He käyttävät yhä hevosia maatöissä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN AUSTRALIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

TÄNÄ huipputekniikan aikakautena joistakuista on ehkä vaikea uskoa, että on olemassa maanviljelijöitä, jotka tekevät yhä maatöitä hevosilla. Mutta vielä on paikkoja, joissa käytetään vankkarakenteisten työhevosten valjakoita traktoreiden sijasta.

Hevosia käyttävät maatilat ovat kyllä käyneet harvinaisiksi, mutta niiden käyttöön liittyvistä hyödyistä kannattaa sanoa pari sanaa.

Käyttö maanviljelyksessä

Hevosia on käytetty työjuhtina jo varhaisista ajoista saakka. Ne mainitaan sumerilaisten, heettiläisten, egyptiläisten ja kiinalaisten aikakirjoissa. Satojen vuosien ajan niitä ei kuitenkaan juuri käytetty maanviljelyksessä. Tämä johtui siitä, että härkien sanottiin tulevan halvemmaksi, ja kun eläin ei enää pystynyt tekemään työtä, sen liha voitiin syödä. Härät ovat kuitenkin hitaampia kuin hevoset.

Monissa länsimaissa hevonen oli tullut härän tilalle maatöihin 1800-lukuun mennessä. Erään tietolähteen mukaan näin kävi osittain siksi, että ”keksittiin monimutkaisempia maanviljelyskoneita, [jotka] – – soveltuivat paremmin hevosen nopeaan, tasaiseen tahtiin kuin härän hitaampaan liikkumiseen”.

Aikanaan maanviljelykseen tulivat mukaan muun muassa skotlantilainen clydesdalenhevonen, englantilaiset suffolkin- ja shirenhevoset sekä pääasiassa Ranskassa käytettävä percheron. Näitä verkkaisia mutta vahvoja hevosia risteytettiin kevytrakenteisempien hevosten kanssa, niin että saatiin jalostettua hevonen, jolla oli hieman vähemmän voimaa mutta enemmän nopeutta. Näitä varta vasten risteytettyjä eläimiä alettiin sanoa kuormahevosiksi, koska ne pystyivät vetämään raskaita kuormia.

Hevonen verrattuna traktoriin

Ei tietenkään ole pystytty jalostamaan hevosta, joka voisi vetää yhtä raskaita kuormia kuin nykyaikainen traktori. Saatat kuitenkin yllättyä saadessasi tietää, kuinka paljon hevosilla on voimaa! Vuonna 1890 kaksi clydesdalenhevosta veti täyteen lastattuja vankkureita, joiden pyörät oli lukittu! Ja vuonna 1924 englantilainen shirenhevospari antoi yhtä vaikuttavan voimannäytteen vetämällä liikkeelle arviolta 50 tonnia painavan lastin!

Kuormahevoset ovat myös älykkäitä ja aloitekykyisiä. Esimerkiksi peltoa kyntävää hevosvaljakkoa ei tarvitse ohjata juuri lainkaan, jos joukossa on hyvä kyntöhevonen. Kyntöhevonen johtaa valjakkoa seuraamalla vakoa koko päivän. Valjakkojen ajatellaan voivan kyntää poikkeuksellisen suoria vakoja, koska hevosilla on silmälaput eivätkä ne pysty katsomaan taakseen, niin kuin traktoria ajavat ihmiset usein tahtovat tehdä.

Sadonkorjuun aikaan hevoset voivat lisäksi liikkua ketterämmin kuin traktori. Koska ne kykenevät kääntymään täsmälleen 90 astetta – ja tarpeen tullen 180 astetta – niiltä ei jää väliin mikään pellon osa maatöitä tehtäessä.

Hevosvaljakot työssä

Ajajansa ohjeita totteleva hevosvaljakko on vaikuttava näky. Valjakko koulutetaan reagoimaan nimenomaisiin käskyihin nimenomaisin liikkein, vaikka se, millaista kieltä ja millaisia ilmauksia tarkalleen käytetään, riippuukin ajajasta. Hevoset oppivat tuntemaan kunkin ajajan käyttämät sanat ja äänensävyn. Ajajalle tunnusomainen vihellys ja kannustavat sanat voivat olla hevosille merkki siitä, että nyt on aika lähteä liikkeelle.

Australiassa valjakon oikeanpuoleista hevosta (ajajan kannalta katsoen) sanotaan ulommaiseksi hevoseksi ja vasemmanpuoleista sisimmäiseksi hevoseksi. Tämä määritelmä on luultavasti lähtöisin siitä, että ennen vanhaan valjakon ajajat kävelivät tavallisesti sen vasemmalla puolella.

