Voiko kehenkään luottaa?

”Hän oli niitä harvoja ihmisiä perheen ulkopuolella, joihin vanhempani olivat panneet täyden luottamuksensa. – – Hänestä sai sen vaikutelman, että hän on hyvä ja huolehtivainen ihminen, joka ei koskaan tekisi meille mitään pahaa. – – Hän oli niitä harvoja ihmisiä elämässäni, joihin olin oppinut luottamaan ehdottomasti.”

NÄIN eräs nuori nainen luonnehti sitä luottamusta, jota hän oli tuntenut perhelääkäriään kohtaan. Valitettavasti tämä luottamus oli täysin hukkaan heitettyä. Tämä lääkäri näet käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen ensimmäisen kerran hänen ollessaan 16-vuotias. ”Hän valehteli minulle ja petti minut”, nainen kertoi tuomioistuimelle, joka sen jälkeen langetti tuomion. (The Toronto Star.)

Luottamus häviämässä kaikkialta

Luottamus on kuin kaunis mutta hento kukkanen: se on helppo nykäistä juurineen maasta ja talloa jalkoihinsa. Luottamus on häviämässä kaikkialta. Michael Gaine, joka toimi Englannissa kahden kardinaali-arkkipiispan sihteerinä, sanoo: ”Oli aika, jolloin kaikki luottivat pappiin. Tuolloin perheet saattoivat jättää lapsensa hänen hoiviinsa. Nykyään tilanne on toinen. Tällainen luottamus on iäksi mennyttä.” (The Guardian Weekend.)

Liike-elämässä ihmiset huijaavat kilpailijoitaan. Ovelat mainostajat johtavat kuluttajia harhaan ja riistävät heitä. Eräs paatunut toimihenkilö tyhjensi omien yhtiöittensä työntekijöiden eläkekassan. On tavallista, että työntekijät varastavat työnantajaltaan. Eräässä raportissa todetaan, että esimerkiksi ”Kanadassa liikeyritykset menettävät työntekijöittensä epärehellisyyden takia arviolta 20 miljardia [Kanadan] dollaria vuodessa” (Canadian Business).

Eivät kaikki poliitikot ole epäluotettavia. Silti vain perin harvat hämmästelevät seuraavan kaltaista uutista: ”Kun Ranskan kiistellyimpiin kuuluneen naispoliitikon salamurhasta on nyt kulunut kaksi viikkoa, poliisi repii riekaleiksi verhoja, jotka pitkään ovat suojanneet poliittista vilppiä ja rikollisia salahankkeita vallanpitäjien toiminnassa Välimeren rannikolla.” (The Sunday Times, Lontoo.)

Läheisissä ihmissuhteissa luottamus usein järkkyy. Miehet ja vaimot ovat uskottomia puolisolleen. Vanhemmat pahoinpitelevät lapsiaan. Lapset puijaavat vanhempiaan. Kun entisen Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin arkistot avautuivat, niistä paljastui ”kaikkialle levittäytynyt pettämisjärjestelmä”, jonka olivat muodostaneet ihmiset, joita oli pidetty ystävinä. Muuan raportti kertoo, miten eräässä pettämisverkostossa ”Stasin lonkerot ulottuivat luokkahuoneisiin, saarnastuoleihin, makuuhuoneisiin ja jopa rippituoleihin asti” (Time).

Irlannissa eräs kolumnisti kirjoitti: ”Ne, joita olemme nostaneet korkeisiin asemiin, ovat valehdelleet meille, johtaneet meitä harhaan, käyttäneet meitä sumeilematta hyväkseen ja halveksineet meitä.” (The Kerryman.) Monia on petetty niin monta kertaa, että he eivät luota enää kehenkään. Mitä voimme tehdä sen varmistamiseksi, ettei luottamuksemme ole hukkaan heitettyä? Tätä kysymystä tarkastellaan kahdessa seuraavassa kirjoituksessa.