Ovatko uskonnon päivät luetut?

”Maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren.”

JESAJA, 700-LUVULLA EAA. ELÄNYT ISRAELILAINEN PROFEETTA

HEPREALAINEN profeetta Jesaja ennusti täten, että jonakin päivänä kaikki maapallon asukkaat olisivat Kaikkivaltiaan Jumalan palvonnan yhdistämiä. Nykyään voi kuitenkin tuntua siltä, että tällaisen tulevaisuudenodotteen toteutuminen on kauempana kuin koskaan ennen.

Esimerkiksi kommunistisen vallankumouksen toteuttajat uskoivat tämän vuosisadan alkupuolella Venäjällä, että uskonnon hävittäminen oli välttämätön askel kohti proletariaatin vapautumista. He väittivät, että ateismi vapauttaisi suuret, työtätekevät ihmisjoukot menneelle ajalle tyypillisten ennakkoluulojen ja harhakuvitelmien taakasta. Kun Venäjällä oli ollut ennen vuotta 1917 yli 40000 toimivaa ortodoksista kirkkoa, niin Stalinin kaudella vuonna 1939 niitä oli jäljellä enää 100.

Myös Hitler katsoi uskonnon olevan esteenä hänen tiellään kohti rajatonta yksinvaltiutta. ”Ihminen on joko kristitty tai saksalainen. Hän ei voi olla molempia”, hän erään kerran julisti. Hänen tarkoituksensa oli vähitellen hävittää kaikki ne uskonnon muodot, joita hän ei kyennyt kontrolloimaan. Tämä tavoite silmämääränään kansallissosialistit kehittivät omat näennäisuskonnolliset rukouksensa, juhlansa, kastetoimituksensa ja jopa hautausmenonsa. Hitler oli heidän messiaansa ja isänmaa heidän jumalansa. Oli mahdollista osallistua millaisiin julmuuksiin tahansa, jos se vain oli Hitlerin tahto.

Uskonnon viimeiset päivät?

Stalin ja Hitler eivät kumpikaan onnistuneet kampanjassaan uskonnon tukahduttamiseksi. Nykyään näyttää kuitenkin siltä, että välinpitämättömyys on tullut hirmuvallan tilalle. Raamattua tutkiville tällainen uusi käänne ei tule yllätyksenä. Apostoli Paavali kertoi Timoteukselle, että ”viimeisinä päivinä” ihmiset olisivat ”nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia” (2. Timoteukselle 3:​1–4).

Opettaako Raamattu, että nämä ”viimeiset päivät”, joille olisi leimaa antavaa välinpitämättömyys uskontoa kohtaan, olisivat alkuna kaiken uskonnon häviämiselle? Ei opeta. Sen sijaan että Raamattu ennustaisi kaiken uskonnon häviävän, se selittää, että väärä uskonto – jolle on annettu vertauskuvallinen nimi Suuri Babylon – tulee katoamaan.a Ilmestyskirjassa sanotaan: ”Voimakas enkeli nosti kiven, niin kuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen ja sanoi: ’Näin heitetään rajusti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä löydetä enää koskaan.’” (Ilmestys 18:​21.)

Väärän uskonnon häviäminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että maailma muuttuisi jumalankielteiseksi. Psalmissa 22:​27 päinvastoin ennustetaan: ”Kaikki maan ääret muistavat ja kääntyvät takaisin Jehovan luo. Ja kaikki kansakuntien suvut kumartuvat eteesi.” Voidaan vain kuvitella, millaista on silloin, kun ”kaikki kansakuntien suvut” palvovat yhdessä yksimielisinä yhtä tosi Jumalaa! Tämä ainutlaatuinen lupaus tulee saamaan Jumalan valtakunnan hallitessa suurenmoisen täyttymyksensä (Matteus 6:​10). Kun tämä aika alkaa, uskonnolla – tosi uskonnolla – on suuri merkitys. Entä millainen on tilanne nykyään?

