Tunnista oireet ja toimi niiden mukaan

KUN sydäninfarktin oireita ilmenee, on elintärkeää päästä heti sairaalaan, sillä kuolemanriski on suurin ensimmäisen tunnin aikana kohtauksen jälkeen. Nopea hoito voi estää sydänlihasta vaurioitumasta pysyvästi. Mitä suurempi osa sydänlihaksesta voidaan säästää, sitä tehokkaammin sydän pumppaa verta kohtauksen jälkeen.

Joidenkin sydäninfarktien yhteydessä ei kuitenkaan ilmene mitään havaittavia oireita. Tällaisissa tapauksissa ihminen ei ehkä tiedä, että hänellä on sepelvaltimotauti. Valitettavasti joillakuilla ensimmäinen viite sydäntaudista voi olla suuri sydäninfarkti. Kun sydän pysähtyy eli lakkaa pumppaamasta verta, selviytymisen mahdollisuudet ovat pienet, ellei ensihoitoyksikköä kutsuta heti paikalle ja elleivät paikalla olevat sivulliset anna viipymättä puhallus-paineluelvytystä.

Harvard Health Letter -⁠uutistiedotteessa kerrotaan, että siitä enemmistöstä, jolla sepelvaltimotauti antaa oireita, noin puolet ei käänny heti lääkärin puoleen. Miksi? ”Yleensä siksi, että he eivät tiedä, mistä heidän oireensa ovat merkki, tai siksi, että he eivät ota niitä vakavasti.”

John,a jolla on ollut sydäninfarkti ja joka on Jehovan todistaja, esittää seuraavan vetoomuksen: ”Kun sinusta tuntuu, että jokin on vialla, älä lykkää lääkäriin menoa siksi, että pelkäät vaikuttavasi yliherkältä. Minä melkein menetin henkeni, koska en reagoinut tarpeeksi nopeasti.”

Mitä tapahtui

John selittää: ”Puolitoista vuotta ennen kuin sain sydänkohtauksen, lääkäri varoitti minua suurista kolesteroliarvoistani, jotka ovat merkittävä riskitekijä sepelvaltimotaudissa. Sivuutin kuitenkin asian, sillä minusta tuntui, että olin nuori – alle neljäkymmentä – ja hyvässä kunnossa. Minua kaduttaa se, etten tuolloin tehnyt asian hyväksi mitään. Elimistöni antoi muitakin varoitusmerkkejä: henkeäni ahdisti rasittaessani itseäni fyysisesti, minulla oli kipuja, joiden ajattelin johtuvan ruoansulatushäiriöistä, ja tunsin itseni äärimmäisen väsyneeksi useiden kuukausien ajan ennen kohtausta. Ajattelin, että useimmat näistä vaivoista johtuivat unenpuutteesta ja työpaineista. Kolme päivää ennen kuin sain sydäninfarktin tunsin rinnassani kouristusta ja ajattelin, että kyseessä oli lihaskouristus. Se oli pieni kohtaus, joka edelsi kolme päivää myöhemmin saamaani suurta kohtausta.”

Rinnassa tuntuva puristava kipu, josta käytetään nimitystä rasitusrintakipu eli angina pectoris, antaa varoitusmerkkejä noin puolelle niistä, jotka saavat sydäninfarktin. Joillakuilla ilmenee hengenahdistusta tai väsymystä ja heikkoutta, mikä on osoitus siitä, että sydän ei saa riittävästi happea valtimonahtauman vuoksi. Näiden varoitusmerkkien pitäisi saada ihminen menemään lääkäriin sydäntutkimuksiin. Tri Peter Cohn toteaa: ”Rasitusrintakivun hoito ei takaa sitä, että sydäninfarktilta vältytään, mutta uhkaavan infarktin riski on joka tapauksessa pienempi.”

