Sananvapaus – käytetäänkö sitä väärin?
UUDELLE vuosisadalle johtava ovi lennähtää pian auki. Epäilemättä 21. vuosisata tuo tullessaan uusia odotuksia, ihanteita ja tapoja, uusia visioita tekniikan hämmästyttävistä saavutuksista ja uusia vaatimuksia suuremmasta vapaudesta. Hallitusten, uskontojen ja ihmisten perinteiset näkemykset ovat jo väistymässä uusien äänien ja vaatimusten tieltä. Monin paikoin vaaditaan itsepintaisesti nykyisten sananvapauden rajoitusten poistamista seurauksista piittaamatta.
Sellainen, mitä radio- ja tv-ohjelmien tekijät ja sensuuri aiemmin paheksuivat ja minkä ne kielsivät – säädytön kielenkäyttö, pornografiset kohtaukset ja eleet – on nykyään sananvapauden varjolla aivan yleistä monissa maissa.
Ne, jotka osaavat käyttää tietokonetta – sekä aikuiset että lapset – pystyvät nykyään välittämään havainnollisia kuvia rivosta seksistä muihin maanosiin muutamassa sekunnissa ja keskustelemaan tunnettujen seksirikollisten ja lapsia seksuaalisesti hyväkseen käyttävien aikuisten kanssa, jotka pyytävät nimiä ja osoitteita salaisten kohtaamisten järjestämiseksi. Radiosta ja televisiosta kuulee nykyään joka päivä musiikkia, jonka sanoissa lapsia yllytetään itsemurhaan ja tappamaan vanhempansa, poliiseja ja muita viranomaisia, tai lapset soittavat tällaista musiikkia äänitteiltä.
Vain harvat niistä, jotka vaativat rajoittamatonta sananvapautta, olisivat eri mieltä sen kanssa, mitä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Oliver Wendell Holmes nuorempi yli puoli vuosisataa sitten kirjoitti eräässä historiallisessa päätöksessä sananvapaudesta: ”Tiukinkaan sananvapauden turvaaminen ei antaisi kenellekään oikeutta huutaa teatterissa pilan päiten, että siellä on tuli irti, ja aiheuttaa pakokauhua.” Ei ole epäilystäkään siitä, mitä tällaisesta olisi lopulta seurauksena. On näin ollen peräti järjetöntä, että nämä samat ihmiset antavat jokseenkin vähän arvoa eräälle virkkeelle, joka on tuonnempana tässä päätöksessä, ja uhmaavat sitä itsepintaisesti. Holmes näet kirjoitti: ”Kaikissa tapauksissa on kysymys siitä, onko niitä sanoja, joita on käytetty, käytetty sellaisissa tilanteissa ja ovatko ne senlaatuisia, että niiden vuoksi syntyy selvä ja konkreettinen vaara saada aikaan sellaisia huomattavia epäkohtia, jotka kongressilla on oikeus torjua.”
Tietokonepornografia
Viikkolehti Time kertoi: ”Seksiä on näinä päivinä kaikkialla: kirjoissa, aikakauslehdissä, elokuvissa, televisiossa, musiikkivideoissa ja bussipysäkkien parfyymimainoksissa. Sitä on painettu seksipuhelinten mainoskortteihin, joita on sujauteltu tuulilasinpyyhkimien alle. – – Useimmat amerikkalaiset ovat siinä määrin tottuneet erotiikan avoimeen esilläoloon – ja niihin perusteisiin, joiden vuoksi sillä on perustuslain ensimmäisen [sananvapautta koskevan] lisäyksen suoma erikoisasema – että he tuskin kiinnittävät huomiota sen olemassaoloon. Kursailemattoman seksin ja tietokoneitten yhdistelmä on kuitenkin jollakin tavoin antanut uusia ulottuvuuksia ja uutta sisältöä sanalle ”pornografia”. Se on tullut suosituksi ja hyvin yleiseksi, ja sitä on nykyään kaikkialla maailmassa.