Hengellisen tyhjiön täyttäminen

Hengellinen tyhjiö, joka tätä nykyä on hyvin yleinen Euroopassa, muistuttaa tilannetta, joka vallitsi Rooman valtakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla. Historioitsija Will Durant kertoo, miten ensimmäisen vuosisadan kristillisyys tyydytti menestyksellisesti sen ajan hengellisen tarpeen: ”Kuolevan pakanuuden moraaliseen tyhjiöön, stoalaisuuden kylmyyteen ja epikurolaisuuden paheellisuuteen, maailmaan joka oli saanut tarpeekseen raakuudesta, julmuudesta, sorrosta ja seksuaalisesta holtittomuudesta, oloiltaan rauhoittuneeseen imperiumiin joka ei enää näyttänyt tarvitsevan miehisiä hyveitä eikä sodan jumalia, se toi uuden moraalin, jolle oli tunnusomaista veljeys, huomaavaisuus, säädyllisyys ja rauha.”

Meidän aikamme ihmisten elämässä vaikuttava moraalinen ja hengellinen tyhjiö on täytettävissä samalla voimakkaalla sanomalla, jota varhaiskristityt julistivat kaikkialla Rooman valtakunnan alueella. Nykyäänkin löytyy kuulevia korvia. Monet eurooppalaiset eivät näytä päällepäin uskonnollisilta, mutta heillä on silti sellainen tunne, että Jumalalla on tärkeä osa heidän elämässään. Vaikka he eivät ehkä enää käy perinteisissä jumalanpalveluksissa, jotkut heistä ovat täyttäneet hengellisen tyhjiönsä muualla.

Palma de Mallorcan kaupungista oleva nuorimies Juan José kävi katolista koulua ja palveli kuoripoikana 13 vuoden ikäiseksi asti. Hän kävi perheensä mukana joka sunnuntai messussa, mutta saavutettuaan teini-iän hän lakkasi käymästä kirkossa. Mikä siihen oli syynä? ”Ensinnäkin messuissa käyminen tuntui minusta ikävystyttävältä”, Juan José selittää. ”Osasin liturgian ulkoa. Kaikki kuulosti jo aikaisemmin kuulemani toistolta. Lisäksi seurakuntamme pappi kohteli usein tylysti meitä kuoripoikia. Minusta oli myös väärin, että köyhät ihmiset joutuivat maksamaan papille hautausten toimittamisesta.”

”Uskoin yhä Jumalaan, mutta ajattelin voivani palvella häntä omalla tavallani, kirkon ulkopuolella. Yritin yhdessä muutaman ystäväni kanssa nauttia elämästä niin hyvin kuin osasin. Voisi ehkä sanoa, että huvituksista tuli tärkein asia elämässäni.”

”Ollessani 18-vuotias aloin kuitenkin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Mitä sellaista he saattoivat tarjota minulle, mitä en ollut löytänyt kirkosta? Lujan uskon, joka perustuu Raamattuun eikä traditioon ja ’salaisuuksiin’, joita en milloinkaan ymmärtänyt. Jouduin kuitenkin uuden vakaumukseni takia tekemään suuria muutoksia. Sen sijaan että olisin ollut järjestämässä joka viikonlopuksi diskojuhlia, aloin kulkea talosta taloon kertoakseni lähimmäisilleni uudesta vakaumuksestani. Se, että osallistuin nyt aktiivisesti toisten auttamiseen, antoi elämälleni tarkoituksen. Olen ollut viimeksi kuluneet seitsemän vuotta Jehovan todistajien kokoaikainen sananjulistaja.”

Eivät ainoastaan nuoret pyri täyttämään uskonnollista tyhjiötään. Extremaduran alueelta Espanjasta oleva Antonia-niminen iäkäs nainen käytti suurimman osan elämästään ”Jumalan etsimiseen”, kuten hän itse asian ilmaisee. Nuoruusvuosinaan hän kävi messussa joka päivä, ja lopulta hän meni katoliseen luostariin, sillä hän arveli, ”että jollei Jumalaa löydy luostarista, ei häntä löydy mistään muualtakaan”. Kolmen vuoden kuluttua hän kuitenkin lähti luostarista, entistä pettyneempänä ja entistä voimakkaamman tyhjyyden tunteen vallassa.

Noin 50 vuoden ikäisenä hänestä lopulta tuli Jehovan todistaja. ”Olin niin iloinen, kun todistajat kävivät luonani ja vastasivat kysymyksiini oman Raamattuni avulla”, hän selittää. ”Sen jälkeen kun minusta tuli Jehovan todistaja, elämälläni on ollut tarkoitus. Minulla on kyllä ongelmia, mutta voin tulla niiden kanssa toimeen, koska olen nyt löytänyt tosi Jumalan.”

