Keitä henkimaailmassa on?
MAAILMASTA on tullut erilaisten vakaumusten ja uskontunnustusten ”supermarketti”. Yksistään Afrikassa on tuhansia uskonnollisia ryhmiä, joilla kullakin on omat mielipiteensä siitä, mitä henkimaailmassa tapahtuu. Mutta saadaksemme asiasta selvän ja totuudenmukaisen kuvan meidän on suunnattava katseemme Raamattuun. Se kertoo, ketkä henkiolennot – niin hyvät kuin pahatkin – henkimaailmassa asuvat. Lisäksi se osoittaa, keneltä voimme pyytää apua ja suojelusta, jotta todella saisimme sitä.
Jehova, Kaikkivaltias Jumala
Afrikan perinteinen uskonto opettaa, että esi-isien ja jumalolentojen yläpuolella hallitsee kaikkivaltias Jumala. Kirjassa African Mythology todetaan: ”Ei ole epäilystäkään, että lähes kaikki Afrikan kansat – elleivät suorastaan kaikki – uskovat Korkeimpaan Olentoon, kaiken luojaan.” Kirjassa African Religion in African Scholarship sanotaan: ”Koska Jumala on kaikkeuden ehdoton valvoja, kaikki muut olennot ja kaikki valta ovat lähtöisin Hänestä. Hänelle kuuluu ehdoton valta ja voima.”
Raamattu on yhtäpitävä sen käsityksen kanssa, että yksi Persoona hallitsee henkimaailmassa ylimpänä. Se kuvailee hänet ”jumalien Jumalaksi ja herrojen Herraksi, suureksi, mahtavaksi ja pelkoa herättäväksi Jumalaksi, joka ei kohtele ketään puolueellisesti eikä ota vastaan lahjusta” (5. Mooseksen kirja 10:17).
Hänelle, jota pidetään ylimpänä, on annettu satoja eris- ja arvonimiä joka puolella Afrikkaa. Mutta mitä Jumalan nimestä sanotaan hänen Sanassaan? Psalmista kirjoitti: ”Sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” (Psalmit 83:18.) Tämä pyhä nimi esiintyy Raamatun kirjoituksissa yli 7000 kertaa, vaikka jotkut raamatunkääntäjät ovat korvanneet sen sellaisilla arvonimillä kuin ”Jumala” tai ”Herra”.
Koska Jehova on kaikkivoipa, hän voi auttaa meitä. Hän kuvailee itseään ”armolliseksi ja suosiolliseksi Jumalaksi, [joka on] hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa, joka säilyttää rakkaudellisen huomaavaisuuden tuhansille, antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin, mutta ei suinkaan vapauta rangaistuksesta”. (2. Mooseksen kirja 34:6, 7; 1. Samuelin kirja 2:6, 7.)
Enkelit, voimallisia Jumalan palvelijoita
Jehova loi taivaaseen henkiolentoja jo kauan ennen kuin hän loi ihmisiä tai edes itse maapallon. Raamatussa sanotaan, että siihen aikaan, kun Jumala ’perusti maan’, ”kaikki Jumalan [enkeli]pojat puhkesivat suosionhuutoihin” (Job 38:4–7). Enkeleitä on miljoonia. Jehovan palvelija Daniel kirjoitti, mitä hän näki taivaallisessa näyssä: ”Tuhannen tuhatta palveli häntä [Jumalaa] jatkuvasti, ja kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta seisoi lakkaamatta aivan hänen edessään.” (Daniel 7:10.)
Jehovan ensimmäinen henkiluomus tultiin tuntemaan Jeesuksena Kristuksena (Johannes 17:5; Kolossalaisille 1:15). Ennen maanpäällistä elämäänsä ihmisenä Jeesus eli taivaassa mahtavana henkiolentona. Kuoltuaan ihmisenä hänet herätettiin kuolleista taivaaseen, missä hänen elämänsä mahtavana henkiolentona jatkui (Apostolien teot 2:32, 33).
