Vaikuttava maailmankaikkeus

Jotakin puuttuu – mitä?

KATSELTUAMME tähtiä kirkkaana, pimeänä iltana palaamme hytisten ja silmiämme siristellen sisälle. Olemme hämmentyneitä tähtitaivaan valtavasta kauneudesta. Päässämme risteilee monia kysymyksiä: Miksi maailmankaikkeus on olemassa? Miten se on syntynyt? Miten sille tulee käymään? Nämä ovat sellaisia kysymyksiä, joihin monet etsivät vastausta.

Kun tiedekirjailija Dennis Overbye oli tutkinut viisi vuotta kosmologiaa, mikä vei hänet luonnontieteellisiin konferensseihin ja tutkimuslaitoksiin eri puolille maailmaa, hän kertoi keskustelustaan maailmankuulun fyysikon Stephen Hawkingin kanssa: ”Lopuksi halusin tehdä Hawkingille kysymyksen, jonka olen aina halunnut tehdä Hawkingille: mihin me joudumme kuoltuamme?”

Vaikka näitä sanoja sävyttää ironia, ne silti kertovat paljon omasta aikakaudestamme. Kysymykset eivät niinkään koske tähtiä itseään eivätkä niitä teorioita ja ristiriitaisia käsityksiä, joita on niitä tutkivilla kosmologeilla. Ihmiset kaipaavat nykyäänkin vastauksia seuraaviin perustavan tärkeisiin kysymyksiin, jotka ovat vaivanneet ihmisiä vuosituhansien ajan: Miksi olemme olemassa? Onko Jumalaa? Mihin me joudumme kuoltuamme? Mistä saamme vastaukset näihin kysymyksiin? Löytyvätkö ne tähdistä?

Toinen tiedekirjailija, John Boslough, toteaa, että kun ihmiset ovat hylänneet uskonnon, on tiedemiehistä, esimerkiksi kosmologeista, tullut ”maallistuneen aikakauden täydellinen papisto. He – eivät johtavat kirkonmiehet – olivat niitä, jotka nyt paljastaisivat kaikki universumin salaisuudet arvokkaina palasina yhden kerrallaan, eivät uskonnollisten ilmoitusten muodossa, vaan yhtälöinä, jotka ovat vaikeatajuisia kaikille muille paitsi tällaisen vihkimyksen saaneille.” Tulevatko he kuitenkaan paljastamaan kaikkia maailmankaikkeuden salaisuuksia ja vastaamaan kaikkiin niihin kysymyksiin, jotka läpi aikakausien ovat vaivanneet ihmisiä?

Mitä kosmologit ovat aivan viime aikoina saaneet selville? Suuren pamauksen ”teologiasta” on tullut aikamme maallinen uskonto, ja useimmat heistä kannattavat jotakin sen versiota, vaikka he saattavatkin kinastella lakkaamatta yksityiskohdista. Boslough toteaa: ”Uusien ja ristiriitaisten havaintojen valossa alkuräjähdysteoria on kuitenkin alkanut yhä enemmän näyttää liian pelkistetyltä maailmansynnyn selitysmallilta. 1990-luvun alussa alkuräjähdysteoria oli – – entistä kyvyttömämpi vastaamaan keskeisimpiin kysymyksiin.” Hän jatkaa, että ”hyvin monet teoreetikot ovat lausuneet mielipiteenään, että se ei tule kestämään edes 1990-luvun loppuun”.

Kukaan ei tiedä, mitkä kosmologien nykyisistä olettamuksista osoittautuvat lopulta oikeiksi. Esimerkiksi sulautuuko Orionin sumun aavemaisen hohteen sisässä todella planeettoja yhteen vai ei. Kiistaton tosiasia on, että maan päällä ei ole kellään tästä asiasta varmaa tietoa. Teorioita on runsaasti, mutta rehelliset tarkkailijat yhtyvät siihen Margaret Gellerin terävään havaintoon, että vuolaista puheista huolimatta tieteen nykyisestä maailmankuvasta näyttää puuttuvan jotakin keskeistä.