Eräs tutkimus osoitti, että aikuisille tarkoitetuilla tietokoneiden sähköpostijärjestelmillä oli käyttäjiä, jotka olivat halukkaita maksamaan 10–30 dollarin (n. 50–150 markan) suuruista kuukausimaksua, ”yli 2000 kaupungissa kaikissa [USA:n] 50 osavaltiossa sekä 40 maassa, territoriossa ja provinssissa ympäri maailman – sellaisissakin maissa kuin Kiinassa, missä pornografian hallussapidosta voi saada kuolemanrangaistuksen.”
Time-lehti luonnehti erästä tietokonepornografian lajia ”arparummuksi, jonka tarjoama ’poikkeava’ aineisto sisältää kuvia masokistisesta sidottuna olemisesta, sadomasokismista, virtsaamisesta, ulostamisesta ja seksistä tallipihassa monien eri eläinten kanssa”. Se, että tällaista aineistoa on yleisessä tietokoneverkossa, johon miesten, naisten ja lasten on eri puolilla maailmaa helppo päästä käsiksi, herättää vakavia kysymyksiä sananvapauden väärinkäytöstä.
Eräs englantilainen sanomalehti totesi: ”Kun lapset ovat päässeet tietokoneverkkoon, kova pornografia ei ole enää vain lehtikioskien ylähyllyillä, vaan se on kenen tahansa lapsen ulottuvilla, vieläpä hänen ollessaan yksin omassa huoneessaan.” Ennusteiden mukaan 47 prosenttia englantilaiskotien tietokoneista on vuoden 1996 loppuun mennessä kytketty tietokoneverkkoihin. ”Monille englantilaisvanhemmille se huipputekniikan maailma, missä heidän lapsensa asustavat, on aivan vieras. Viimeksi kuluneitten puolentoista vuoden aikana on ’Internetissä surffailusta’ tullut nuorison suosituimpia vapaa-ajan harrastuksia”, lehti kirjoitti.
Kanadalaisen Calgaryn yliopiston oikeustieteen professori Kathleen Mahoney, joka on perehtynyt pornografiaan liittyviin lainopillisiin kysymyksiin, sanoi: ”Yleisön pitäisi olla selvillä siitä, että on olemassa täysin kontrolloimaton väline, jonka avulla lapsia voidaan käyttää hyväksi seksuaalisesti ja muutenkin.” Eräs kanadalainen poliisi sanoi: ”Merkit viittaavat selvästi siihen, että tietokoneisiin liittyvien lapsipornotapausten määrä tulee pian lisääntymään nopeasti.” Monet perheneuvontayksiköt ovat ehdottomasti sitä mieltä, että tietokonepornografia, jota lapset näkevät, ja se vaikutus, joka sillä voi olla heihin, ”ovat selvä ja konkreettinen vaara”.
Eriäviä mielipiteitä
Kansalaisvapauksien puolustajat ovat kauhuissaan kaikista kongressin pyrkimyksistä rajoittaa esimerkiksi tietokonepornografiaa tuomari Holmesin ja Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätöksen mukaisesti. ”Kyseessä on suora rintamahyökkäys perustuslain ensimmäistä lisäystä vastaan”, julisti eräs Harvardin yliopiston oikeustieteen professori. Jopa vanhat, kokeneet syyttäjät pitävät sitä pilkkanaan, selitti Time-lehti. ”Se ei läpäise edes alioikeuden käsittelyä”, sanoi eräs vanhempi syyttäjä. ”Se on valtiovallan harjoittamaa sensuuria”, sanoi erään elektroniikkayrityksen (Electronic Privacy Information Center) edustaja. ”Perustuslain ensimmäinen lisäys ei saisi päättyä siihen, mistä Internet alkaa”, kirjoitti Time hänen sanojaan lainaten. ”Se on selvästi loukkaus sananvapautta vastaan”, ilmoitti eräs yhdysvaltalainen kongressiedustaja, ”ja se loukkaa aikuisten oikeutta saada olla kanssakäymisissä toistensa kanssa.”
Muuan New Yorkin Law Schoolin professori vakuuttelee, että seksin erilaisista ilmaisumuodoista on hyötyä, joka ulottuu kansalaisten perusoikeuksia ja sananvapautta pitemmälle: ”Internetissä esitettävä seksi voi itse asiassa olla hyväksi nuorille”, Time-lehti kertoi hänen näkemyksenään. ”[Kyberavaruus] on turvallinen tila, jossa voi tutkia erilaisia tabuja ja sellaista, mikä on kiellettyä – – Se tarjoaa mahdollisuuden vilpittömiin, luonteviin keskusteluihin sekä seksiin liittyvistä oikeista mielikuvista että siihen liittyvistä kuvitelmista”, hän sanoi.
