Tsetsekärpänen – Afrikan kirous?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN NIGERIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

OLIMME hiljakkoin muuttaneet maaseudulle Länsi-Afrikkaan. Ympärillämme kasvoi trooppista metsää. Eräänä iltapäivänä vaimoni käveli vaatekomeroon ja parkaisi: ”Täällä on paarma!”

Kärpänen syöksyi ulos komerosta ja lensi suoraan kylpyhuoneeseen. Minä sieppasin hyönteismyrkkypullon käteeni ja menin sen perään vetäisten oven kiinni takanani. Kärpäsestä ei näkynyt jälkeäkään. Yhtäkkiä se lensi kohti kasvojani. Se hyökkää päälleni! Vinhasti huitoen yritin iskeä sen hengiltä mutta en osunut. Se viuhahti ikkunaan. Ruutu pysäytti matkan, ja kärpänen laskeutui sille.

Minä tähtäsin ja suihkutin sen päälle hyönteismyrkkyä. Tavallisesti tällainen suora isku tainnuttaa hetkessä hyönteisen kuin hyönteisen. Ei tätä kärpästä. Se nousi ilmaan ja jatkoi surisemistaan ympäri kylpyhuonetta.

Tämähän on vaikea tapaus! Luotin siihen, että hyönteismyrkky tekisi tehtävänsä ja kärpänen tipahtaisi pian lattialle. Mutta se ei tipahtanut. Kun se seuraavan kerran pysähtyi, suihkutin sitä toistamiseen. Taas se lähti lentoon.

Mikä ihmeen superkärpänen tämä oikein on? Vielä kaksi suoraa suihkua, ja vihdoinkin se oli kuollut.

Panin silmälasit päähäni ja tutkin ötökkää tarkkaan. Se oli suurempi kuin tavallinen kärpänen, joskaan ei yhtä suuri kuin paarma. Sen siivet olivat laskostettuina selkään toinen toisensa päälle, mikä sai sen näyttämään virtaviivaisemmalta kuin tavallinen kärpänen. Suun tienoilta lähti pitkä, neulamainen kärsä.

Huusin vaimolleni: ”Ei tämä mikään paarma ole. Se on tsetsekärpänen.”

Tuo kohtaaminen painoi mieleeni, miten vaikea tätä kärpästä on koettaa hävittää vajaan 12 miljoonan neliökilometrin suuruiselta elinalueeltaan Afrikasta, alueelta joka on suurempi kuin Eurooppa. Miksi se halutaan hävittää? Sitä vastaan on nostettu kolme syytettä. Ensimmäinen syyte:

Se syö verta

Tsetsekärpäsiä on 22:ta eri lajia. Kaikki elävät Afrikassa Saharan eteläpuolella. Kaikki, niin koiraat kuin naaraatkin, ahmivat sisäänsä selkärankaisten verta jopa kolme kertaa oman painonsa verran yhdellä ainoalla puremalla.

Juhla-aterian niille tarjoavat monenlaiset laiduntavat eläimet – sekä alkuperäiset afrikkalaiset että muualta tuodut. Ne purevat ihmisiäkin. Purema on syvä verenimijän pisto, terävä ja tuskallinen. Se kutiaa ja sattuu yhtaikaa. Iholle nousee kyhmy.

Tsetsekärpäset osaavat työnsä. Ne eivät hukkaa aikaa pään ympärillä surisemiseen. Ne pystyvät lentämään ihmistä kohti kuin luoti ja sitten jollain tapaa lyömään jarrut pohjaan ja laskeutumaan kasvoille niin pehmeästi, ettei sitä tunne. Ne voivat olla kuin varkaita: joskus et tiedä niiden ryöstäneen vertasi ennen kuin ne ovat menneet – jolloin ei enää ole muuta tehtävissä kuin arvioida vahingot.

Yleensä ne hyökkäävät paljaalle iholle. (Ne tuntuvat pitävän niskastani!) Toisinaan ne kuitenkin päättävät ryömiä housunlahkeesta tai paidan hihasta sisään ennen kuin alkavat imeä verta suonesta. Tai sitten ne voivat halutessaan puraista vaatteen läpi – se ei ole ongelma hyönteiselle, joka pystyy lävistämään jopa sarvikuonon paksun nahan.

