Tulppaani – kukka jolla on myrskyisä menneisyys

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ALANKOMAIDEN-KIRJEENVAIHTAJALTA

”KUN kevät saapuu Hollantiin, vaikuttaa siltä, kuin tuhansien neliökilometrien suuruiset alueet – – heräisivät henkiin”, kertoo Alankomaiden matkailutoimisto. Tulppaanit puhkeavat yhtäkkiä kukkaan, ja niiden heleät rivistöt alkavat huojua kaikessa väriloistossaan pelloilla; näky on niin häikäisevä, että matkailijat tulevat eri puolilta maailmaa katsomaan sitä. Useimpien kävijöiden mielestä nämä viehättävät ja suositut puutarhakukat ovat aivan yhtä tunnusomaisia Hollannille kuin tuulimyllyt, juusto ja puukengät. Mutta tiesitkö, että tulppaanit ovat alun perin kotoisin Turkista?

Hollantilaiset tulppaanit kotoisin itämailta

1100-luvulta peräisin olevissa turkkilaisissa koriste-esineissä kuvataan tulppaaneja, mutta eurooppalaisessa kirjallisuudessa tulppaanit mainitaan ensi kerran 1550-luvulla, toteaa kasvitieteilijä Adélaïde L. Stork. Vuonna 1553 muuan Ranskasta tullut matkailija kirjoitti, että ”hämmästyneet ulkomaalaiset” ostelivat epätavallisia ”punaisia liljoja, joissa oli suuret sipulit”, Konstantinopolin (Istanbulin) markkinoilla. Paikkakuntalaiset kutsuivat kukkaa nimellä dülbend, joka on turkin kieltä ja merkitsee ’turbaania’. Sana tulppaani on peräisin tuosta sanasta.

Ogier Ghislain de Busbecq, Itävallan Turkin-suurlähettiläs (1555–62), oli niitä ulkomaalaisia, joita nämä turbaanin kaltaiset kukat kiehtoivat. Hän vei joitakin sipuleita Konstantinopolista Wieniin, missä ne istutettiin Habsburgien sukuun kuuluvan keisarin Ferdinand I:n puutarhoihin. Siellä sipulit kasvoivat hyvin Charles de L’Éclusen taitavassa hoidossa. Tämä ranskalainen kasvitieteilijä tunnetaan paremmin latinalaisella nimellään Carolus Clusius.

Pian Clusiuksen maine kiinnitti Alankomaissa sijaitsevan Leidenin yliopiston huomion. Se suostutteli hänet ryhtymään tuon yliopiston kasvitieteellisen puutarhan intendentiksi. Lokakuussa vuonna 1593 Clusius saapui Leideniin mukanaan ”kätkettyjä tulppaanin sipuleita”. Joitakin kuukausia myöhemmin vuoden 1594 keväällä Clusiuksen uudesta puutarhasta tuli se paikka Alankomaissa, jossa tulppaani ensi kerran kukki.

Tulppaanimania – myrskyisä aikakausi

Tulppaanin heleät värit ja eksoottiset muodot hurmasivat hollantilaiset. Mielikuvitukselliset tarinat siitä, kuinka arvokkaina turkkilaiset sulttaanit pitivät tulppaanin sipuleita, tekivät sipuleista jokaisen arvostaan kiinnostuneen asukkaan kateuden kohteen. Ennen pitkää tulppaanin sipuleiden kasvattamisesta tuli tuottoisa liiketoimi, ja kun kysyntä alkoi ylittää tarjonnan, sipulien hinnat kohosivat huimasti, mikä puolestaan pani alulle myrskyisän aikakauden, jota hollantilaiset historioitsijat kutsuvat nimellä tulpenwoede ’tulppaanimania’.

Tulppaanimania saavutti huippunsa 1630-luvulla, kun tulppaanin sipuleista tuli kuuminta kauppatavaraa. Taidehistorioitsija Oliver Impey kertoo, että tuohon aikaan oli halvempaa ostaa Jan D. de Heemin (1600-luvun kuuluisan hollantilaisen asetelmiin erikoistuneen taidemaalarin) maalaama taulu tulppaanista kuin harvinainen tulppaanin sipuli. Yksi sipuli kelpasi morsiamen myötäjäisiksi, kolmella sipulilla saattoi ostaa kanaalin varrella sijaitsevan talon ja yhdellä Tulipe Brasserie -⁠lajikkeen sipulilla saattoi ostaa kokonaisen tuottoisan olutpanimon. Sipulien myyjät kykenivät ansaitsemaan nykyrahassa arviolta 210000 markkaa kuukaudessa. Erään lähteen mukaan eri puolilla Hollantia sijaitsevissa ”majataloissa ja kapakoissa puheet ja liiketoimet keskittyivät pelkästään yhden artikkelin – kukkasipulien – ympärille”.