Kateissa: halukkuus tunnustaa vastenmielisiä tosiasioita

Useimmat tiedemiehet – mukaan luettuina myös useimmat kosmologit – hyväksyvät evoluutioteorian. He eivät voi tunnustaa sitä, että älyllä ja tarkoituksella olisi ollut jokin rooli maailmankaikkeuden syntymisessä ja rakentumisessa, ja heitä puistattaa jo se, että Jumalaa sanotaan Luojaksi. He kieltäytyvät uhraamasta ajatustakaan tällaiselle harhaoppisuudelle. Psalmissa 10:​4 puhutaan halveksivasti ihmisestä, joka ”ei ylimielisyydessään tee mitään tutkimusta; kaikki hänen ajatuksensa ovat: ’Ei ole Jumalaa.’” Hänen luomiskykyinen jumalansa on ”sattuma”. Tiedon lisääntyessä ja sattuman sortuessa kasvavan kuorman painosta tutkijat ovat alkaneet kiinnittää yhä enemmän huomiota sellaisiin kiellettyihin aiheisiin kuin älyyn ja tarkoituksenmukaisuuteen. Seuraavassa joitakin esimerkkejä:

”Kosmologian tutkijoilta on kaikesta päättäen ollut yksi osatekijä kateissa. Jos Rubikin kuution kuvion kokoamiseen tarvitaan älyä, niin maailmankaikkeuden syntymiseen on myös tarvittu älyä”, kirjoittaa astrofyysikko Fred Hoyle kirjassaan The Intelligent Universe (s. 189).

”Mitä enemmän tarkastelen kaikkeutta ja tutkin sen arkkitehtuurin yksityiskohtia, sitä enemmän löydän todisteita siitä, että maailmankaikkeuden on täytynyt jollakin tavoin tietää meidän olevan tulossa.” (Freeman Dyson, Disturbing the Universe, s. 250.)

”Mitkä maailmankaikkeuden ominaisuudet olivat välttämättömiä meidän kaltaistemme olentojen ilmaantumiselle, ja johtuuko se, että maailmankaikkeudella on nämä ominaisuudet, sattumasta vai jostakin vaikeaselkoisesta syystä? – – Varmistaako jokin vaikeaselkoinen suunnitelma sen, että universumi on räätälöity ihmisiä varten?” (John Gribbin ja Martin Rees, Cosmic Coincidences, s. xiv ja 4.)

Fred Hoyle kirjoittaa myös näistä ominaisuuksista edellä lainatun kirjansa sivulla 220: ”Tällaiset ominaisuudet näyttävät juoksevan kuin onnellisten sattumien lankana aineellisen maailman kudelman läpi. Näitä elämälle välttämättömiä, kummallisia yhteensattumia on kuitenkin niin paljon, että niiden selittämiseksi näyttää jonkinlainen selitys olevan paikallaan.”

”Ei ole kysymys vain siitä, että ihminen on sopeutunut maailmankaikkeuteen. Maailmankaikkeus on sopeutunut myös ihmiseen. Voidaan kuvitella, millainen olisi universumi, jossa jokin fysikaalisista perusvakioista olisi muuttunut muutaman prosentin verran suuntaan tai toiseen. Sellaisessa universumissa ei voisi olla olemassa ihmistäkään. Tämä on antrooppisen periaatteen keskeinen ajatus. Tämän periaatteen mukaan maailman koko järjestelmän ja rakenteen takana on jokin elämän mahdollistava tekijä.” (John Barrow ja Frank Tipler, The Anthropic Cosmological Principle, s. vii.)

Jumala, tarkoituksenmukaisuus ja fysikaaliset vakiot

Muun muassa millaiset fysikaaliset perusvakiot ovat välttämättömiä, jotta maailmankaikkeudessa voisi olla elämää? Sanomalehti The Orange County Register (8.1.​1995) luetteli muutamia näistä vakioista. Siinä tähdennettiin sitä, miten tarkka täytyy niiden keskinäisen sopusoinnun olla: ”Monien universumille ominaisten fysikaalisten perusvakioiden määrälliset arvot – esimerkiksi elektronin varaus, valon muuttumaton nopeus tai luonnon perusvoimien vahvuuksien suhde – ovat miltei käsittämättömän tarkkoja, sillä jotkin niistä ovat laskettavissa jopa 120 desimaalin tarkkuudella. Elämää synnyttävän maailmankaikkeuden kehitys reagoi äärimmäisen herkästi näiden suureiden muutoksiin. Ei olisi tarvittu kuin jokin hyvin pieni poikkeama – nanosekunti sinne, ångström tänne – niin universumi voisi hyvinkin olla kuollut ja tyhjä.”