Ihmiset syyttävät tsetsekärpästä paitsi älykkyydestä myös viekkaudesta. Kun kerran yritin tappaa yhtä hyönteismyrkyllä, se lensi komeroon ja piiloutui uimahousuihini. Kun parin päivän kuluttua laitoin ne jalkaani, se puri minua kaksi kertaa! Toisella erää sellainen piileskeli vaimoni käsilaukussa. Laukku oli hänellä mukana eräässä virastossa, ja kun hän otti sieltä jotakin, kärpänen puri häntä käteen. Sitten se lenteli ympäri huonetta ja sai työntekijät paniikkiin. Kaikki keskeyttivät työnteon ja yrittivät lätkäyttää sen hengiltä.

Ensimmäinen syyte tsetsekärpästä vastaan on siis se, että se on verenimijä, jonka purema on tuskallinen. Toinen syyte:

Se tappaa eläimiä

Jotkin tsetsekärpäslajit levittävät tautia, jonka aiheuttavat trypanosooma-nimiset pikkuriikkiset loiset. Kun kärpänen imee sairaan eläimen verta, se saa veren mukana noita loisia. Ne kehittyvät ja lisääntyvät moninkertaisesti kärpäsen sisässä. Kun kärpänen puraisee toista eläintä, loiset siirtyvät kärpäsestä tuon eläimen verenkiertoon.

Tauti on trypanosomiaasi. Eläimissä se ilmenee ngana-nimisessä muodossa. Ngana-loiset viihtyvät erinomaisesti monien alun perin afrikkalaisten eläinten verenkierrossa, esimerkiksi antiloopin, kafferipuhvelin, pensseli- ja pahkasian sekä sukeltaja- ja ruokoantiloopin veressä. Loiset eivät tapa näitä eläimiä.

Muualta tulleita kotieläimiä loiset kuitenkin hävittävät – kameleita, koiria, aaseja, vuohia, hevosia, muuleja, härkiä, sikoja ja lampaita. National Geographic -⁠lehden mukaan ngana tappaa kolme miljoonaa karjaeläintä joka vuosi.

Karjankasvattajat, esimerkiksi Itä-Afrikan masait, ovat oppineet kiertämään alueet, missä tsetsekärpäsiä on eniten, mutta kuivuuden ja laidunmaan puutteen takia se ei aina ole mahdollista. Erään äskettäisen kuivuuden aikana neljä sukua, jotka laidunsivat 600 pään suuruista karjaansa yhdessä, menetti eläimen päivässä tuon kärpäsen vuoksi. Heihin kuuluva suvun vanhin Lesalon sanoi: ”Me masait olemme rohkeaa väkeä. Me keihästämme leijonan emmekä pelästy hyökkäävää kafferipuhvelia. Me lyömme nuijalla mustamamban kuoliaaksi emmekä säiky vihaista norsua. Entä kun kohtaamme orkimbain [tsetsekärpäsen]? Avuttomia olemme.”

Ngana on hoidettavissa lääkkeillä, mutta joissakin maissa niiden käyttö on sallittua ainoastaan eläinlääkärin valvonnassa. Tähän on hyvät syyt, sillä vajaat annostukset paitsi koituvat eläimelle kohtalokkaaksi myös tuottavat sellaisia loisia, joihin lääkkeet eivät tehoa. Karjankasvattajan saattaa olla pensastolla vaikea löytää eläinlääkäriä ajoissa hoitamaan hänen kuolevia eläimiään.

Kaksi ensimmäistä syytettä tsetsekärpästä vastaan on todistettu kiistatta oikeiksi: se syö verta ja levittää tautia, joka tappaa eläimiä. Mutta ei tässä kaikki. Kolmas syyte:

Se tappaa ihmisiä

Nganaa aiheuttavat trypanosoomat eivät vaikuta ihmiseen. Tsetsekärpäset välittävät kuitenkin toisentyyppisiä trypanosoomia ihmisestä toiseen. Tätä trypanosomiaasiksen muotoa sanotaan unitaudiksi. Älä luulekaan, että unitautia sairastava ihminen pelkästään nukkuu melkein yhtä soittoa. Kyse ei ole autuaasta unesta. Tauti alkaa huonovointisuudella, uupuneisuudella ja pienellä lämmöllä. Sitten tulevat jatkuva uneliaisuus, korkea kuume, nivelsäryt, turvotus sekä maksan ja pernan laajeneminen. Loppuvaiheessa, loisten tunkeuduttua keskushermostoon, potilaan henkiset kyvyt rappeutuvat ja hän saa sairauskohtauksia, vajoaa koomaan ja kuolee.