Nämä kaksi kokemusta eivät ole ainoita lajissaan. Yhä useammat ihmiset ponnistelevat yleistä uskonnollista suuntausta vastaan ja liittyvät Jehovan todistajiin, ja he ovat havainneet, että uskonsa mukaan eläminen ja siitä toisille kertominen antaa tarkoituksen heidän elämälleen.

Tosi uskonnolla enemmän merkitystä kuin koskaan ennen

Tänä aikana monet kääntävät selkänsä uskonnolle, mutta olisi epäviisasta tuomita kaikki uskonto arvottomaksi. On totta, että tällä vuosisadalla monet ovat hylänneet tyhjät rituaalit ja vanhentuneet, epäraamatulliset opit, ja he halveksivat sitä, että kirkossa käydään vain uskonnollisen vaikutelman antamiseksi. Raamattu todellisuudessa neuvoo meitä karttamaan tekopyhää uskontoa. Apostoli Paavali ennusti, että ”viimeisinä päivinä” joillakin ihmisillä ’olisi jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuisivat pettymykseksi sen voimaan nähden’. Tällaisilla ihmisillä on uskonnollinen julkisivu, mutta he tekevät käyttäytymisellään tyhjäksi sen arvon. Miten meidän pitäisi suhtautua uskonnolliseen tekopyhyyteen? Paavalin neuvo kuuluu: ”Näistä käänny pois.” (2. Timoteukselle 3:​1, 5.)

Paavali sanoi kuitenkin myös, että ”uskonto antaa suuret osingot” (1. Timoteukselle 6:​6, New English Bible). Paavali ei puhunut tässä mistä tahansa uskonnon muodoista. Tässä ”uskonnoksi” käännetty kreikan sana oli eu·seʹbei·a, joka tarkoittaa ’Jumalaan kohdistuvaa antaumusta tai syvää kunnioitusta’. Tosi uskonto, aito jumalinen antaumus, ”sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen” (1. Timoteukselle 4:​8).

Kuten edellä mainitut esimerkit osoittavat, tosi uskonto voi antaa elämällemme tarkoituksen ja auttaa meitä kohtaamaan ongelmia rohkeasti. Eikä tässä kaikki. Tosi uskonto antaa takeet ikuisesta tulevaisuudesta. Sellainen uskonnon muoto on tavoittelemisen arvoinen, sillä meille vakuutetaan, että se lopulta ’täyttää maan’ (Jesaja 11:​9; 1. Timoteukselle 6:​11).b Nyt on varmasti se aika, jolloin tosi uskonnolla on enemmän merkitystä kuin koskaan ennen.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 10]

Kahden rakennuksen tarina

Espanja on täynnä uskonnollisia rakennuksia, mutta se palava into, joka aikoinaan antoi voimia kalliitten katedraalien rakentamiseen, näyttää kadonneen. Esimerkiksi Mejorada del Campon kaupunkiin Madridin liepeille on rakenteilla vaikuttava katolinen kirkko. Justo Gallego Martínez, entinen benediktiinimunkki, aloitti rakennustyöt noin 20 vuotta sitten. Rakennuksesta on silti valmiina vasta pelkkä ulkokuori. Martínez rakentaa tätä kirkkoa yksinään, ja koska hän on nykyään jo kuusissakymmenissä, on epätodennäköistä, että rakennus tulisi joskus valmiiksi. Noin 300 kilometrin päässä etelään tästä paikasta kävi kuitenkin toisin.

”Usko siirtää vuoria”, kuului paikallisen sanomalehden luonnehdinta kaksi päivää kestäneistä rakennustöistä, joiden tuloksena Martosiin Jaénin provinssiin saatiin Jehovan todistajien valtakunnansali. Lehti kysyi: ”Miten on mahdollista, että nykyisessä itsekkyyteen perustuvassa maailmassa eri puolilta maata [Espanjaa] matkustaa pyyteettömiä talkoolaisia Martosiin pystyttämään rakennusta, joka on rikkonut kaikki nopeuteen, viimeistelyn tasoon ja organisointiin liittyvät ennätykset?” Lehti vastasi tähän kysymykseen lainaamalla erään paikalla olleen talkoolaisen sanoja: ”Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että me olemme Jehovan opettamaa kansaa.”

[Kuvat s. 10]

Mejorada del Campo

Martosin valtakunnansali