Radio – keksintö joka muutti maailman

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ITALIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

KIVÄÄRINLAUKAUS rikkoi hiljaisuuden Italian maaseudulla. Tämä signaali sai Guglielmo Marconin vakuuttumaan siitä, että hänen käyttämänsä alkeellinen laitteisto oli toiminut. Vastaanotin oli siepannut kahden ja puolen kilometrin päässä olevan lähettimen synnyttämiä ja ympärilleen levittämiä sähkömagneettisia aaltoja. Oli vuosi 1895. Vaikka kukaan ei kyennyt tuolloin täysin ymmärtämään, mitä kaikkea tästä kiväärinlaukauksesta seuraisi, se avasi tien sittemmin maailmamme mullistaneelle tekniikalle – radioviestinnälle.

Monet tiedemiehet olivat jo tutkineet sähkömagneettisten aaltojen luonnetta. Vuonna 1831 englantilainen fyysikko Michael Faraday osoitti, että sähkövirta voi synnyttää magneettikentän ja indusoida virran toiseen virtapiiriin, joka on erillään ensimmäisestä kentästä mutta sen läheisyydessä. Vuonna 1864 skotlantilainen fyysikko James Maxwell esitti teorian, jonka mukaan tällaisten kenttien synnyttämä energia voi edetä aaltoina – kuin lammen pintaväreet – mutta valon nopeudella. Myöhemmin saksalainen fyysikko Heinrich Hertz vahvisti Maxwellin teorian: hän – samoin kuin Ernest Rutherford (myöhemmin lordi Rutherford) Uudessa-Seelannissa – tuotti sähkömagneettisia aaltoja ja vastaanotti niitä lähietäisyydellä. Mutta soveltamalla ja parantelemalla käytettävissä olevaa laitteistoa sekä lisäämällä omatekoisen, alkeellisen antennin Marconi pystyi lähettämään lennätinsignaalin melko pitkälle. Langattoman lennättimen kehittely oli alkanut!

Vuonna 1896 Marconi muutti 21-vuotiaana Italiasta Englantiin, missä hänet esiteltiin postihallituksen yli-insinöörille William Preecelle. Preece oli kiinnostunut Marconin järjestelmän soveltamisesta valtameriyhteyksiin kahden sellaisen paikan välillä, joita ei voitu liittää toisiinsa kaapelien avulla. Hän antoi Marconille avuksi teknikkoja ja tarjosi tämän käyttöön laboratorioita kokeiden tekemistä varten. Muutamassa kuukaudessa Marconi onnistui vahvistamaan lähetettävien signaalien voimakkuutta siinä määrin, että ne kuuluivat kymmenen kilometrin päähän. Vuonna 1897 Marconi perusti yhtiön Wireless Telegraph and Signal Company Ltd., jotta langattomasta lennätintekniikasta voitaisiin kehittää kaupallisesti käyttökelpoinen järjestelmä.

Vuonna 1900 saatiin radiolennätinyhteys Etelä-Englannissa Cornwallin ja Wightinsaaren välille, jotka sijaitsevat 300 kilometrin päässä toisistaan. Tämä osoitti, että se, mitä kerran pidettiin mahdottomana, oli mahdollista – radioaallot voivat kiertää maapalloa sen kaarevuudesta huolimatta. Aiemmin oli ajateltu, että signaaleja ei voida ottaa vastaan horisontin takana, koska sähkömagneettiset aallot etenevät suoraviivaisesti.a Sitten tulivat ensimmäiset merkittävät radiotilaukset. Englannin meriministeriö määräsi, että 26 laivaan oli asennettava radiolaitteet ja että sen käyttöön oli rakennettava kuusi maa-asemaa. Seuraavana vuonna Marconin onnistui lähettää Atlantin yli heikko, kolmen lyhyen signaalin merkki, jotka merkitsivät morseaakkosten s-kirjainta. Keksinnön tulevaisuus oli taattu.

Tekniikka kehittyy

Aluksi langattomalla viestintätekniikalla ei voitu lähettää sanoja eikä musiikkia, vain morsemerkkejä. Vuonna 1904 otettiin kuitenkin suuri edistysaskel, kun keksittiin diodi, ensimmäinen sähköventtiilinä toimiva elektroniputki, jonka ansiosta äänen lähettäminen ja vastaanottaminen tuli mahdolliseksi. Näin langattomasta lennätintekniikasta tuli meille nykyään tuttu radio.

Vuonna 1906 Reginald Fessenden lähetti Yhdysvalloissa musiikkia, joka voitiin kuulla 80 kilometrin päässä olevissa laivoissa. Vuonna 1910 Lee De Forest järjesti niin, että kuuluisan italialaisen tenorin Enrico Caruson konsertti lähetettiin suorana newyorkilaisten radioamatöörien iloksi. Vuotta aikaisemmin oli Pariisissa Ranskassa sijaitsevasta Eiffel-tornista lähetetty signaaleja kellojen tarkistamiseksi. Tuona samana vuonna, 1909, radiota käytettiin ensi kertaa hyväksi pelastusoperaatiossa, kun eloon jääneet pelastettiin Florida- ja Republic -⁠höyrylaivoilta, jotka olivat törmänneet toisiinsa Atlantilla. Kolme vuotta myöhemmin pelastettiin radiolla lähetetyn SOS-hätämerkin ansiosta myös ne yli 700 henkeä, jotka olivat säilyneet elossa Titanicin onnettomuudessa.

