Sananvapaus kotona – tikittävä aikapommi?
KUN joku huutaa pilan päiten ”Tuli on irti!” täpötäydessä teatterissa ja jotkut tallautuvat kuoliaaksi yleisön rynnätessä suin päin ulos, niin eikö huutaja ole pakostakin vastuussa aiheutuneista ihmishenkien menetyksistä ja vahingoista? Kun joku sanoo: ”En ole kanssasi samaa mieltä, mutta puolustan oikeuttasi esittää mielipiteesi”, antaako se sinulle avoimen valtakirjan, rajattoman vapauden, sanoa julkisesti aivan mitä mielesi tekee, välittämättä seurauksista? Jotkut ovat tätä mieltä.
Kun esimerkiksi Ranskassa rap-muusikot puolustivat poliisien tappamista ja jotkut, jotka kuuntelivat tällaista musiikkia, sitten tappoivat poliiseja, niin olisiko rap-muusikoita tullut pitää tilivelvollisina väkivaltaan yllyttämisestä? Vai pitäisikö heitä suojella kansalaisten perusoikeuksia koskevien lakien perusteella? Kun radio, televisio ja tietokoneverkot asettavat lasten ulottuville havainnollisesti esitettyä väkivaltaa ja pornografiaa ja kun jotkut heistä ottavat tällaisista esityksistä mallia ja aiheuttavat siten vahinkoa itselleen ja toisille, niin tulisiko tällaisen aineiston tarjoajia pitää osasyyllisinä?
Eräässä Yhdysvaltain psykologiseuran tutkimuksessa ”on laskettu, että tavallinen lapsi, joka kolmivuotiaasta 12-vuotiaaksi asti katsoo televisiota 27 tuntia viikossa, näkee 8000 murhaa ja tappoa sekä 100000 väkivallantekoa”, kertoi aikakauslehti U.S.News & World Report. Voivatko vanhemmat aiheellisesti kuitata tämän sanomalla, ettei sillä ole juuri mitään vaikutusta heidän lapsiinsa? Vai liittyykö siihen ehkä ”selvä ja konkreettinen vaara”? Tämäkö on se kohta, johon sananvapauden raja tulee vetää?
Erään yliopiston psykologien tekemästä tutkimuksesta kävi ilmi, että kun yhdelle nelivuotiaitten ryhmälle näytettiin säännöllisesti ”nyrkkejä heiluttavista supersankareista” kertovia piirroselokuvia ja toiselle ryhmälle ”rauhallisia” piirroselokuvia, niin ne, jotka näkivät toimintasankareita, todennäköisemmin löivät ja heittelivät esineitä jälkeenpäin. Eivätkä tv-väkivallan vaikutukset häviä lapsuuden jälkeen. Erään toisen yliopiston tutkimuksessa seurattiin 650 lapsen televisionkatselutapoja ja käyttäytymistä vuosina 1960–95, ja se osoitti, että ne, jotka lapsena olivat katselleet erittäin väkivaltaisia tv-ohjelmia, käyttäytyivät aikuisina erittäin väkivaltaisesti, ja he saattoivat esimerkiksi pahoinpidellä puolisoaan ja ajaa humalassa autoa.
Vaikka jotkut lapset eivät ehkä myönnäkään televisiolla ja elokuvilla olevan heihin vaikutusta, niin toiset kyllä myöntävät. Vuonna 1995 haastatteli Children Now -niminen lasten tukiryhmä Kaliforniassa 750:tä lasta, joiden iät vaihtelivat kymmenen ja 16 vuoden välillä. Tämän tutkimuksen mukaan kuusi lasta kymmenestä sanoi televisiossa näytettävän seksin vaikuttavan siihen, että lapset alkavat harjoittaa seksiä liian nuorella iällä.
Jotkut voivat väittää, että lapset eivät ehkä ota television ja elokuvien väkivaltaa todesta ja ettei kauhuelokuvilla ole heihin mitään vaikutusta. Eräs englantilainen sanomalehti kuitenkin selitti: ”Jos asia todella on näin, niin miksi kouluviranomaiset joutuivat Yhdysvaltain keskilännessä kertomaan tuhansille lapsille, ettei paikallisissa sadevesiviemäreissä ole ’teinimutanttininjakilpikonnia’? Siksi, että pienet ’kilpikonnien’ ihailijat olivat ryömineet viemäreihin etsimään niitä.”
