli syntynyt isäsi siittiösolun ja äitisi munasolun yhtymisestä. Kun yhtyminen oli tapahtunut, tämän vastamuodostuneen solun DNA:ssa (lyhenne ”deoksiribonukleiinihapon” englanninkielisestä nimestä) laadittiin suunnitelmat sen olennon valmistamiseksi, josta lopulta tuli sinä – täysin uusi, ainutlaatuinen ihmisyksilö. On sanottu, että DNA:n sisältämien ohjeitten ”kirjoittaminen paperille täyttäisi tuhat 600-sivuista kirjaa”.

Jonkin ajan kuluttua tämä ensimmäinen solu alkoi jakautua, ensin kahdeksi soluksi, sen jälkeen neljäksi, kahdeksaksi ja niin edelleen. Kun lopulta oli kulunut yhdeksän kuukautta – jona aikana äitisi sisässä oli kehittynyt miljardeittain monia erilaatuisia soluja ja niistä oli muodostunut lapsi – synnyit SINÄ. Aivan kuin tällä ensimmäisellä solulla olisi ollut suuri huone täynnä kirjoja, joissa oli tarkat valmistusohjeet sinua varten. Yhtä ihmeteltävä on kuitenkin se tosiasia, että nämä monimutkaiset ohjeet siirtyivät kaikkiin uusiin soluihin. Hämmästyttävää on se, että jokaisessa elimistösi solussa on kaikki sama tieto, jonka alkuperäinen hedelmöitynyt munasolu oli sisältänyt!

Ajatellaanpa myös tätä. Kun tuli aika valmistaa vaikkapa sydänsoluja, niin miten kyettiin sivuuttamaan kaikkien muitten solujen valmistusohjeet, kun kerran jokaisessa solussa on se tieto, jota tarvitaan kaikkien solutyyppien valmistamiseksi? Ilmeisesti solu toimi kuin rakennusurakoitsija, jolla on käytössään täydellinen kokoelma piirustuksia lapsen valmistamiseksi, ja niistä se valitsi sydänsolujen valmistamiseen tarvittavat piirustukset. Toinen solu valitsi toisenlaiset piirustukset ja valmisti niiden ohjeitten mukaan hermosoluja, kun taas jokin kolmas solu otti piirustukset, joiden perusteella se valmisti maksasoluja, ja niin edelleen. Tämä solun toistaiseksi selittämätön kyky valita ne ohjeet, jotka tarvitaan jonkin tietyn solutyypin valmistamiseksi, ja samalla sivuuttaa kaikki muut ohjeet on varmasti yksi niistä monista ”ihmeistä, jotka vievät meidät hedelmöitymisestä syntymiseen”.

Asiaan liittyy kuitenkin paljon muutakin. Esimerkiksi sydänsolujen täytyy saada ärsykkeitä, jotta ne voisivat supistua rytmisesti. Sydämeen onkin rakennettu monimutkainen järjestelmä kehittämään sähköimpulsseja, jotka panevat sydämen sykkimään sopivalla nopeudella ja ylläpitämään ihmisen elimistöä hänen toimittaessa erilaisia tehtäviään. Sydän on tosiaankin eräs suunnittelutaidon ihme. On hyvin ymmärrettävissä, miksi lääkärit ovat sanoneet sydämestä: ”Se on tehokkaampi kuin mikään ihmisen tähän mennessä keksimä kone.”

Aivot

Vielä suurempi ihme on aivojen kehittyminen, sillä aivot ovat varmasti salaperäisin osa ihmeellisestä ihmisestä. Aivosoluja alkaa muodostua kolmen viikon kuluttua hedelmöityksestä. Lopulta ihmisaivoihin on ahtautunut noin 100 miljardia hermosolua eli neuronia, saman verran kuin Linnunradassa on tähtiä.

”Jokainen näistä neuroneista vastaanottaa viestejä noin 10000 muusta neuronista ja lähettää niitä tuhanteen muuhun neuroniin”, viikkolehti Time kirjoittaa. Yhdistelmien mahdollisesta määrästä hermotutkija Gerald Edelman sanoo: ”Tulitikun pään kokoinen pala aivoja sisältää noin miljardi yhteyttä, ja ne voivat yhdistyä tavoilla, joiden määrää ei voi luonnehtia muutoin kuin sanomalla sitä hypertähtitieteelliseksi – luvulla 10, johon pannaan perään miljoonia nollia.”

Miten suuri aivojen kapasiteetti saattaa näin ollen olla? Tähtitieteilijä Carl Sagan toteaa, että ihmisaivoihin mahtuva tietomäärä ”täyttäisi parikymmentä miljoonaa teosta, maailman suurimpien kirjastojen kirjamäärän”. George Leonard menee vielä pitemmälle: ”Nyt voimme kenties esittää uskomattomalta tuntuvan hypoteesin: ihmisaivojen luovan kyvyn maksimi voi olla käytännöllisesti katsoen rajaton.”

Meidän ei näin ollen pitäisi yllättyä seuraavista lausunnoista: ”Aivot ovat monimutkaisin kokonaisuus, minkä olemme tähän mennessä löytäneet maailmankaikkeudestamme”, sanoo molekyylibiologi James Watson, toinen DNA:n rakenteen selvittäjistä. Neurologi Richard Restak, joka ei pidä siitä, että aivoja verrataan tietokoneeseen, kirjoittaa: ”Aivojen ainutlaatuisuus perustuu siihen tosiasiaan, että tunnetussa maailmankaikkeudessa ei ole mitään sellaista, mikä edes vähäisessä määrin muistuttaisi niitä.”

Hermotutkijat sanovat, että nykyisen pituisena elinaikanamme me käytämme aivojemme kapasiteetista vain pientä osaa, jonka suuruus erään arvion mukaan on vain prosentin sadasosan luokkaa. Se panee ajattelemaan. Onko järkevää, että meille olisi annettu aivot, joilla on näin mahtava kapasiteetti, jollei niitä voitaisi koskaan käyttää täysin määrin? Eikö olekin järkevää, että ihmiset, joilla on rajaton oppimiskyky, on todellisuudessa suunniteltu elämään ikuisesti?

Jos tämä on totta, niin miksi me vanhenemme? Mikä pilasi kaiken? Miksi me kuolemme elettyämme 70–80 vuotta, vaikka elimistömme aivan selvästi on suunniteltu kestämään ikuisesti?

[Kaavio s. 7]

(Ks. painettu julkaisu)

Solu – suunnittelutaidon ihme

Solukalvo

Kuori joka valvoo, mitä soluun tulee ja mitä sieltä lähtee

Tuma

Kaksinkertaisen kalvon verhoama, solun toimintoja ohjaava valvontakeskus

Ribosomit

Hiukkasia joiden pinnalla aminohapot kootaan proteiineiksi

Kromosomit

Sisältävät solun DNA:n eli sen perinnöllisen yleiskaavan

Tumajyvänen

Paikka jossa ribosomit kootaan

Solulimakalvosto

Kalvojen rajaamia onteloita, jotka varastoivat tai kuljettavat niihin kiinnittyneiden ribosomien (joita on myös vapaina solulimassa) valmistamat proteiinit

Mitokondriot

Solun energianlähteiden, ATP-molekyylien, tuotantokeskuksia

Golgin laite

Ryhmä litistyneitä kalvopusseja, jotka pakkaavat ja jakelevat solun valmistamia proteiineja

Sentriolit

Sijaitsevat lähellä tumaa ja ovat tärkeitä solunjakautumisessa