Köyhyys – ”hiljainen hätätila”

”KUULEMME paljon huutavista hätätiloista, jotka koskevat maapallon ilmaston lämpenemistä ja otsonikerroksia ja merten saastumista”, sanoi Yhdistyneiden kansakuntien neuvonantaja tri Mahbub Ul-Haq, mutta hän jatkoi: ”Maapallon ilmaston lämpenemisen ja monien muiden huutavien hätätilojen vuoksi ei ole vielä kuollut ketään – – [kun taas] hiljaiset hätätilat vaativat kehitysmaissa monia ihmishenkiä joka päivä.” Tri Ul-Haq kommentoi yhtä noista hiljaisista hätätiloista. Hän sanoi, että ”köyhyys on todellisuudessa suurin surmaaja”. Kuinka niin?

Kautta maailman monille niistä 1,3 miljardista ihmisestä, jotka tulevat hädin tuskin toimeen noin viidellä markalla tai vieläkin vähemmällä päivässä, köyhyydestä todellakin tulee tuhoisa onnettomuus. UN Chronicle -⁠lehti kertoo, että jopa 18 miljoonaa ihmistä kuolee joka vuosi ”köyhyydestä johtuvien syiden” vuoksi. Tämä lukumäärä on tyrmistyttävä! Kuvittelehan, millaisia huutavia otsikoita kirjoitettaisiin, jos esimerkiksi Australian koko väestö, noin 18 miljoonaa ihmistä, nääntyisi nälkään yhden vuoden aikana! Silti näiden miljoonien köyhien kuolemasta ”ei puhuta paljonkaan”, todettiin eräässä YK:n radiolähetyksessä. Tämä on todellakin ”hiljainen” onnettomuus.

Hiljaisuuden rikkomiseksi kokoontui ensimmäiseen koskaan pidettyyn yhteiskunnallista kehitystä käsittelevään huippukokoukseen edustajia 117 maasta, ja he puhuivat siitä, millä tavoin maailman köyhyysongelmaan voitaisiin käydä käsiksi. ”150 vuotta sitten maailma käynnisti ristiretken orjuutta vastaan”, muistutti Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman johtaja James Gustave Speth. ”Nykyään meidän täytyy käynnistää maailmanlaajuinen ristiretki laajamittaista köyhyyttä vastaan.” Mistä huoli johtuu? Köyhyys ”synnyttää epätoivoa ja epävakaisuutta ja saattaa maailmamme vaaraan”, hän varoitti.

Mutta samalla kun edustajat keskustelivat siitä, miten voittaa köyhyys, ”köyhyyskello” – joka piti lukua köyhiin perheisiin päivittäin syntyvien lasten määrästä – osoitti, että maailman köyhyystilanne synkkeni kaiken aikaa. Kokouspaikalla näkyvillä ollut kello osoitti, että tuon huippukokouksen aikana, joka kesti viikon, köyhien jatkuvasti kasvavaan joukkoon tuli lisää lähes 600000 vastasyntynyttä lasta. Huippukokouksen viimeisen päivän päätteeksi kellon näyttö suljettiin; mutta kuten Speth huomautti, todellisuudessa kello ”tikittää edelleen”. Herää kysymys: kuullaanko se?