Myös monet nuoret, varsinkin korkeakouluopiskelijat, ovat kuohuksissaan siitä, että pornografian levittämiselle tietokoneverkoissa asetettaisiin rajoja. Jotkut heistä ovat sitä mieltä, että sananvapauden heille suomia oikeuksia ollaan kaventamassa, ja he ovat vastustaneet sitä mielenosoitusmarssein. Vaikka eräs The New York Timesin lainaama mielipide ei ollutkaan opiskelijan näkemys, niin se epäilemättä kuvastaa niiden monien ajatuksia, jotka vastustavat kaikkia esityksiä, joilla tietokoneissa esitettävä pornografia haluttaisiin kieltää: ”Luulen, että sille nauravat kaikki Internetin käyttäjät tässä maassa ja että he eivät välitä siitä, ja mitä tulee Internetin käyttäjiin muualla maailmassa, he alkavat sen vuoksi virnuilla Yhdysvalloille.”
Kertoessaan siitä, mitä erään kansalaisvapausryhmän edustaja oli sanonut, aikakauslehti U.S.News & World Report selitti: ”Kyberavaruus [tietokoneverkot] saattaa antaa sananvapaudelle enemmän pontta kuin perustuslain ensimmäinen lisäys. Tilanne onkin ehkä jo se, että ’valtiovallan on kirjaimellisesti enää mahdotonta tukkia ihmisten suuta’.”
Kanadassa kiistellään ankarasti asioista, joiden ajatellaan loukkaavan maan perustuslakiin sisältyvään ”oikeuksia ja vapauksia koskevaan peruskirjaan” kirjattua mielipiteenilmaisuvapautta. On pidätetty taiteilijoita, joiden maalaukset ovat herättäneet suuttumusta kriitikoissa ja poliiseissa, jotka luokittelevat ne rivoiksi. Taiteilijat ja sananvapauden puolustajat ovat yhdessä protestoineet pidätyksiä vastaan ja tuominneet ne, koska he katsoivat niiden loukkaavan heidän sananvapauttaan. Vielä nelisen vuotta sitten oli tavallista, että poliisi takavarikoi pornovideoita Kanadan siveellisyysrikoslakien nojalla ja että näitä tapauksia ratkaistiin oikeudessa ja kauppiaita tuomittiin rangaistuksiin tällaisten videonauhojen myymisestä.
Tilanne muuttui kuitenkin täysin vuonna 1992, jolloin Kanadan korkein oikeus päätti eräässä käänteentekevässä jutussa, että ”oikeuksia ja vapauksia koskevaan peruskirjaan” sisällytetty mielipiteenilmaisuvapaus takaa tällaisille tuotteille lainsuojan. Tämä oikeudenpäätös ”on aiheuttanut huomattavia muutoksia kanadalaisessa yhteiskunnassa”, kirjoitti Maclean’s-aikakauslehti. ”Monissa kaupungeissa on nykyään aivan yleistä, että kadunkulmien kaupoissa on kovaa pornoa sisältäviä kuvalehtiä ja videoita”, tämä lehti totesi. Sellaisiakin videoita, jotka tämän oikeudenpäätöksen nojalla voitaisiin kieltää, on edelleen kauppojen hyllyillä.
”Tiedän, että kaupoista löytyisi sellaista, mikä saattaa olla laitonta”, sanoi eräs poliisi. ”Kyseinen aineisto antaisi todennäköisesti aihetta syytteiden nostamiseen. Mutta – – meillä ei ole siihen aikaa.” Heillä ei liioin ole takeita siitä, että syytteitä pidettäisiin aiheellisina. Tänä sallivaisena aikakautena pääpaino on rajattomalla yksilönvapaudella, ja yleinen mielipide usein vaikuttaa tuomioistuimiin. Olivatpa perusteet sitten millaisia tahansa, väittely tulee edelleen herättämään voimakkaita, jakavia tunteita molemmin puolin – puolesta ja vastaan.