Kohtaus

John jatkaa: ”Olimme tuona päivänä menossa pelaamaan softballia. Kun hotkaisin lounaaksi hampurilaisen ja ranskalaisia, minulle tuli tukala, huono olo ja yläruumistani ahdisti, mutten kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiota. Mutta kun pääsimme pallokentälle ja aloimme pelata, tajusin, ettei kaikki ole kunnossa. Mitä pitemmälle iltapäivä kului, sitä huonommalta oloni tuntui.”

”Menin useita kertoja pelaajien penkeille selälleni ja yritin venyttää rintalihaksiani, mutta ne tulivat yhä kireämmiksi. Pelatessani totesin itsekseni, että ehkä minulla on flunssa, sillä tunsin oloni ajoittain vetämättömäksi ja voimattomaksi. Juostessani olin hyvin hengästynyt. Menin jälleen makaamaan penkille. Kun nousin istumaan, ei ollut epäilystäkään siitä, että olin pahassa pulassa. Huusin pojalleni Jamesille, että minun on päästävä sairaalaan NYT HETI! Rinnassani tuntui siltä, kuin se olisi painunut kokoon. Kipu oli niin voimakasta, etten kyennyt nousemaan ylös. Ajattelin: Eihän tämä voi olla sydänkohtaus? Olen vasta 38-vuotias!”

Johnin poika, joka oli tuolloin 15-vuotias, muistelee: ”Vain muutamassa minuutissa isä menetti voimansa, niin että hänet täytyi kantaa autoon. Ystäväni ajoi autoa ja esitti samalla isälle kysymyksiä pysyäkseen selvillä hänen voinnistaan. Viimein isä ei vastannut. ’John!’ ystäväni huusi. Mutta isä ei vieläkään vastannut. Isä nytkähti istuimellaan, joutui kouristuksiin ja alkoi oksentaa. Huusin yhä uudestaan: ’Isä, minä rakastan sinua! Älä kuole!’ Kohtauksen jälkeen hänen ruumiinsa lysähti istuimella hervottomaksi. Luulin, että hän oli kuollut.”

Sairaalassa

”Juoksimme sairaalaan hakemaan apua. Oli kulunut pari kolme minuuttia siitä, kun ajattelin isän kuolleen, mutta toivoin, että hänet voitaisiin elvyttää. Yllätyksekseni odotushuoneessa oli parisenkymmentä Jehovan todistaja -⁠ystävääni, jotka olivat olleet pallokentällä. He toivat minulle lohtua ja saivat minut tuntemaan, että minua rakastetaan, mistä oli suuresti apua tuona epätoivoisena hetkenä. Noin 15 minuutin kuluttua lääkäri tuli ja selitti: ’Kykenimme elvyttämään isäsi, mutta hän on saanut suuren sydäninfarktin. Emme tiedä, jääkö hän henkiin.’”

”Sitten hän antoi minun mennä hetkeksi tapaamaan isää. Isän ilmaisema rakkaus perhettämme kohtaan liikutti minua syvästi. Kovissa kivuissa hän sanoi: ’Minä rakastan sinua, poika. Muista aina, että Jehova on elämämme tärkein persoona. Älä koskaan lakkaa palvelemasta häntä ja auta äitiäsi ja veljiäsi, etteivät hekään lakkaisi koskaan palvelemasta häntä. Me luotamme lujasti ylösnousemukseen, ja jos kuolen, haluan nähdä teidät kaikki, kun tulen takaisin.’ Itkimme molemmat rakkauden, pelon ja toivon kyyneleitä.”

Johnin vaimo, Mary, tuli paikalle tuntia myöhemmin. ”Kun tulin ensiapupoliklinikalle, lääkäri sanoi: ’Miehenne on saanut suuren sydäninfarktin.’ Olin järkyttynyt. Hän selitti, että Johnille oli tehty kahdeksan kertaa sähköinen rytminsiirto. Tässä elvytysmenetelmässä sydämen sekaisin mennyt rytmi palautetaan normaaliksi sähkösysäysten avulla. Puhallus-paineluelvytyksen, hapen antamisen ja suoneen annettavien lääkkeiden ohella sähköinen rytminsiirto on pitkälle kehitetty elvytysmenetelmä.”