Yhdysvalloissa kiistellään nykyisin monin paikoin erittäin kiivaasti siitä joidenkuiden mielestä hiuksenhienosta erosta, joka on sananvapauden ja abortinvastaisten mielipiteenilmausten aiheuttaman väkivallan välillä. Abortinvastustajat julistavat kovaäänisesti, että lääkärit ja klinikoiden työntekijät, jotka tekevät abortteja, ovat murhaajia ja ettei näillä itsellään ole oikeutta elää. Muutamat intomieliset abortinvastustajat vaativat tällaisten lääkäreitten ja heidän apulaistensa tappamista. Vakoojia ujutetaan ottamaan selville näiden ihmisten autojen rekisterinumeroita, ja heidän nimiään ja osoitteitaan jaellaan. Seurauksena on ollut, että lääkäreitä ja klinikoiden työntekijöitä on ammuttu kuoliaaksi.
”Tämä ei ole mikään sananvapauskysymys”, julisti yhdysvaltalaisen perhesuunnittelujärjestön (Planned Parenthood Federation of America) johtaja. ”Se on samaa kuin jos täpötäydessä teatterissa huudettaisiin: ’Tuli on irti!’ Me olemme kuin täpötäydessä teatterissa; ajatellaanpa vain muutaman viime vuoden aikana klinikoilla tapahtuneitten murhien aaltoa.” Ne, jotka puolustavat tällaista väkivaltaa, sanovat vain käyttävänsä Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisen lisäyksen takaamaa oikeuttaan: sananvapautta. Ja kiistely jatkuu. Tästä oikeudesta tullaan taistelemaan edelleen julkisella foorumilla, ja asian ratkaiseminen jää tuomioistuinten tehtäväksi, eikä sen lopputulos valitettavasti tule tyydyttämään kaikkia.
Mitä vanhemmat voivat tehdä
Kotien pitäisi olla lapsille turvapaikkoja – ei sellainen paikka, missä he voivat helposti joutua heitä seksuaalisesti ja muilla tavoin hyväksi käyttävien ihmisten uhriksi tai missä rauhalliset persoonallisuudet voidaan saada käyttäytymään hyvin arvaamattomasti ja väkivaltaisesti. ”Te olette ehkä varmoja siitä, ettei lapsistanne koskaan tule väkivaltaisia, vaikka he näkevätkin säännöllisesti tv-väkivaltaa”, sanoi erään amerikkalaisyliopiston professori puhuessaan vanhemmille. ”Ette kuitenkaan voi mennä takuuseen siitä, ettei jonkun toisen lapsi, joka on saanut kasvaessaan katsella samoja ohjelmia, tapa tai vahingoita lastanne.” Sen jälkeen hän kehotti: ”TV-väkivallan katselun rajoittaminen lapsilta pitäisi liittää samalla tavoin kansanterveystyön ohjelmaan kuin turvaistuimet, pyöräilykypärät, rokotukset ja hyvä ravinto.”
Jos et päästäisi kotiisi vierasta ihmistä käyttämään loukkaavaa kieltä ja puhumaan lapsellesi karkealla tavalla seksistä ja väkivallasta, älä anna myöskään radion ja television ruveta tällaiseksi vieraaksi. Sinun tulee tietää, milloin se pitää sulkea tai milloin pitää vaihtaa kanavaa. Ole selvillä siitä, mitä lapsesi katselee sekä televisiosta että tietokoneesta, silloinkin kun hän on yksin omassa huoneessaan. Jos hän osaa käyttää tietokonetta ja käytettävissä olevia tietoverkkoja, voit olla järkyttynyt havaitessasi, mitä hän ilta illan jälkeen katselee. Jos et hyväksy sitä, mitä lapsesi katselee, sinun ei tarvitse muuta kuin kieltää se ja selittää syy. Hän ei kuole, jos hänelle pannaan rajoituksia.
Lopuksi: opeta lapsiasi noudattamaan elämässään jumalisia periaatteita eikä nykyisen pahan asiainjärjestelmän tapoja – joihin kuuluvat säädytön ja ruma puhetapa sekä siveetön ja väkivaltainen käytös (Sananlaskut 22:6; Efesolaisille 6:4). Apostoli Paavali antoi kristityille joitakin ajankohtaisia neuvoja, joita meidän kaikkien pitäisi noudattaa elämässämme. ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille sopiikin, älköönkä häpeällistä käytöstä tai tyhmää puhetta tai rivoa leikinlaskua, jotka eivät ole soveliaita, vaan mainittakoon pikemminkin kiitosta.” (Efesolaisille 5:3, 4.)
[Kuvat s. 10]
Jotkin tv-ohjelmat voivat houkutella rikoksiin ja moraalittomuuteen