Seuraavaksi tämän raportin tekijä mainitsi jotakin sellaista, mistä yleensä ei ole sopinut puhua: ”Tuntuu järkevämmältä olettaa, että tässä prosessissa piilee jokin arvoituksellinen taipumus, kenties jonkin sellaisen älyllisen ja määrätietoisen voiman toimintana, joka hienosääti maailmankaikkeuden odottamaan meidän saapumistamme.”

George Greenstein, tähtitieteen ja kosmologian professori, esittää kirjassaan The Symbiotic Universe vielä pitemmän luettelon näistä fysikaalisista vakioista. Jotkin hänen luettelemistaan vakioista ovat niin tarkkarajaisia, että jos niihin olisi tullut vaikkapa aivan vähäpätöisiä poikkeamia, ei olisi voinut ilmaantua atomeja, tähtiä eikä maailmankaikkeutta. Näistä suhteista on kerrottu tarkemmin oheisessa tekstiruudussa. Ilman niitä ei voi olla olemassa fyysistä elämää. Nämä suhteet ovat monimutkaisia, eikä niiden merkitys ehkä avaudu kaikille lukijoille, mutta niitä ja monia muita ovat löytäneet astrofyysikot, jotka ovat saaneet koulutusta tällaisten asioitten tutkimiseen.

Tämän luettelon pidentyessä Greenstein häkeltyi. Hän kirjoittaa: ”Millainen määrä yhteensattumia! Mitä pitemmälle luin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että tällaiset ’yhteensattumat’ ovat tuskin voineet tapahtua sattumalta. Samalla kun tämä varmuus kasvoi, kehittyi myös jotakin muuta. Vieläkin on vaikea pukea tätä ’jotakin’ sanoiksi. Se oli voimakasta vastenmielisyyttä, ja aika ajoin se oli luonteeltaan lähes fyysistä. Epämiellyttävä olo sai minut suorastaan vääntelehtimään. – – Onko mahdollista, että olemme yhtäkkiä, tahtomattamme, törmänneet tieteellisiin todisteisiin Korkeimman olemassaolosta? Puuttuiko Jumala asioiden kulkuun ja suurta kaukokatseisuutta osoittaen suunnitteli kosmoksen meidän hyödyksemme?”

Tämä ajatus tympäisi ja kauhistutti Greensteiniä. Niinpä hän muutti nopeasti mielensä, palasi takaisin tieteellis-uskonnolliseen puhdasoppisuuteensa ja julisti: ”Jumala ei ole selitys.” Se ei ollut mikään pätevä syy – ajatus vain oli hänelle niin tavattoman vastenmielinen.

Ihmisen luontainen tarve

Sillä, mitä edellä on sanottu, ei haluta millään tavoin väheksyä sitä ahkeraa työtä, jota vilpittömät tiedemiehet, heidän joukossaan myös kosmologit, ovat tehneet. Jehovan todistajat antavat suuren arvon varsinkin heidän monille löydöilleen, jotka koskevat luomakuntaa ja jotka kertovat tosi Jumalan, Jehovan, voimasta ja viisaudesta ja rakkaudesta. Roomalaiskirjeen 1:​20 julistaa: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa.”

Tiedemiesten tutkimukset ja aherrus ovat se luonnollinen keino, jolla ihminen pyrkii tyydyttämään tarpeen, joka on ihmisille yhtä keskeisen tärkeä kuin on ruoan, suojan ja vaatetuksen tarve: tarpeen saada vastaukset eräisiin tulevaisuutta ja elämän tarkoitusta koskeviin kysymyksiin. Jumalasta sanotaan, että ”iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua” (Saarnaaja 3:​11, vuoden 1938 kirkkoraamattu).