”Kun näin Johnin, sydäntäni särki. Hän oli hyvin kalpea, ja hänet oli yhdistetty monien putkien ja johtojen avulla monitoreihin. Rukoilin ääneti Jehovalta voimaa, jotta voisin kestää tämän koetuksen kolmen poikamme tähden, ja rukoilin ohjausta, jotta voisin tehdä viisaita ratkaisuja sen suhteen, mitä saattoi olla edessä. Lähestyessäni Johnin vuodetta ajattelin: Mitä rakkaalle pitäisi sanoa tällaisella hetkellä? Olemmeko todella valmiita kohtaamaan tällaisen elämää uhkaavan tilanteen?”

”’Kulta’, John sanoi, ’tiedät, etten ehkä selviä tästä. Mutta on tärkeää, että sinä ja pojat pysytte uskollisina Jehovalle, sillä pian tämä järjestelmä päättyy eikä ole enää sairauksia ja kuolemaa. Haluan herätä tuossa uudessa järjestelmässä ja nähdä siellä sinut ja poikamme.’ Kyyneleet virtasivat pitkin poskiamme.”

Lääkäri selittää

”Myöhemmin lääkäri pyysi minut sivuun ja selitti tutkimusten osoittavan, että Johnin sydäninfarkti johtui vasemman valtimon laskevan haaran täydellisestä tukkeumasta. Hänellä oli ahtauma myös toisessa valtimossa. Lääkäri sanoi minulle, että minun on päätettävä, miten Johnia hoidettaisiin. Kaksi tarjolla olevaa vaihtoehtoa oli lääkehoito ja pallolaajennus. Hän piti jälkimmäistä parempana, joten valitsimme pallolaajennuksen. Lääkärit eivät kuitenkaan herättäneet toiveita, sillä useimmat eivät selviä tällaisesta sydäninfarktista.”

Pallolaajennus on kirurginen toimenpide, jossa pallokatetri viedään sepelvaltimoon, minkä jälkeen ahtauma avataan pallokatetria pullistamalla. Menetelmän avulla veren virtaus onnistutaan hyvin usein palauttamaan ennalleen. Kun pahoin ahtautuneita valtimoita on useita, suositellaan yleensä ohitusleikkausta.

Synkkä ennuste

Pallolaajennuksen jälkeen Johnin elämä häilyi elämän ja kuoleman rajalla kolme vuorokautta. Lopulta hänen sydänvaurionsa alkoi parantua. Johnin sydämen pumppausteho oli kuitenkin vain puolet siitä, mitä se oli aiemmin ollut, ja suuri osa hänen sydänlihaskudoksestaan oli arpeutunut, joten näytti lähes väistämättömältä, että hänestä tulisi sydäninvalidi.

Näin jälkikäteen John neuvoo: ”Olemme Luojallemme, perheellemme, hengellisille veljillemme ja sisarillemme sekä itsellemme velkaa sen, että otamme varoitukset varteen ja pidämme huolta terveydestämme – varsinkin jos kuulumme riskiryhmään. Voimme merkittävästi vaikuttaa siihen, tuotammeko iloa vai surua. Se riippuu meistä itsestämme.”

Johnin tapaus oli vaikea ja vaati heti huomiota. Ei kuitenkaan kaikkien, joilla on närästyksen kaltaisia vaivoja, tarvitse juosta lääkäriin. Hänen kokemuksensa on silti varoittava esimerkki, ja niiden, joilla on oireita, tulee mennä tarkastukseen.