On todella jännittävää katsella kymmentä rinnakkain valjastettua hevosta, kun ne kääntyvät 90 astetta totellen ajajan huutoja! Vasemmalle käännyttäessä sisäreunan hevosen täytyy ottaa lyhyitä askelia taaksepäin samalla kun muut valjakon hevoset kulkevat sen ympäri neljännesympyrän. Sitten kun käännytään oikealle, ulkoreunan hevosen täytyy ottaa lyhyitä askelia taaksepäin. Kuivissa sääoloissa on varsin kiintoisaa katsella, kun valjakko katoaa pölypilveen ja tömistää jälleen käännöksen jälkeen näkyviin yhtenä lihaksikkaiden hevosten rintamana.

Kullakin hevosella on nimi, ja se vastaa siihen sen mukaan, millainen on ajajan äänensävy. Jos yksi hevonen hiljentää vauhtia, yleensä tarvitsee vain mainita sen nimi terävällä, nuhtelevalla äänellä. Kouluttamisen alussa hevosten täytyy usein oppia, että sellaista äänensävyä seuraa läimäytys kepillä tai piiskalla. Mutta kun tuo läksy sitten on opittu, tarvitaan harvoin, jos koskaan, kovempaa kuritusta.

Tyypillinen työpäivä

Maanviljelijä saattaa nousta aamuviideltä ruokkimaan hevosia ja syömään oman aamiaisensa sillä välin kun hevoset syövät. Hevoset oppivat juomaan paljon ennen päivän työn alkua, sillä ne eivät saa enää juotavaa ennen päiväruokintaa. Jokainen hevonen harjataan ennen valjastamista. Näin estetään ihon ärsyyntyminen, ja se tuntuu mukavalta. Tavallisesti hevoset kerääntyvät hoitajansa ympärille odottamaan kärsivällisesti vuoroaan. Sitten ne valjastetaan ja kytketään toisiinsa. Valjakon koon mukaan kaikkeen tähän voi kulua jopa tunti tai enemmänkin. Hevosten päiväruoaksi valmistetaan myös rehupusseja. Eihän ruokataukoa suinkaan ansaitse yksin ajaja!

Valjakko puurtaa kärsivällisesti kahdeksasta kymmeneen tuntia, ja jos länget ja muut varusteet ovat sopivat, hevosten lavat eivät ole päivän päättyessä kipeät eivätkä hiertyneet. Illan pimetessä sekä ihminen että eläin lähtevät mielellään takaisin kotiin aterioimaan kaikessa rauhassa, juomaan kunnolla ja lepäämään hyvin.

Ne jotka käyttävät yhä hevosta maatöissä, saattavat puoltaa sitä sanomalla, että se on paljon mukavampaa kuin kuunnella koneiden jyrinää päivät pitkät. Tällainen rauha saa maanviljelijän tuntemaan, että hän on osa viljelemäänsä maata. Hän voi havaita selvemmin ympärillään olevan luonnon – lintujen äänet kun ne ruopsuttavat vasta käännettyä maata tarkastaessaan kynnettyjä vakoja; kostean ruohon tuoksun; kuuran ritinän, kun aura leikkaa jäätynyttä maata pakkasaamuna – pieniä asioita, jotka jäävät helposti huomaamatta, kun traktorin jyrinä pauhaa maanviljelijän korvissa.

Traktorit voivat kyllä olla liikkeessä 24 tuntia vuorokaudessa, mikä on hevosille mahdoton saavutus. Traktorit voivat myös muokata enemmän maata, eivätkä ne vaadi niin paljon huoltoa. Mutta yksikään traktori ei ole saanut aikaan ihastuttavaa pikku varsaa, mikä on vain yksi niistä ilonaiheista, joiden vuoksi hevosten pitäminen on vailla vertaa. Ajaja voi myös ”keskustella” hevostensa kanssa näiden tehdessä työtä. Ja ne vastaavat tottelemalla häntä ja höristävät korviaan kuullakseen hänen joka sanansa.

Maanviljelys on kovaa ja toisinaan uuvuttavaa työtä. Mutta ne, jotka yhä viljelevät peltojaan vanhaan malliin – hevosilla – voivat saada runsaasti iloa siitä, että he saavat työskennellä niin läheisesti näiden Jumalan luomakunnan jäntevien, ahkerien eläinten kanssa.

[Kuva s. 26]

Hevoset voivat liikkua ketterämmin kuin traktori