Tämä ei ole huono uutinen. Se merkitsee sitä, että ihmiset eivät tule koskaan tietämään kaikkea, mutta heille ei liioin tule koskaan pulaa uusista asioista, joita he voivat oppia: ”Minä näin kaikesta tosi Jumalan työstä, että ihminen ei voi päästä selville siitä työstä, joka on tehty auringon alla; miten paljon ihminen jatkaakin kovasti työskentelemistä yrittääkseen, kuitenkaan hän ei pääse selville. Ja vaikka hän sanoisi olevansa kyllin viisas tietääkseen, hän ei kykenisi pääsemään selville.” (Saarnaaja 8:​17.)

Jotkut tiedemiehet sanovat, että jos Jumalasta tehdään ”ratkaisu” johonkin ongelmaan, se tukahduttaa halun jatkaa tutkimusten tekemistä. Ihmisellä, joka tunnustaa Jumalan taivaitten ja maan Luojaksi, riittää kuitenkin yltäkyllin sekä kiehtovia yksityiskohtia että jännittäviä arvoituksia, joita hän voi tutkia. Hän on ikään kuin saanut luvan mennä eteenpäin ja hankkia sykähdyttäviä kokemuksia löytämällä ja oppimalla uusia asioita.

Kuka voi vastustaa Jesajan 40:​26:ssa esitettyä kutsua? ”Kohottakaa katseenne korkeuteen ja katsokaa.” Olemme näillä muutamilla sivuilla kohottaneet katseemme korkeuteen ja nähneet sen, mitä kosmologeilta on jäänyt löytämättä. Olemme myös huomanneet, mistä saadaan lopulliset vastaukset niihin yhä uudelleen esiin nouseviin kysymyksiin, jotka kautta aikain ovat vaivanneet ihmisiä.

Vastaukset löytyvät eräästä kirjasta

Vastaukset ovat aina olleet olemassa, mutta Jeesuksen päivien uskonnollisten fanaatikkojen tavoin monet ovat ummistaneet silmänsä, tukkineet korvansa ja paaduttaneet sydämensä vastauksilta, jotka eivät sovi heidän ihmistekoisiin teorioihinsa tai heidän valitsemaansa elämäntyyliin (Matteus 13:​14, 15). Jehova on kertonut, miten maailmankaikkeus on ilmaantunut, miten maapallo on syntynyt ja ketkä tulevat asumaan sen päällä. Hän on sanonut, että maapallon ihmisasukkaitten tulee viljellä sitä ja pitää hyvää huolta kasveista ja eläimistä, jotka elävät sillä heidän kanssaan. Hän on kertonut myös sen, mitä ihmisille tapahtuu heidän kuoltuaan, että he voivat saada elämän takaisin ja mitä heidän täytyy tehdä, jotta he voivat elää maan päällä ikuisesti.

Jos olet kiinnostunut vastauksista, jotka voit saada Jumalan henkeytetyn sanan, Raamatun, kielellä, niin pyydämme sinua lukemaan seuraavat raamatunkohdat: 1. Mooseksen kirja 1:​1, 26–​28; 2:15; Sananlaskut 12:10; Matteus 10:​29; Jesaja 11:​6–9; 45:18; 1. Mooseksen kirja 3:19; Psalmit 146:4; Saarnaaja 9:5; Apostolien teot 24:15; Johannes 5:​28, 29; 17:3; Psalmit 37:​10, 11; Ilmestys 21:​3–5.

Mikset lukisi näitä jakeita perheenjäsentesi, naapurisi tai ystäviesi kanssa kotonasi jonakin iltana? Voit olla varma siitä, että niistä syntyy opettavainen ja mielenkiintoinen keskustelu!