Jo vuonna 1916 alettiin pitää mahdollisena, että jokaisessa kodissa voisi olla radio. Elektroniputkien ansiosta tuli mahdolliseksi valmistaa tehokkaita ja halpoja vastaanottimia, mikä avasi tien laaja-alaiselle kaupallisten radioasemien kehittämiselle. Voimakasta kasvua ilmeni ensimmäisenä Yhdysvalloissa, missä oli vuoden 1921 lopussa kahdeksan asemaa ja 1. marraskuuta 1922 mennessä 564 muulle oli myönnetty toimilupa! Jos valaistusjärjestelmää ei oteta lukuun, radio oli monissa kodeissa ensimmäinen laite, joka kytkettiin sähköverkkoon.

Ei ollut kulunut kahta vuottakaan säännöllisten kaupallisten lähetysten aloittamisesta, kun myös raamatuntutkijat, joina Jehovan todistajat tuolloin tunnettiin, jo levittivät sanomaansa radion välityksellä. Vuonna 1922 Vartiotorni-seuran silloinen presidentti J. F. Rutherford piti ensimmäisen radioesitelmänsä Kaliforniassa. Kaksi vuotta myöhemmin WBBR, Vartiotorni-seuran rakentama ja omistama asema, aloitti radiolähetyksensä Staten Islandista New Yorkista. Lopulta Seura järjesti maailmanlaajuisia yhteysverkkoja raamatullisten ohjelmien radioimiseksi. Vuonna 1933 välitti Jumalan valtakunnan sanomaa enimmillään 408 asemaa (Matteus 24:​14).

Monissa maissa radiosta tuli kuitenkin valtion monopoli. Italiassa Mussolinin hallitus tajusi, että radiota voidaan käyttää poliittisen propagandan välineenä, ja kielsi kansalaisia kuuntelemasta ulkomaisia radiolähetyksiä. Radion suunnaton voima kävi varsin selvästi ilmi vuonna 1938. Yhdysvalloissa Orson Welles herätti tieteiskertomukseen perustuvan radiolähetyksen aikana paniikkia väestössä, kun jotkut ajattelivat, että marsilaiset olivat laskeutuneet New Jerseyyn ja että nämä tappoivat tuhoisilla ”lämpösäteillä” kaikki, jotka vastustivat heitä!

Satavuotias radio

Vuonna 1954 radionkuuntelu oli suosittu ajanviete Italiassa. Television menestyksestä huolimatta radio on edelleen suuressa suosiossa. Useimmissa Euroopan maissa 50–70 prosenttia väestöstä kuuntelee radiota saadakseen tietoa ja viihdyttääkseen itseään. Yhdysvalloissa radio on arviolta 95 prosentissa ajoneuvoista, 80 prosentissa makuuhuoneista ja yli 50 prosentissa keittiöistä.

Yksi syy radion suosioon jopa tänä television aikakautena on se, että sitä on helppo kuljettaa mukana. Lisäksi erään tutkimuksen mukaan radio ”tempaa tunteet ja mielikuvituksen mukaan paljon voimakkaammin kuin televisio”.

Vuonna 1995 Marconin kokeen kunniaksi Italiassa järjestetyt satavuotisjuhlallisuudet tarjosivat tilaisuuden miettiä radion kehitystä. Lukuisat tiedemiehet ovat myötävaikuttaneet siihen, että ensimmäisistä alkeellisista laitteista on tullut nykypäivän edistyksellisiä järjestelmiä. Digitaalinen radiotekniikka, jossa signaalit on muutettu numerokoodeiksi, takaa nykyään erinomaisen äänenlaadun. Mutta lukemattomien radion tavallisten sovellusten lisäksi tämä keksintö oli lähtökohta television, tutkan ja monien muiden teknisten laitteiden kehittämiselle.

Esimerkiksi radioastronomia perustuu taivaankappaleista lähtevien radioaaltojen havainnointiin ja tutkimiseen. Ilman radiota avaruustekniikan kehittäminen olisi ollut mahdotonta. Kaikki sen pohjalta kehitetyt sovellukset – televisio, puhelin, tiedonkeruujärjestelmät – ovat riippuvaisia radioaalloista. Tekniikan kehitys transistoreista mikropiireihin johti ensin taskulaskimiin ja tietokoneisiin ja sitten kansainvälisiin tietoverkkoihin.

Matkapuhelimet, joilla voidaan saada yhteys lähes minne tahansa maapallolla, ovat jo todellisuutta. Seuraavaksi on odotettavissa sellainen kämmenenkokoinen langaton vastaanotin, joka on television, puhelimen, tietokoneen ja faksin yhdistelmä. Nämä vastaanottimet voidaan virittää sadoille televisio-, radio- ja tekstikanaville, ja käyttäjät voivat niiden avulla lähettää toisilleen sähköisiä viestejä.

On mahdotonta tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan tällä alalla. Mutta radiotekniikka edistyy jatkuvasti, joten muita erinomaisia kehittelyn tuloksia on varmaankin odotettavissa.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 21]

Television menestyksestä huolimatta radio on edelleen suuressa suosiossa

[Kuvien lähdemerkinnät s. 19]

Yllä vasemmalla ja oikealla, alla vasemmalla: ”MUSEO della RADIO e della TELEVISIONE” RAI--TORINO; alla oikealla: NASA