Luottaako vai eikö luottaa

ON EHKÄ vaikea tietää, milloin pitäisi luottaa ja milloin ei. Kummassakin on omat vaaransa, varsinkin maailmassa, missä huijaaminen ja pettäminen on niin yleistä. Silti me kaikki tarvitsemme luotettuja ystäviä, jotka auttavat ja tukevat meitä silloin, kun meillä on vaikeaa (Sananlaskut 17:​17). Se, miten pulmallisen tilanteen edessä me olemme, käy ilmi noin 2000 vuotta sitten eläneen roomalaisen kirjailijan Faidroksen sanoista: ”On vaarallista luottaa tai olla luottamatta.”

Luottaminen voi olla vaarallista

Miksi johonkuhun toiseen luottaminen on ehkä vaarallista? On hyvä pitää mielessä Psychology Today -⁠aikakauslehden varoitus. Se sanoo joitakuita, jotka käyttävät hyväkseen toisten luottamusta, ”saalistajiksi”, jotka ”käyttävät viehätysvoimaansa ja kameleontin kaltaista väritystään pettääkseen ja manipuloidakseen lähellään olevia ja vahingoittaakseen heidän elämäänsä”. On selvää, että tämän kaltaisten petollisten ihmisten takia liiallinen luottavaisuus on ehdottomasti vaarallista.

Joku voi herkkäuskoisuuttaan olla liian luottavainen, ja seurauksena on se, että häntä on helppo puijata ja manipuloida. Klassinen esimerkki herkkäuskoisuudesta oli Sir Arthur Conan Doyle, Sherlock Holmesin terävä-älyisen salapoliisihahmon luoja. Vuonna 1917 kaksi nuorta tyttöä, Elsie Wright ja hänen serkkunsa Frances Griffiths, väittivät leikkineensä keijukaisten kanssa kotinsa puutarhassa Cottingleyssä Englannissa. Väitteensä tueksi he olivat jopa ottaneet keijukaisista valokuvia.

Conan Doyle, joka poikansa kuoleman jälkeen tunsi voimakasta mielenkiintoa spiritismiin, luotti heihin ja uskoi heidän keijukaistarinoihinsa – kuten tekivät myös monet muut siihen aikaan. Vasta noin 55 vuotta myöhemmin nämä kaksi naista myönsivät, että kaikki oli ollut huijausta ja että he olivat leikanneet ”keijukaiset” eräästä kirjasta ennen valokuvien ottamista. Frances Griffiths sanoi ihmettelevänsä sitä, että heidän tarinaansa oli uskottu. Hän sanoi: ”Minulle on aina ollut arvoitus se, miten kukaan on voinut olla niin sinisilmäinen, että uskoi niiden olemassaoloon.” (Hoaxers and Their Victims.)

Näetkö, millaiseen ansaan Conan Doyle lankesi? Hän uskoi sokeasti tyttöjen tarinaan pelkästään siksi, että hän halusi sen olevan totta. Norman Moss kirjoittaa: ”Meitä voidaan huiputtaa jo pelkästään siitä syystä, että jokin totunnainen käyttäytymistapa on heikentänyt havaintokykyämme ja me katselemme asioita puoliksi suljetuin silmin. – – Joskus hyväksymme jonkin asian todeksi, koska se on jotakin sellaista, minkä haluamme olevan totta.” (The Pleasures of Deception.) Varoitus, jonka kuuluisa kreikkalainen puhuja Demosthenes esitti noin 350 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, on samantapainen: ”Kaikkein helpointa ihmisen on pettää itseään, sillä hän yleensä uskoo sen olevan totta, mitä hän toivoo.” Se, että luotamme pelkästään omiin tuntemuksiimme, voi olla vaarallista.

Joku voi tietenkin ajatella, että tämä esimerkki on ääritapaus ja ettei hän olisi koskaan niin typerä kuin Conan Doyle oli. Herkkäuskoiset eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka ovat vaarassa tulla petetyiksi. Monet varovaiset ja normaalisti valppaat ihmiset ovat antaneet luotettavilta tuntuvien ihmisten huijata ja pettää itseään.

Luottamuksen puute voi olla vaarallista

Siinä, ettei luota kehenkään tai mihinkään, on kuitenkin omat vaaransa. Epäluottamus on kuin syövyttävää ruostetta. Se voi jäytää ja turmella ihmissuhteita, jotka muutoin voisivat olla hyviä ja läheisiä. Syvään juurtunut kyynisyys ja itsepintainen epäluuloisuus voivat tehdä ihmisen hyvin onnettomaksi, ja hän voi menettää kaikki ystävänsä. Se voi siinä määrin turmella suhteet muihin ihmisiin, että englantilainen kirjailija Samuel Johnson saattoi kirjoittaa: ”On parempi antaa joskus huijata itseään kuin olla luottamatta.”

Luottamuksen puute voi olla vaaraksi jopa fyysiselle terveydelle. Ehkä tiedätkin, että esimerkiksi sellainen voimakas tunne kuin viha voi altistaa sydänkohtauksille. Oletko kuitenkaan tiennyt, että joidenkin tutkimusten mukaan epäluuloisuudella voi olla sama vaikutus? Aikakauslehti Chatelaine kirjoittaa: ”Helposti malttinsa menettävät ihmiset eivät ole ainoita, jotka voivat käyttäytymisellään lisätä sydäntautiin sairastumisen todennäköisyyttä. Uudet tutkimukset ovat antaneet viitteitä jopa siitä, että peitellyt vihamielisyyden muodot, esimerkiksi taipumus kyynisyyteen ja epäluuloisuuteen, voivat aiheuttaa sydäntautiriskin.”

