Lukijoiden kirjeitä

Vitkastelu.  Kirjoitus ”Vitkastelu – aikavaras” (8.4.1995) oli kirjoitettu käytännöllisellä ja humoristisella tavalla. Kun luin sen, huomasin nauravani itselleni, koska minulla on kamala tapa vitkastella.

F. B. H., Brasilia

Olen ollut krooninen vitkastelija läpi elämäni, joten aineisto oli ajankohtaista minulle. Se oli hyvin kirjoitettu, ja aion käyttää siinä esitettyä tietoa voidakseni suunnitella ajankäyttöni paremmin. Olen monesti halunnut kirjoittaa kiitoskirjeen eri artikkeleiden johdosta mutten ole koskaan saanut sitä aikaan. Nyt olen vihdoinkin tehnyt sen!

M. H., Yhdysvallat

Olin selaamassa tätä lehteä, kun huomasin vitkastelukirjoituksen. Luin kirjoituksen alun sillä mielellä, että lukisin sen loppuun myöhemmin. Mutta kirjoitus alkoi näin: ”Odota! Älä pane tätä kirjoitusta sivuun!” Nyt tajuan, että olen antanut varastaa itseltäni aikaa vitkastelemalla.

A. E., Italia

Olen räätäli, ja vitkastelu oli minulle elämäntapa. En välittänyt tehdä listoja, jakaa töitä ajoissa ja varautua keskeytyksiin. Nyt olen kuitenkin oppinut soveltamaan käytäntöön ehdotuksianne ja nautin tuloksista.

S. N., Nigeria

Viimeiset päivät.  Haluaisin kokoaikaisena evankelistana kiittää teitä lehdistämme. Kun luin erikoisartikkelisarjaa ”Ovatko nämä viimeisiä päiviä?” Herätkää!-lehdestä 22.4.1995, ajattelin itsekseni, miten selviä, suoria ja hyvin kuvitettuja nämä kirjoitukset ovat. Tekstin asettelu, erinomaiset valokuvat ja kuvatekstit selvittivät asian erittäin hyvin ja tekivät kirjoituksista helppolukuisia ja helppotajuisia. Oli ilo tarjota tällaista aineistoa lähimmäisillemme!

J. B., Yhdysvallat

Vyöruusu.  Luin kirjoituksenne ”Vyöruusu – taistelu tuskallista sairautta vastaan” (22.4.1995). Kolmen päivän kuluttua minulle aikoi ilmestyä iho-oireita, jotka muistuttivat paljon kirjoituksenne kuvausta vyöruususta. Menin lääkäriin ja sanoin ajattelevani, että minulla voi olla vyöruusu. Kuten odottaa saattoi, lääkäri ihmetteli, miten hyvin olin perillä asioista – diagnoosini oli oikea! Hän sanoi, että koska sairaus havaittiin alkuvaiheessa, säästyisin pitkälti siltä tuskalta, jota useimmat vyöruusupotilaat joutuvat kärsimään. Kiitos kirjoituksestanne!

K. B., Yhdysvallat

Maatuskanukke.  Kiitos kirjoituksestanne ”Viehättävä maatuskanukke” (22.4.1995). Kun luin sen, minuun teki vaikutuksen tapa, jolla se oli kirjoitettu. Valokuvat ovat kauniita! Tämä nukke on kiehtonut minua aivan pienestä pitäen, mutten ole tiennyt mitään sen alkuperästä. Nyt minun täytyy suostutella joku ostamaan minulle sellainen!

M. T., Italia

Abortti.  Huomioni kiinnittyi kirjoitukseen ”Nuoret kysyvät: onko abortti ratkaisu?” (8.3.1995). 24 vuotta sitten, kun tulin raskaaksi ollessani 15-vuotias, koin samanlaisen tunnekuohun kuin kirjoituksessa mainitut tytöt. Lapsen isä kannusti minua ottamaan abortin, mutta päätin pitää lapseni. Pappini halusi minun antavan lapsen adoptoitavaksi. En enää koskaan astunut jalallani katoliseen kirkkoon! Vanhempani olivat kuitenkin hyvin auttavaisia. Aloin ajatella, että haluaisin antaa lapselleni terveen hengellisen kasvatuksen. Kun Jehovan todistajat tulivat ovellemme, aloin tutkia heidän kanssaan Raamattua, ja pian minut kastettiin. Nykyään olen onnellisesti naimisissa. Entä poikani? Hän palvelee Jehovan todistajien päätoimistossa. Minua puistattaa ajatella ensimmäistä vaihtoehtoa – aborttia. Se ei ole ratkaisu!

G. J., Yhdysvallat