Miten sydänkohtauksen riskiä voidaan pienentää? Tätä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 6]

Sydäninfarktin oireita

• Kauemmin kuin muutamia minuutteja kestävä epämiellyttävä puristuksen, ahdistuksen tai kivun tuntemus rinnassa. Voidaan sekoittaa voimakkaaseen närästykseen

• Kipu, joka voi säteillä leukaperiin, kaulaan, hartioihin, käsivarsiin, kyynärpäihin tai vasempaan käteen tai voi tuntua yksinomaan jossakin näistä paikoista

• Pitkäaikainen kipu ylävatsalla

• Hengenahdistus, huimaus, pyörtyminen, hikoilu tai kylmänkostea iho

• Uupumus, jota voi esiintyä viikkoja ennen kohtausta

• Pahoinvointi tai oksentaminen

• Usein toistuva rintakipu, joka ei johdu rasituksesta

Oireet voivat vaihdella lievistä voimakkaisiin, eikä jokaisen sydäninfarktin yhteydessä esiinny niitä kaikkia. Mutta jos mitkä tahansa näistä oireista esiintyvät yhdessä, hae apua nopeasti. Joissakin tapauksissa oireita ei kuitenkaan ilmene lainkaan; tällöin puhutaan kivuttomasta sydäninfarktista.

[Tekstiruutu s. 7]

Toiminta hätätilanteessa

Jos sinulla tai jollakulla muulla ilmenee sydäninfarktin oireita:

• Tunnista oireet.

• Oletpa tekemässä mitä tahansa, lopeta se ja istu alas tai mene makuulle.

• Jos oireet kestävät kauemmin kuin pari minuuttia, soita hätänumeroon. Kerro päivystäjälle, että epäilet sydäninfarktia, ja anna hänelle tarpeelliset tiedot olinpaikastasi.

• Jos voit saada potilaan nopeammin sairaalan ensiapupoliklinikalle ajamalla hänet sinne itse, tee niin. Jos sinusta tuntuu, että sinulla on sydänkohtaus, pyydä jotakuta ajamaan sinut sinne.

Jos odotat ambulanssia:

• Avaa kiristävät vaatteet, esimerkiksi vyö tai solmio. Helpota tarvittaessa potilaan oloa asettamalla hänen tuekseen tyynyjä.

• Pysy rauhallisena, oletpa potilas tai auttaja. Kiihtyneisyys voi lisätä hengenvaarallisen rytmihäiriön riskiä. Rukoileminen voi antaa voimaa pysyä rauhallisena.

Jos vaikuttaa siltä, että potilas on lakannut hengittämästä:

• Kysy voimakkaalla äänellä, kuuleeko hän sinua. Jos hän ei reagoi, pulssi ei tunnu eikä hän hengitä, aloita puhallus-paineluelvytys.

• Muista puhallus-paineluelvytyksen kolme tärkeintä toimenpidettä:

1. Nosta potilaan leukaa, jotta ilmatiehyet avautuisivat.

2. Kun ilmatiehyet ovat auki, purista potilaan sieraimet kiinni ja puhalla kaksi kertaa hitaasti hänen suuhunsa, niin että rintakehä nousee.

3. Paina 10–15 kertaa rintakehää rintalastan keskeltä; näin veri siirtyy sydämestä eteenpäin. Jatka kahden puhalluksen ja niitä seuraavien 15 painalluksen vuorottelua 15 sekunnin jaksoissa, kunnes pulssi ja hengitys palautuvat tai ensihoitoyksikkö saapuu.

Koulutetun henkilön tulisi antaa puhallus-paineluelvytystä. Mutta jos koulutettua henkilöä ei ole paikalla, ”millainen puhallus-paineluelvytys tahansa on parempi kuin ei mitään”, sanoo tehohoitoyksikön johtaja tri R. Cummins. Jollei kukaan ryhdy näihin toimiin, eloon jäämisen mahdollisuudet ovat huonot. Puhallus-paineluelvytys pitää potilaan elossa siihen asti, kun apu saapuu.

[Kuva s. 5]

Se että sydänkohtauksen jälkeen annetaan nopeasti hoitoa, voi pelastaa hengen ja pienentää sydänvaurioita