Jeesuksella on taivaassa paljon valtaa. Juudaan kirjeen 9:ssä Jeesusta, joka tunnetaan myös Mikaelina, sanotaan ”ylienkeliksi”; hän on siis johtava eli huomattavin enkeli (1. Tessalonikalaisille 4:16). Hänellä on valtaa maahankin. Jehova on antanut hänelle ”hallitusvallan ja kunnian ja valtakunnan, jotta kaikki kansat, kansalliset ryhmät ja kielet palvelisivat häntä” (Daniel 7:13, 14). Suuresta vallastaan huolimatta Jeesus on aina alamainen Isälleen, Jehovalle (1. Korinttilaisille 11:3).
Samalla kun uskolliset enkelit palvelevat Jehovaa, he palvelevat myös maan päällä olevia Jumalan palvelijoita. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Eivätkö he [enkelit] kaikki ole julkisesti palvelevia henkiä, niitä palvelemaan lähetettyjä, jotka tulevat perimään pelastuksen?” (Heprealaisille 1:14.) Heitä kiinnostaa varsinkin se, että ihmiset oppisivat totuuden Jehovasta. Apostoli Johannes näki näyssä erään ”enkelin lentävän keskitaivaalla, ja hänellä oli julistettavana ikuinen hyvä uutinen iloisena sanomana maan päällä asuville ja jokaiselle kansakunnalle ja heimolle ja kielelle ja kansalle, ja hän sanoi suurella äänellä: ’Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia.’” (Ilmestys 14:6, 7.)
Saatana ja demonit, Jumalan ja ihmisen vihollisia
Ikävä kyllä kaikki enkelit eivät ole olleet uskollisia Jumalalle. Jotkut kapinoivat häntä vastaan, ja niin heistä tuli sekä Jumalan että ihmiskunnan vihollisia. Pääkapinoitsija on Saatana Panettelija.
Vaikka monet nykyään kieltävät Saatanan olemassaolon, kukaan ei kiellä pahuuden olemassaoloa. Se, että uskoo pahuuden olemassaoloon mutta ei siihen, että sillä olisi jokin syy, johtaa ”väistämättömään ongelmaan”, huomautetaan kirjassa The Death of Satan. ”Olemme tietoisia jostakin sellaisesta, mitä kulttuurimme ei enää pue sanoiksi.”
Raamattu sitä vastoin pukee sen sanoiksi ja tekee selväksi, mikä on totuus pahuuden lähteestä. Se kertoo, että Jehovan luomat enkelit olivat kaikki vanhurskaita ja hyviä; hän ei luonut yhtään pahaa enkeliä (5. Mooseksen kirja 32:4; Psalmit 5:4). Enkeleille, kuten ihmisillekin, annettiin kuitenkin kyky valita oikean ja väärän välillä. Yhdessä näistä täydellisistä henkipojista kehittyi itsekäs halu anastaa itselleen se palvonta, joka oikeuden mukaan kuuluu Jehovalle. Näin hän hankki itselleen nimen Saatana, joka tarkoittaa ’vastustajaa’. (Vrt. Jaakobin kirje 1:14, 15.) Saatana ei ole pelkkä huiputtaja, kuten jotkin afrikkalaiset uskonnot opettavat, eikä hän liioin ole mikään ”henkivartija”, joka suojelee niitä, jotka uhraavat hänelle säännöllisesti. Raamattu osoittaa, että hän on läpeensä paha ja häijy.
Saatanan kapinaan Jumalaa vastaan liittyi muitakin enkeleitä. Nämä demonienkelit ovat niin ikään maan päällä elävien ihmisten vihollisia. Myös he ovat ilkeämielisiä ja pahoja. Aikoinaan he tekivät joistakin ihmisistä mykkiä ja sokeita (Matteus 9:32, 33; 12:22). Toisia, muun muassa lapsia, he kiusasivat sairaudella tai mielenvikaisuudella (Matteus 17:15, 18; Markus 5:2–5). On selvää, ettei kukaan järkevä ihminen haluaisi olla missään tekemisissä Saatanan tai noiden demonien kanssa.
Missä ovat esi-isät?
