Tyttöjengit – hälyttävä suuntaus
”ARMOTTOMIA, helposti räjähtäviä ja raakoja” olivat sanat, joilla The Globe and Mail -sanomalehti kuvaili Kanadan kouluissa olevia tyttöjengejä. Kyllästyneinä kuulumaan poikien kanssa samaan jengiin kasvava määrä tyttöjä puolustaa nyt omaa riippumattomuuttaan. Muuan nuorisojengeihin erikoistunut torontolainen etsivä totesi, että tytöt ”pitävät puoliaan hyvin väkivaltaisesti”. He ovat taipuvaisia ”käyttämään aseita ja ’äärimmäisiä’ voimakeinoja” ja ovat ”usein miespuolisia vastineitaan paljon armottomampia ja aggressiivisempia”, sanoi tri Fred Mathews Globe-lehdessä. Miksi? Erään poliisikonstaapelin mukaan rikollisten nuorten keskuudessa vallitsee sellainen yleinen käsitys, että tytöille ”annetaan todennäköisesti paljon lyhyempiä vankeustuomioita, jos heidät saadaan kiinni”. Muuan poliisin edustaja kertoi Globe-lehdelle, että ”niinkin nuoret kuin 11-vuotiaat tytöt sekaantuvat pikkurikoksiin sekä huumeiden ja aseiden kaupusteluun kouluissa”.
Tri Mathews, psykologi ja tällaisen väkivallan asiantuntija, haastatteli tyttöjengien jäseniä yli kymmenen vuoden aikana ja havaitsi heidän olevan ”vihaisia ja kapinallisia, mihin on suurelta osin vaikuttanut huonosti kohteleva ja huonosti toimiva perhe”. Mikä jengeissä vetää tällaisia nuoria puoleensa? Jengeissä voi kokea ”yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunnetta”, sanoo muuan entinen jengiläinen. Kun tämä sanomalehti haastatteli häntä, hän kuitenkin myönsi yrittäneensä kaksi kertaa itsemurhaa päästäkseen irti jengistä ja lisäsi: ”Monet lähiöissä tapahtuvista niin sanotuista tapaturmaisista kuolemista ja itsemurhista ovat todellisuudessa jengimurhia. Jengiläiset suojelevat toisiaan jenginä. Ongelma onkin siinä, etteivät he voi suojella toisiaan toisiltaan.”
Eräs huolestunut lukion opettaja sanoi: ”Nämä väkivaltaiset tytöt, joiden kanssa olemme tekemisissä, ovat täysin arvaamattomia. Kun he ovat vihaisia, ei tiedä mihin he iskevät. Jos on opettaja, se on hyvin pelottavaa.” Raamattu ennusti, että ”viimeisinä päivinä” tulisi olemaan ”aikoja, joista on vaikea selviytyä”, koska ihmiset, myös nuoret, olisivat ”vailla itsehillintää, raivoisia” (2. Timoteukselle 3:1–5).