Nuoret kysyvät:

Pitäisikö minun tunnustaa syntini?

”Minua hävettää niin paljon, etten tiedä, mitä tehdä. Haluaisin mennä puhumaan vanhemmilleni, mutten kehtaa.” (Lisa)a

NÄIN kirjoitti muuan syvästi ahdistunut nuori nainen. Hänellä oli ollut romanttisia tunteita erästä ei-uskovaa kohtaan muutaman vuoden ajan, kunnes hän eräänä päivänä – alkoholin vaikutuksen alaisena – oli tämän kanssa sukupuoliyhteydessä.

Surullista kyllä tällaista sattuu silloin tällöin jopa kristityille nuorille. Mitä nuorempia ja kokemattomampia olemme, sitä enemmän virheitä olemme taipuvaisia tekemään. Mutta on aivan eri asia tehdä jokin pikku virhe kuin syyllistyä vakavaan väärintekoon, esimerkiksi sukupuoliseen moraalittomuuteen (1. Korinttilaisille 6:​9, 10). Kun sellaista tapahtuu, nuoren on saatava apua. Ongelmana on se, ettei ole helppoa tunnustaa erehdyksiään.

Eräs kristitty tyttö oli sukupuolisuhteissa ennen avioliittoa. Hän päätti tunnustaa asian seurakuntansa vanhimmille ja päätti jopa, minä päivänä hän tekisi sen. Mutta hän lykkäsi päivää tuonnemmaksi. Myöhemmin hän lykkäsi sitä jälleen. Pian oli kulunut kokonainen vuosi!

”Ei ole mitään kätkettyä”

Jos olet tehnyt vakavan synnin, sinun on tajuttava, että siitä vaikeneminen on tosi epäviisasta. Ensinnäkin totuus tulee yleensä ilmi joka tapauksessa. Pikkupoikana Mark hajotti seinällä riippuvan keramiikkakoristeen. ”Yritin liimata sen huolellisesti uudelleen kokoon”, hän muistelee, ”mutta ennen pitkää vanhempani huomasivat halkeamat.” Et tosin enää ole lapsi, mutta useimmat vanhemmat tavallisesti vaistoavat, kun heidän lapsillaan on jokin hullusti.

”Koetin peittää ongelmani valehtelemalla”, myöntää 15-vuotias Ann, ”mutta loppujen lopuksi vain pahensin tilannetta.” Useimmiten valheet paljastuvat. Ja kun vanhempasi saavat selville, että olet valehdellut, he todennäköisesti järkyttyvät – enemmän kuin jos olisit tunnustanut tekosi heti kiertelemättä.

Mikä vielä tärkeämpää, Raamatussa sanotaan: ”Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tule ilmeiseksi, eikä mitään huolellisesti salattua, mikä ei koskaan tule tunnetuksi eikä koskaan tule julki.” (Luukas 8:​17.) Jehova tietää, mitä olemme tehneet ja mitä teemme. Et pysty kätkeytymään häneltä, kuten ei pystynyt Aadamkaan (1. Mooseksen kirja 3:​8–11). Aikanaan syntisi saattavat tulla myös toisten tietoon (1. Timoteukselle 5:​24).

Vaikenemisesta saattaa olla sinulle muutakin vahinkoa. Psalmista Daavid kirjoitti: ”Kun pysyin vaiti, luuni riutuivat voihkiessani kaiken päivää. Sillä päivät ja yöt sinun kätesi oli raskaana päälläni.” (Psalmit 32:​3, 4.) Asian salaaminen voi tosiaan olla henkisesti raskasta. Huoli ja syyllisyys sekä paljastumisen pelko voivat lannistaa sinut perin pohjin. Alat ehkä karttaa ystäviäsi ja perheenjäseniäsi. Sinusta voi jopa tuntua siltä, että suhteesi Jumalaankin on katkennut! ”Minulla oli huono omatunto siksi, että olin tehnyt Jehovan surulliseksi”, kirjoitti Andrew-niminen nuorimies. ”Se kalvoi mieltäni.”