Miljoonat ihmiset Afrikassa ja muualla uskovat, että kuolema ei ole elämän loppu vaan että siinä ainoastaan siirrytään elämään henkimaailmaan, jumalolentojen samoin kuin esi-isienkin valta-alueelle. Afrikan uskontoihin erikoistunut tutkija John Mbiti kirjoittaa seuraavasti uskosta esi-isiin, joita hän kutsuu ”eläviksi kuolleiksi”: ”Nämä ’henget’ ovat afrikkalaisilla kansoilla päällimmäisenä mielessä. – – He tietävät, mitä [maan päällä olevan] suvun keskuudessa tapahtuu ja ovat siitä kiinnostuneita. – – He ovat perhe-asioiden, perinteiden, etiikan ja erilaisten toimien vartijoita. Se joka loukkaa näitä asioita, loukkaa viime kädessä esi-isiä, jotka tässä asemassaan toimivat sukujen ja yhteisöjen näkymättöminä poliiseina. Koska elävät kuolleet ovat yhä ’ihmisiä’, he ovat paras välittäjien ryhmä ihmisten ja Jumalan välillä: he tuntevat ihmisten tarpeet, he ovat ’äskettäin’ olleet täällä ihmisten parissa ja samanaikaisesti he pääsevät vapaasti kommunikoimaan Jumalan kanssa.”
Mutta mitä Raamattu sanoo kuolleiden tilasta? Se osoittaa, ettei ole olemassa mitään sellaista kuin ”elävät kuolleet”. Ihmiset ovat joko eläviä tai kuolleita – eivät koskaan molempia. Jumalan sanassa opetetaan, että kuolleet eivät pysty kuulemaan, näkemään, puhumaan eivätkä ajattelemaan. Kuolleet eivät kykene valvomaan eläviä. Raamatussa sanotaan: ”Kuolleet eivät tiedä yhtään mitään – – heidän rakkautensa ja vihansa ja mustasukkaisuutensa ovat jo hävinneet – – ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa [haudassa], paikassa johon olet menossa.” (Saarnaaja 9:5, 6, 10.) Ihminen ”palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät” (Psalmit 146:4).
Tomuun palaaminen
Jos sinusta on vaikea hyväksyä tätä, niin mietihän, mitä ensimmäiselle ihmiselle, Aadamille, tapahtui. Jehova muodosti Aadamin ”maan tomusta” (1. Mooseksen kirja 2:7). Kun Aadam rikkoi Jehovan käskyä, rangaistuksena oli kuolema. Jumala sanoi hänelle: ”Palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.)
Aadamia ei ollut olemassa ennen kuin Jehova loi hänet tomusta. Niinpä kun hän ’palasi maahan’, hänestä tuli jälleen eloton, kuin tomua. Hän ei astunut esi-isien henkien valta-alueelle. Hän ei mennyt taivaaseen tai helvettiin. Hänen kuolemansa oli hänen loppunsa.
Käykö muille ihmisille samalla tavoin, kun he kuolevat? Kyllä käy. Raamatussa sanotaan: ”Kaikki [niin ihmiset kuin eläimetkin] menevät samaan paikkaan. Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun.” (Saarnaaja 3:20.) Raamattu kyllä lupaa, että Jumala herättää kuolleita ihmisiä eloon paratiisimaahan, mutta tuo aika ei ole vielä koittanut (Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15). Sitä ennen meidän ei pitäisi pelätä kuolleita eikä uhrata heille, sillä he eivät voi sen enempää auttaa kuin vahingoittaakaan meitä.
Saatana ja hänen demoninsa haluavat eksyttää ihmisiä sen suhteen, mikä on kuolleiden esi-isien tila, ja siksi he edistävät valhetta, jonka mukaan ihmisten elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Tässä he käyttävät muun muassa valheellisia kertomuksia (1. Timoteukselle 4:1). He pettävät ihmisiä myös näkyjen, unien ja meedioiden avulla, jotta ihmiset luulisivat olleensa yhteydessä kuolleisiin. Yhteyttä ei kuitenkaan ole saatu kuolleisiin, vaan demoneihin, jotka esiintyvät kuolleina ihmisinä. Siksi Jehova tuomitsee jyrkästi ne, jotka tiedustelevat kuolleilta, joko suoraan tai epäsuorasti muilla keinoin, esimerkiksi ennustelun välityksellä (5. Mooseksen kirja 18:10–12).
[Kuva s. 6]
Demonit pettävät ja pelottelevat ihmisiä näkyjen, unien ja meedioiden välityksellä
[Kuvat s. 7]
Demonit esiintyvät kuolleina eksyttääkseen ihmisiä