”Tasaisesti nousevat hinnat houkuttelivat monet tavalliset keskiluokkaiset ja köyhät perheet keinottelemaan tulppaanimarkkinoilla”, sanotaan lisäksi tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica. ”Koteja, maita ja teollisuuslaitoksia kiinnitettiin, niin että kukkasipuleita voitiin ostaa myytäväksi edelleen entistä korkeammilla hinnoilla. Sipuleita myytiin ostajalta toiselle, vaikkei niitä koskaan edes nostettu maasta.” Omaisuus saattoi kaksinkertaistua silmänräpäyksessä. Köyhistä tuli rikkaita ja rikkaista upporikkaita. Kukkasipulikaupasta oli tullut hurjat keinottelijoiden markkinat, kunnes yhtäkkiä vuonna 1637 myyjiä olikin enemmän kuin ostajia – ja markkinat romahtivat. Lähes yhdessä yössä tuhannet hollantilaiset muuttuivat upporikkaista rutiköyhiksi.

Innostus jatkuu

Hollantilaisten rakkaus tulppaaneihin kesti kuitenkin tulppaanimanian jälkivaikutukset, ja niin tulppaanin sipuleiden tuottaminen alkoi jälleen kukoistaa. 1700-luvulle tultaessa hollantilaisista tulppaaneista oli jo tullut niin kuuluisia, että Turkin sulttaani Ahmed III tuotatti Hollannista maahansa tuhansia tulppaaneja. Näin olivat turkkilaisten tulppaanien hollantilaiset jälkeläiset palanneet pitkän matkan jälkeen alkuperämaahansa. Tulppaanien kasvattamisesta on nykyään tullut Alankomaissa mittava elinkeino – tai, kuten jotkut sitä kutsuvat, kaunista liiketoimintaa. Maan 34000 neliökilometristä noin 7700 hehtaaria on omistettu tulppaanien sipuleiden viljelyyn. Maan 3300 kukkasipulinviljelijää vie maasta vuosittain noin kaksi miljardia tulppaanin sipulia yli 80 maahan.

Vaikka tulppaanilla on ollut myrskyisä menneisyys, niin ihminen on aina vain rakastanut tätä puutarhan suosikkia. Tämä kukka on vuosisatojen ajan innoittanut taiteilijoita, runoilijoita ja tutkijoita vangitsemaan sen hienostuneen muodon ja heleät värit kankaalle ja paperille. Sen jälkeen kun yksi heistä, 1700-luvulla elänyt tiedemies Johann Christian Benemann, oli kirjoittanut saksaksi erikoistutkielman tulppaanista, hän antoi kirjoitelmalleen nimeksi Die Tulpe zum Ruhm ihres Schöpffers, und Vergnügung edler Gemüther (Tulppaani – kunniaksi Luojalleen ja nautinnoksi ylevämielisille). Adélaïde Stork toteaa, että hänelle ja monelle muulle kirjoittajalle tulppaani ”ei ole pelkkä kasvi puutarhurin kädessä, vaan se heijastaa Luojan suuruutta ja kunniaa”. Kun tätä herkkää kukkaa katselee, on vaikea olla eri mieltä.

[Tekstiruutu s. 18]

Miten tulppaaneja kasvatetaan

KASVUALUSTAKSI sopii melkein millainen maaperä tahansa, kunhan vettä on saatavissa riittävästi. Istuttamista voi kuitenkin helpottaa sekoittamalla pintamaahan hiekkaa, turvetta tai kompostia.

Istuta tulppaanin sipulit syksyllä. Sen voi tehdä kahdella tavalla: voit joko kaivaa kuopan jokaiselle sipulille erikseen tai valmistaa koko kasvualustan kerralla kaikille sipuleille.

Tässä peukalosääntö tulppaanien sipulien istuttamiseen: istutussyvyyden tulee olla kaksi kertaa niiden korkeus. Tämä merkitsee sitä, että sipulin alapään (laakean puolen) tulisi olla noin 20 senttimetrin syvyydessä maanpinnasta. Aseta sipulit runsaan kymmenen senttimetrin päähän toisistaan.

Peitä sipulit kaivamallasi mullalla ja kastele maa heti, jotta kasvu pääsee alkuun. Kovalla pakkasella turve- tai lehtikerros suojelee sipuleita ja estää maata kuivumasta. Poista peitekerros keväällä, kun ensimmäiset idut ilmaantuvat.

Leikkaa kukat varsien päästä pois heti, kun terälehdet alkavat kuihtua; muuten kasvi tekee siemeniä ja kuluttaa sipulista ravintoa, joka on tarkoitettu seuraavan vuoden kasvua varten. Anna lehtien lakastua ja poista ne niiden kellastuttua.

Sen sijaan että istuttaisit yhden sipulin sinne ja toisen tänne, istuta samanlajisten ja -⁠väristen kukkien sipulit yhteen ryhmään. Näin luot näyttäviä väriläiskiä ja voit nauttia puutarhassasi tästä kukkien mestariteoksesta täysin määrin. (International Flower Bulb Centre, Holland/National Geographic.)

[Kuvien lähdemerkinnät s. 17]

Sivun 16 alalaita: Nederlands Bureau voor Toerisme; ylhäällä vasemmalla, keskellä ja ylhäällä oikealla: Internationaal Bloembollen Centrum, Holland; sivun 17 alalaita: Nederlands Bureau voor Toerisme/Capital Press