Yhteen aikaan sananvapaudella ja painovapaudella oli Japanissa paljon rajoituksia. Esimerkiksi eräästä maanjäristyksestä, jonka voimakkuus Richterin asteikolla oli 7,9 ja jossa kuoli toistatuhatta ihmistä, ei voitu kertoa rehellisesti. Lahjontatapauksista ei saanut kertoa, ei liioin itsemurhasopimuksista, joissa rakastavaiset olivat tappaneet toisensa. Sanomalehdentoimittajat antoivat perään viranomaisten uhkailuille, samalla kun valvontaa tiukennettiin ja se ulotettiin jopa asioihin, joita jotkut pitivät hyvinkin vähäpätöisinä. Toisen maailmansodan jälkeen rajoituksia kuitenkin löysättiin, ja Japanissa voitiin nauttia suuremmasta sananvapaudesta ja painovapaudesta.
Heiluri tosiaankin heilahti toiseen laitaan, sillä aikakauslehdet ja jotkin lasten sarjakuvalehdet täyttyivät eroottisilla ja siveettömillä piirroksilla. Tokion suurimpiin sanomalehtiin kuuluva The Daily Yomiuri totesi kerran: ”Kenties yksi niistä asioista, jotka eniten järkyttävät Japaniin vastikään saapunutta ulkomaalaista, on se, että hän näkee liikemiesten lukevan Tokion maanalaisessa rivoja sarjakuvalehtiä. Nykyään tämä suuntaus näyttää vaikuttavan myös väestön toiseen puoleen, sillä kirjakauppojen ja valintamyymälöiden hyllyillä on nykyään ’kovaa pornoa’ sisältäviä naisten sarjakuvalehtiä.”
Vuonna 1995 nimitti arvossa pidetty sanomalehti Asahi Shimbun Japania ”pornoparatiisiksi”. Samalla kun vanhempien vastalauseet saivat toimittajat ja kustantajat etsimään mieluummin vapaaehtoista ratkaisua kuin alistumaan valtiovallan valvontaan, nuoret lukijat protestoivat. Voidaan kysyä: keillä on lopulta eniten sananvaltaa?
Sananvapaus on aihe, josta nykyisin kiistellään kovasti Ranskassa. Ranskalainen kirjailija Jean Morange kirjoittaa sananvapautta käsittelevässä kirjassaan: ”Epäilemättä kertomus sananvapaudesta ei ole vielä päättynyt, ja se tulee edelleenkin aiheuttamaan kiistoja. – – Tuskin kuluu vuottakaan ilman jotakin sellaista uutta elokuvaa tai tv-sarjaa tai mainoskampanjaa, joka nostattaa rajun reaktion ja saa vanhan, loputtoman sensuurikeskustelun heräämään uudelleen.”
Pariisissa ilmestyvä sanomalehti Le Figaro kertoi eräässä artikkelissaan rap-yhtyeestä nimeltä Ministère amer (Katkera palvelus), joka kannustaa ihailijoitaan tappamaan poliiseja. Eräässä sen lauluista sanotaan: ”Rauhaa ei tule, ennen kuin [poliisit] lepäävät rauhassa.” Yhtyeen edustaja selitti: ”Kehotamme heitä levyllämme polttamaan poliisilaitoksen ja uhraamaan [poliisit]. Mikä voisi olla normaalimpaa?” Tätä rap-yhtyettä vastaan ei ole ryhdytty oikeustoimiin.
Rap-yhtyeet puolustavat myös Yhdysvalloissa poliisien tappamista ja selittävät, että niillä on sananvapauden perusteella oikeus tuoda julki tämän kaltaisia ajatuksiaan. Englannissa, Italiassa, Ranskassa ja muissa Euroopan maissa samoin kuin ympäri maailman kuuluu kaikilta sektoreilta vaatimuksia sen puolesta, ettei sananvapautta saa mitenkään rajoittaa, vaikka asiat, joita tuodaan julki, olisivat ”senlaatuisia, että ne luovat selvän ja konkreettisen vaaran”. Milloin tämä kiistely loppuu, ja kumpi osapuoli selviytyy voittajaksi?
[Kuva s. 7]
Tietokonepornografia, ’arparumpu, joka tarjoaa ”poikkeavaa” aineistoa’