Kiehtovatko maailmankaikkeuden arvoitukset sinua, ja onko sen kauneus tehnyt sinuun suuren vaikutuksen? Mikset tutustuisi paremmin siihen Persoonaan, joka on luonut sen? Uteliaisuutemme ja kysymyksemme eivät merkitse mitään elottomille taivaille, mutta Jehova Jumala, niiden Luoja, on meidänkin Luojamme, ja hän on kiinnostunut niistä nöyrämielisistä ihmisistä, jotka ovat halukkaita hankkimaan tietoa hänestä ja hänen luomistöistään. Kautta maailman esitetäänkin nykyään seuraavaa kutsua: ”’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon; joka tahtoo, ottakoon elämän vettä ilmaiseksi.” (Ilmestys 22:​17.)

Tämä Jehovan antama kutsu on varmasti sydäntä lämmittävä. Maailmankaikkeus ei ole syntynyt järjettömässä, tarkoituksettomassa räjähdyksessä, vaan sen on luonut Jumala, jolla on rajattomasti älyä ja tietty tarkoitus ja joka on alusta pitäen ajatellut sinua. Hänen loputtomat energiareservinsä ovat tarkasti hallinnassa, ja niitä voidaan aina käyttää hänen palvelijoittensa vahvistamiseen (Jesaja 40:​28–​31). Palkinto, jonka tulet saamaan sen johdosta, että opit tuntemaan hänet, on yhtä loputon kuin on itse majesteettinen maailmankaikkeus!

”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, ja taivaanvahvuus kertoo hänen kättensä työstä.” (Psalmit 19:​1)

[Tekstiruutu s. 13]

Elämän olemassaololle välttämättömiä fysikaalisia vakioita

Elektronin ja protonin varausten täytyy olla samansuuruisia ja vastakkaisia; neutronin täytyy olla hitusen protonia painavampi; fotosynteesistä ei tulisi mitään, elleivät auringon lämpötila ja lehtivihreän imuominaisuudet olisi tietyllä tavalla yhteensopivia; jos vahva ydinvoima olisi hiukan heikompi, aurinko ei voisi kehittää energiaa ydinreaktioitten avulla, mutta jos se olisi hieman vahvempi, energian kehittämiseksi tarvittava polttoaine räjähtäisi hajalle; jollei punaisten jättiläistähtien sisuksissa esiintyisi atomiytimien välillä kahta erillistä, merkittävää resonanssi-ilmiötä, ei olisi voinut syntyä muita alkuaineita kuin heliumia; jos avaruudessa olisi vähemmän kuin kolme ulottuvuutta, verenkierron ja hermoston yhteistoiminta olisi mahdottomuus; ja jos avaruudessa olisi ollut enemmän kuin kolme ulottuvuutta, planeetat eivät voisi kiertää aurinkoa vakailla radoilla (The Symbiotic Universe, s. 256, 257).

[Tekstiruutu s. 14]

Onko kukaan nähnyt puuttuvaa massaani?

Kaikkien spiraaligalaksien tavoin Andromedan galaksikin pyörii majesteettisesti avaruudessa ikään kuin se olisi jättimäinen pyörremyrsky. Tähtitieteilijät voivat laskea monien galaksien pyörimisnopeuden valon spektrin avulla, ja tällöin he ovat tehneet myös joitakin hämmentäviä havaintoja. Pyörimisnopeudet näet näyttävät sotivan luonnonlakeja vastaan. Kaikki spiraaligalaksit näyttävät pyörivän liian lujaa. Ne käyttäytyvät aivan kuin galaksin näkyvät tähdet olisivat upotettuina paljon suurempaan, pimeää ainetta olevaan pallomaiseen kehään, joka on galaksin ympärillä mutta jota ei näe kaukoputkella. ”Me emme tunne pimeän aineen olomuotoja”, tähtitieteilijä James Kaler myöntää. Kosmologit ovat arvioineet, että 90 prosenttia puuttuvasta massasta on sellaista, jolle ei kyetä antamaan selitystä. He etsivät puuttuvaa massaa kuumeisesti ja olettavat löytävänsä sitä joko suurimassaisten neutriinojen tai jonkin sellaisen tuntemattoman aineen muodossa, jota kuitenkin olisi olemassa ylenpalttisen runsaasti.

Jos löydät puuttuvan massan, niin lupaathan kertoa siitä heti lähimmälle kosmologille.