Hiljaisuuden särkeminen

Voiko sellaiseen tunnekuohuun saada mitenkään helpotusta? Kyllä voi! Psalmin kirjoittaja sanoi: ”Lopulta tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt erhettäni. – – Ja sinä annoit anteeksi syntieni erheen.” (Psalmit 32:​5; vrt. 1. Johanneksen kirje 1:​9.) Myös Andrew oli todella helpottunut tunnustettuaan syntinsä. Hän muistelee: ”Lähestyin Jehovaa ja rukoilin hartaasti hänen anteeksiantoaan.”

Sinä voit tehdä samoin. Rukoile Jehovaa. Hän tietää, mitä olet tehnyt, mutta myönnä se nöyrästi hänelle rukouksessa. Pyydä anteeksi äläkä epäröi siksi, että tunnet itsesi niin pahaksi, ettei sinua voida auttaa. Jeesus kuoli, jotta me voisimme saada hyvän aseman Jumalan edessä epätäydellisyydestämme huolimatta (1. Johanneksen kirje 2:​1, 2). Voit myös pyytää voimaa tarvittavien muutosten tekemiseen. Etenkin psalmin 51 lukeminen saattaa hyödyttää sinua lähestyessäsi tällä tavoin Jumalaa.

Kerro vanhemmillesi

Pelkkä Jumalalle tunnustaminen ei kuitenkaan riitä. Olet velvollinen kertomaan myös vanhemmillesi. Jumala on antanut heille tehtäväksi kasvattaa sinua ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” (Efesolaisille 6:​4). He voivat tehdä sen vain, jos he tietävät ongelmistasi. Tässäkään tapauksessa asiasta kertominen ei ehkä ole helppoa tai mukavaa. Ensireaktion jälkeen he kuitenkin todennäköisesti hillitsevät tunteensa. He voivat jopa olla iloisia siitä, että olet luottanut heihin niin paljon, että olet paljastanut heille ongelmasi. Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta kertoo nuoresta miehestä, joka lankesi sukupuoliseen moraalittomuuteen. Mutta kun hän lopulta tunnusti sen, hänen isänsä otti hänet avosylin vastaan! (Luukas 15:​11–24.) Epäilemättä myös sinä saat vanhemmiltasi apua. Hehän rakastavat sinua yhä.

Saatat tosin pelätä loukkaavasi vanhempiasi. Mutta vanhempiasi ei loukkaa synnin tunnustaminen vaan sen tekeminen. Tunnustaminen on ensimmäinen askel loukkaantumisen lievittämiseksi. Aiemmin mainittu Ann uskoutui vanhemmilleen ja tunsi itsensä sen jälkeen suunnattoman helpottuneeksi.b

Tunnustamisen tekee vaikeaksi myös se, että sinua voi hävettää tai nolottaa. Uskollinen kirjuri Esra ei ollut syyllistynyt syntiin itse, mutta kun hän tunnusti juutalaisten maanmiestensä synnit, hän sanoi: ”Minua todella hävettää ja nolottaa kohottaa kasvoni puoleesi, oi Jumalani.” (Esra 9:​6.) Tosiasiassa on terveellistä tuntea häpeää, kun on tehnyt jotain väärää. Se osoittaa, että omatunto toimii vielä. Ja aikanaan häpeän tunteet katoavat. Andrew ilmaisee asian näin: ”Tunnustaminen on äärimmäisen vaikeaa ja noloa. Mutta on huojentavaa tietää, että Jehova antaa paljon anteeksi.”

Käänny vanhinten puoleen

Jos olet kristitty, asia ei pääty siihen, että kerrot vanhemmillesi. Andrew sanoo: ”Tiesin, että minun täytyisi kertoa ongelmastani seurakunnan vanhimmille. Mikä helpotus olikaan tietää, että he olivat valmiita auttamaan minua!” Jehovan todistaja -⁠nuoret tosiaan voivat – ja heidän pitäisi – kääntyä seurakunnan vanhinten puoleen avun ja rohkaisun saamiseksi. Mutta miksi vain se, että rukoilee Jehovaa, ei riitä? Koska Jehova on uskonut vanhimmille vastuun ’valvoa teidän sielujanne’ (Heprealaisille 13:​17). He voivat auttaa sinua välttämään tekemästä syntiä uudelleen (vrt. Jaakobin kirje 5:​14–16).