Vuosisadan alkupuolella unitautiepidemiat tekivät tuhojaan Afrikan mantereella. Vuosina 1902–05 tauti tappoi noin 30000 henkeä Victorianjärven tienoilla. Seuraavina vuosikymmeninä se levisi Kameruniin, Ghanaan ja Nigeriaan. Monissa kylissä siihen sairastui kolmannes asukkaista, minkä vuoksi ihmisiä piti evakuoida laajalti monista jokilaaksoista. Liikkuvat työryhmät hoitivat satojatuhansia ihmisiä. Epidemia hellitti vasta 30-luvun lopussa ja hävisi sitten kokonaan.

Nykyään tähän tautiin sairastuu noin 25000 henkeä vuodessa. Maailman terveysjärjestön mukaan runsaalla 50 miljoonalla ihmisellä 36:ssa Saharan eteläpuolisessa maassa on vaara saada tuo tauti. Hoitamattomana unitauti on hengenvaarallinen, mutta siihen on lääkkeitä. Hiljakkoin valmistui uusi tällainen lääke nimeltä eflornitiini – ensimmäinen 40 vuoteen.

Ihmiset ovat pitkään käyneet sotaa tsetsekärpästä ja sen kantamaa tautia vastaan. Winston Churchill kirjoitti vuonna 1907 eräästä tsetsekärpäsen hävityskampanjasta: ”Sen ympärille kudotaan hienoa verkkoa armoa tuntematta.” Kun aikaa katsellaan taaksepäin, on selvää, että Churchillin ”hienossa verkossa” oli suuria reikiä. Eräässä aihetta käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Tsetsekärpästä on hävitetty 80 vuotta, eikä sillä toistaiseksi ole juuri ollut vaikutusta hyönteisen levinneisyyteen.” (Foundations of Parasitology.)

Puolustuksen sana

Amerikkalainen runoilija Ogden Nash on kirjoittanut: ”Jumala on viisaudessaan tehnyt kärpäsen ja unohtanut sitten kertoa meille miksi.” On kyllä totta, että Jehova Jumala on kaiken Luoja, mutta missään nimessä hän ei ole huonomuistinen. Hän antaa meidän keksiä monet asiat itse. Miten siis tsetsekärpäsen tapauksessa? Onko tämän ilmeisen kelmin puolustukseksi mitään sanottavaa?

Ehkäpä toistaiseksi painavin puolustus on se, että sen osuus karjan hävittämisessä on vaikuttanut jäljellä olevan Afrikan alkuperäisen luonnon säästymiseen. Laajat alueet Afrikkaa muistuttavat Yhdysvaltojen länsiosien preerioita: maa sinänsä pystyy pitämään karjan elossa. Mutta tsetsekärpäsen ansiosta kotieläimiä kuolee trypanosoomien takia, jotka eivät tapa alkuperäisiä laiduntavia eläimiä.

Monet ovat sitä mieltä, että ilman tsetsekärpästä Afrikan suuret luonnonpuistot olisivat kauan sitten joutuneet väistymään karjalaumojen tieltä. ”Minä kannatan tsetsekärpästä”, sanoi Willie van Niekerk, erään Botswanan luonnonpuiston opas. ”Jos tsetsekärpänen hävitetään, niin karja valtaa maan, ja karja tuhoaa Afrikan raivaamalla maanosan yhdeksi suureksi joutomaaksi.” Hän jatkoi: ”Kärpänen saa luvan jäädä.”

Kaikki eivät tietenkään ole samaa mieltä. Tuo väite ei juuri vakuuta miestä, joka katselee, kun hänen lapsensa tai karjansa kärsii trypanosomiaasiksen kourissa. Se ei liioin vakuuta niitä, jotka väittävät Afrikan tarvitsevan karjaa ruokkiakseen itsensä.

Silti tsetsekärpäsen osasta luonnossa on eittämättä vielä paljon opittavaa. Vaikka sitä vastaan esitetyt syytteet tuntuvat painavilta, saattaa olla liian aikaista langettaa tuomio.

Kärpäsistä puheen ollen, huoneeseen lensi juuri yksi. Suokaa anteeksi, käyn varmistamassa, ettei se ole tsetsekärpänen.

[Kuvan lähdemerkintä s. 11]

Tsetsekärpänen: ©Martin Dohrn, The National Audubon Society Collection/PR