Paratiisi jossa ei ole ongelmia – pelkkä unelmako?
”MITEN rauhallista täällä onkaan!” Maisema, joka avautui mäntymetsästä Redfishjärvelle Idahon osavaltiossa Yhdysvalloissa, oli tosiaan levollinen. ”Juuri tällaiseksi kuvittelen paratiisin”, sanoi muuan matkailija.
Aurinko paistoi kirkkaasti Välimeressä sijaitsevan Kyproksen etelärannalle. Aallot huuhtoivat kevyesti rantaa. Eräs vierailija, joka katseli tuota näkymää rantakallion laelle rakennetusta ravintolasta, huudahti: ”Tämä on paratiisi!”
Monilla on miellyttäviä muistoja tällaisista maisemista. Mutta noiden paikkojen asukkaat tajuavat, että paratiisillinen ympäristö on usein ristiriidassa jokapäiväisen elämän karun todellisuuden kanssa: metsäpalot Kalliovuorten edustan metsäisillä kukkuloilla, saastunut merivesi, joka vaikuttaa haitallisesti kaloihin ja lopulta ihmisiin – puhumattakaan hengenvaarallisista kansojen ja yhteisöjen välisistä konflikteista.
Mikä paratiisi on?
Miten sinä kuvailisit paratiisin? Ensimmäinen määritelmä, jonka Suomen kielen perussanakirja esittää siitä, kuuluu: ”Ensimmäisten ihmisten ihanteellinen olinpaikka, eeden, Eeden.” Tämä viittaa Raamatun ensimmäisen kirjan kuvaukseen alueesta, jonne Jumala asetti ensimmäisen ihmisen, Aadamin. Tuossa alkuperäisessä paratiisissa kasvoi runsaasti puita, jotka olivat ”haluttavan näköisiä ja hyviä ravinnoksi” (1. Mooseksen kirja 2:9).
Toinen tämän hakusanan määritelmä tuossa sanakirjassa sanoo ”paratiisin” olevan ”autuaiden kuolemanjälkeinen olinpaikka, taivas”. Matkailijallemme ja vierailijallemme paratiisi oli kuitenkin ”ihanteellinen olopaikka, onnenmaa, onnela”, kuten kuuluu sanakirjan kolmas määritelmä.
1500-luvulla elänyt valtiomies Sir Thomas More kuvaili kirjassaan nimeltä Utopia mielikuvitusmaata, missä lait, hallitus ja yhteiskunnalliset olot olivat täydelliset. Se tuntui niin epätodelliselta, että ”utopia” määritellään nykyään Suomen kielen perussanakirjassa seuraavasti: ”Mahdoton haavekuvitelma; haaveellinen (maailmanparannus)suunnitelma.”
Niille, jotka seurasivat Kansantemppeli-nimisen lahkon johtajaa Jim Jonesia, utopia oli aukeaksi hakattu alue Guyanan viidakossa. Valitettavasti vuonna 1978 tästä toivotusta paratiisista tuli kuoleman näyttämö heistä yli 900:lle – totisesti painajainen! Tämän vuoksi ihmiset yhdistävät joskus paratiisikäsitteen outoihin lahkoihin, joiden toiminta on pöyristyttävää ja järkyttävää.
Maailmassa, missä rikollisuus ja väkivalta uhkaavat ihmisiä, missä sairaudet vaanivat niin aikuisia kuin lapsiakin ja missä viha ja uskonnolliset eroavuudet jakavat yhdyskuntia, kaunis ympäristö on usein vain pintakiiltoa. Ei ihme, että ihmiset ajattelevat paratiisin olevan pelkkä unelma! Tämä ei kuitenkaan ole saanut joitakuita luopumaan yrityksestä löytää tai jopa tehdä itselleen paratiisi. Miten he ovat menestyneet tässä?