Askeleitaan tulee harkita huolellisesti

Mitä voimme tehdä? Raamattu antaa joitakin hyviä neuvoja. ”Kokematon uskoo joka sanan”, sanotaan Sananlaskujen 14:​15:ssä. Tämä ei ole turmiollista kyynisyyttä. Päinvastoin se on realistinen muistutus siitä, että meidän tulee olla varovaisia. Vain hyvin naiivi, kokematon ihminen uskoo sokeasti jokaisen sanan, jonka hän kuulee. Samainen Raamatun sananlasku jatkuukin hyvällä syyllä: ”Mutta terävänäköinen harkitsee askeleitaan.” Englantilainen näytelmäkirjailija William Shakespeare on kirjoittanut: ”Älä luota lahoihin lankkuihin.” Jos joku arvelee, että rotkon yli johtavan sillan lankut ovat lahoja, niin hän olisi hyvin typerä, jos hän astuisi niille. Miten voimme sitten ’harkita askeleitamme’, jottemme panisi luottamustamme johonkin turhanpäiväiseen?

Sen sijaan että vain sokeasti uskoisimme kaiken kuulemamme, Raamattu kehottaa meitä ottamaan selvää siitä, onko se, mitä ihmiset sanovat, totta vai ei. ”Korvahan koettelee sanoja, samoin kuin suulaki maistaa syötäessä”, se sanoo (Job 34:​3). Eikö asia olekin näin? Emmekö me yleensä maistele ruokaa, ennen kuin nielaisemme sen? Meidän pitäisi myös koetella ihmisten sanoja ja tekoja, ennen kuin hyväksymme ne. Kukaan vilpitön ihminen ei pane pahakseen sitä, että tarkistamme hänen luotettavuutensa. Eräs skotlantilainen sananparsi sisältää myös sen ajatuksen, että meidän pitäisi varmistautua siitä, onko jokin aitoa vai ei, kun se sanoo: ”Jos joku pettää minut kerran, se on häpeäksi pettäjälle, mutta jos hän pettää minut kahdesti, se on häpeäksi minulle.”

Apostoli Paavalin antama neuvo kuuluu: ”Pankaa kaikki kokeeseen.” (1. Tessalonikalaisille 5:​21, Today’s English Version.) Tässä ”kokeeksi” käännettyä Paavalin sanaa käytettiin myös siinä yhteydessä, kun haluttiin tutkia arvometalleja niiden aitouden toteamiseksi. Harkitsevainen ihminen tutki aina kauppatavaran aitouden ennen sen ostamista. Muussa tapauksessa hän olisi ehkä tullut ostaneeksi jotakin sellaista, mikä kyllä näytti kullalta, mutta todellisuudessa olikin arvotonta.

Järkevyys ja tasapaino

Me haluamme tietenkin olla tässä asiassa järkeviä, emmekä halua epäillä toisia liikaa (Filippiläisille 4:​5). Ei pidä olla nopea uskomaan jonkun vaikuttimia huonoiksi. Hyvät, läheiset ihmissuhteet voidaan nopeimmin pilata siten, että toisten vaikuttimet ymmärretään väärin. Kun syntyy vaikeita tilanteita, on yleensä parasta olettaa, että ystävämme haluavat tehdä sitä, mikä on etujemme mukaista, sen sijaan että pitäisimme heidän vaikuttimiaan huonoina.

Tulee ottaa lieventävänä asianhaarana huomioon se, että toisetkin ovat epätäydellisiä ja tekevät virheitä. ”Ystävänsä pettäminen on luottamuksen rikkomista”, Kristin von Kreisler kirjoittaa. Tällainen pettäminen on ehkä ollut tahatonta, tai se on voinut johtua jostakin heikkoudesta, ja sitä kadutaan nyt syvästi. Sen vuoksi hän jatkaa: ”Älä vatvo mielessäsi petetyksi tulemistasi, äläkä anna sen estää sinua luottamasta toisiin.” Älkäämme antako karvaitten, kielteisten kokemusten riistää meiltä niitä ilonaiheita, joita voimme saada kehittämällä luottamuksellisia suhteita toisiin.

Olkaamme tasapainoisia. Ei ole pakko käyttää silmälappuja arvioidessaan ihmisiä. Varovainen ihminen säilyttää valppautensa. Toisaalta lääkäri Redford Williams neuvoo meitä ajattelemaan, että toiset toimivat parhaan kykynsä mukaan, katselemaan asioita heidän näkökulmastaan ja ”ottamaan tavaksemme luottaa toisiin” aina, kun se vain on mahdollista. On ehkä parempi luottaa liikaa kuin olla luottamatta ensinkään.

Sananlaskujen kirjan kirjoittaja myöntää, että ”on tovereita, jotka ovat valmiita murskaamaan toisensa”, toisin sanoen on ihmisiä, jotka yrittävät käyttää hyväkseen luottamustamme. Maailma on täynnä heitä. Jos kuitenkin annamme toisille aikaa ja tilaisuuden osoittaa, että he ovat luotettavia, niin tulemme saamaan ystäviä, jotka ’pysyvät läheisempinä kuin veli’ (Sananlaskut 18:​24).

Onko sitten olemassa ketään tai mitään, mihin voimme täysin luottaa tarvitsematta pelätä, että luottamustamme käytetään hyväksi tai että meitä huijataan? Varmasti on. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan lyhyesti sitä, mihin voimme ehdottoman varmasti panna luottamuksemme.

[Huomioteksti s. 6]

”Kokematon uskoo joka sanan, mutta terävänäköinen harkitsee askeleitaan.” (Sananlaskut 14:​15)

[Kuva s. 7]

Tulee ottaa lieventävänä asianhaarana huomioon se, että toisetkin ovat epätäydellisiä ja tekevät virheitä