Älä petä itseäsi järkeilemällä, että pystyt auttamaan itse itseäsi. Jos todella olisit niin vahva, olisitko alun alkaenkaan tehnyt syntiä? Selvästikin sinun tulee pyytää jonkun toisen apua. Andrew oli rohkea ja toimi niin. Mikä on hänen neuvonsa? ”Kannustan jokaista, joka on tehnyt vakavan synnin, avaamaan sydämensä Jehovalle ja jollekulle hänen paimenistaan.”

Miten sitten vanhinta voisi lähestyä? Valitse sellainen vanhin, jolle sinun on suhteellisen helppo puhua. Voisit aluksi sanoa: ”Minun täytyisi puhua eräästä asiasta” tai: ”Minulla on ongelma” tai jopa: ”Minulla on ongelma, ja tarvitsen apuasi”. Se että olet rehellinen ja avoin, kertoo paljon katumuksestasi ja halustasi muuttua.

”Pelkään että minut erotetaan”

Entä mahdollisuus tulla erotetuksi seurakunnasta? On totta, että vakavan synnin tekeminen voi johtaa erottamiseen, muttei automaattisesti. Erottamiseen joudutaan turvautumaan silloin, kun joku kieltäytyy itsepintaisesti katumasta ja muuttumasta. Sananlaskujen 28:​13:ssa sanotaan: ”Joka peittää rikkomuksensa, se ei menesty, mutta sille, joka ne tunnustaa ja hylkää, osoitetaan armoa.” Se että olet pyytänyt apua vanhimmilta, osoittaa sinun haluavan muuttua. Vanhimmat ovat ennen kaikkea lääkäreitä eivätkä rankaisijoita. Heillä on velvollisuus kohdella Jumalan kansaa huomaavaisesti ja arvostavasti. He haluavat auttaa sinua tekemään ’suoria polkuja jaloillesi’ (Heprealaisille 12:​13).

Myönnettäköön, että jos kyse on pettämisestä tai pitkään jatkuneesta vakavasta väärinteosta, vakuuttavia ”katumukseen sopivia tekoja” ei ehkä ole (Apostolien teot 26:​20). Toisinaan se johtaa erottamiseen. Ja vaikka väärintekijä katuisikin, vanhimmat joutuvat antamaan hänelle jonkinlaista kuritusta. Pitäisikö heidän päätöksestään suuttua tai katkeroitua? Heprealaiskirjeen 12:​5, 6:ssa Paavali kehottaa: ”Poikani, älä väheksy Jehovalta tulevaa kuria äläkä lannistu, kun hän ojentaa sinua, sillä jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa; oikeastaan hän ruoskii jokaista, jonka hän ottaa poikanaan vastaan.” Mitä tahansa kuria saatkin, pidä sitä osoituksena Jumalan rakkaudesta sinua kohtaan. Muista, että katumalla vilpittömästi pääset jälleen oikeaan suhteeseen armollisen Isämme, Jehova Jumalan, kanssa.

Virheiden myöntäminen kysyy rohkeutta. Mutta siten tekemällä voit oikaista asiat paitsi vanhempiesi myös itse Jehova Jumalan kanssa. Älä anna pelon, ylpeyden tai häpeän estää sinua hakemasta apua. Muista, että Jehova ”antaa paljon anteeksi” (Jesaja 55:​7).

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 12]

”Kannustan jokaista, joka on tehnyt vakavan synnin, avaamaan sydämensä Jehovalle.” (Andrew)

[Kuva s. 11]

Vanhemmillesi tunnustaminen voi johtaa hengelliseen toipumiseen