Eläinten unen salaisuuksia

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KENIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

UNI – vietämme noin kolmasosan elämästämme tuossa lepotilassa. Nukkuminen ei suinkaan ole ajan hukkaa, vaan se näyttää täyttävän monia tärkeitä fysiologisia ja psykologisia tarpeita. Unta voidaan siis pitää Jumalan kallisarvoisena lahjana (vrt. Psalmit 127:​2).

Ei ihme, että nukkumisella on tärkeä sija myös eläinmaailmassa. Monien lajien edustajat onnistuvatkin ottamaan torkut tavoilla, jotka ovat kiehtovia, joskus huvittavia ja monesti epätavallisia. Tarkastellaanpa joitakin esimerkkejä.

Mestarinukkujia

Kuka tahansa, joka on joskus nähnyt leijonan nukkuvan Afrikan kuumassa keskipäivän auringossa vatsa ylöspäin ja tassut kohti taivasta, voisi hyvinkin ajatella, että tämä raivoisa kissa on yhtä kesy kuin kotikissa. Ulkonäkö kuitenkin pettää. 1600-luvulla elänyt kirjoittaja Thomas Campion kirjoitti: ”Kuka uskaltaa ärsyttää nukkuvaa leijonaa?” Jopa mahtava leijona tarvitsee tosiaan unta – noin 20 tuntia päivässä – jaksaakseen saalistaa.

Ajattelehan myös tuataraa, liskoa muistuttavaa uneliasta eläintä, jota tavataan Uudessa-Seelannissa. Se viettää noin puolet vuodesta kevyessä talvihorroksessa. Tuatara on niin laiska, että se nukahtaa jopa ruoka suussa! Mutta tästä nukkumisesta on ilmeisesti jossain määrin hyötyä, sillä tiedemiehet arvioivat, että jotkin tuatarat voivat elää noin satavuotiaiksi!

Jotkin muutkin luomukset nukkuvat pitkiä aikoja. Tällä tavalla monet niistä selviytyvät kylmistä talvista. Valmistautuessaan talven tuloon eläin kerää paksut rasvakerrokset, joista se saa ravintoa pitkän unensa aikana. Mikä sitten estää nukkuvaa eläintä paleltumasta kuoliaaksi? Kuten kirjassa Inside the Animal World selitetään, aivot laukaisevat kemiallisia muutoksia eläimen veressä, mikä synnyttää eräänlaista luonnon pakkasnestettä. Kun eläimen ruumiinlämpö laskee aivan lähelle jäätymispistettä, sen sydämen lyöntitiheys heikkenee murto-osaan normaalista ja sen hengitys hidastuu. Tätä seuraa syvä uni, ja sitä voi kestää monia viikkoja.

Nukkumista lennossa?

Jotkin eläimet nukkuvat hyvin erikoisilla tavoilla. Ajattelehan merilintua nimeltä nokitiira. Kun nuori nokitiira jättää pesänsä, se suuntaa merelle ja pysyy jatkuvasti lennossa muutamat seuraavat vuodet! Koska nokitiiralla ei ole vedenpitävää höyhenpukua eikä räpyläjalkoja kuten muilla tiiroilla, jotka voivat laskeutua veteen, se karttaa joutumasta sukelluksiin mereen. Se saalistaa sieppaamalla pikkukaloja vedenpinnasta.

Mutta milloin se nukkuu? Kirjassa Water, Prey, and Game Birds of North America sanotaan: ”Näyttää epätodennäköiseltä, että ne nukkuisivat meren pinnalla, koska niiden höyhenet vettyisivät. Jotkut tiedemiehet arvelevat, että nämä linnut saattavat nukkua lentäessään.”

Päivälepo veden alla

Nukkuvatko kalat? Tietosanakirjan The World Book Encyclopedia mukaan selkärankaisista ”ainoastaan matelijat, linnut ja nisäkkäät vaipuvat todelliseen uneen, johon liittyy vaihtelua aivosähkötoiminnassa”. Siitä huolimatta kalat nauttivat unen kaltaisista lepojaksoista – vaikka useimmat niistä eivät pysty sulkemaan silmiään.

Toiset kalat nukkuvat kyljellään, toiset ylösalaisin tai pystysuorassa. Jotkin kampelakalat, esimerkiksi oikea- ja vasensilmäkampelat, oleskelevat hereillä ollessaan merenpohjassa. Nukkuessaan ne ovat kellunta-asennossa hiukan irti pohjasta.

Värikkäällä papukaijakalalla on ainutlaatuiset iltatoimet: se panee päälleen ”yöpuvun”. Kun tulee aika mennä levolle, se erittää koko ruumiinsa ympärille limakotelon. Miksi se tekee niin? ”Luultavasti suojautuakseen saalistajilta”, sanoo luontoaiheista kirjoittava Doug Stewart. Herätessään se irrottautuu limaisesta vaatteestaan.

Hylkeilläkin on kiinnostavat iltatoimet: ne täyttävät kurkkunsa ilmalla niin kuin ilmapallon ja muodostavat näin eräänlaiset luonnon pelastusliivit. Tällä tavalla ne pysyvät pinnalla ja voivat nukkua kelluessaan vedessä pystysuorassa asennossa nenä hengittämistä varten vedenpinnan yläpuolella.

Toinen silmä auki

Luonnossa nukkuva eläin on tietenkin helpompi saalis petoeläimille. Monet eläimet nukkuvat siksi niin sanotusti toinen silmä auki. Niiden aivot ovat hälytysvalmiudessa unen aikana, minkä vuoksi eläimet voivat reagoida kaikkiin vaaraa merkitseviin ääniin. Jotkut eläimet taas säilyttävät henkensä tekemällä säännöllisiä turvallisuustarkastuksia. Esimerkiksi parvessa nukkuvat linnut avaavat aika ajoin toisen silmänsä ja kurkistavat, onko vaara uhkaamassa.

Samoin Afrikassa antilooppi- ja seepralaumoissa yksilöt vartioivat toisiaan lepoaikoina. Joskus koko lauma laiskottelee maassa päät valppaasti pystyssä. Määräajoin yksi eläin kierähtää kyljelleen ja retkottaa maassa syvässä unessa. Muutaman minuutin kuluttua vuoro vaihtuu toiselle lauman jäsenelle.

Myös norsut nukkuvat laumassa. Aikuiset jäävät tavallisesti kuitenkin seisaalleen ja nukkuvat kevyttä unta: ne avaavat aika ajoin silmänsä sekä nostavat ja levittävät valtavat korvansa vangitakseen kaikki vaarasta kertovat äänet. Pienet poikaset voivat näiden suurten vartiomiesten suojassa panna vapaasti maata kyljelleen ja vaipua syvään uneen. Kirjassaan Elephant Memories kirjoittaja Cynthia Moss muistelee, miten hän näki koko lauman käyvän nukkumaan: ”Ensiksi paneutuivat makuulle ja kävivät nukkumaan pienet norsunpoikaset, sitten vanhemmat poikaset ja lopuksi aikuiset naaraat. Ne näyttivät kuunvalossa valtavilta harmailta kiviltä, mutta niiden syvä, rauhallinen kuorsaus oli ristiriidassa tuon kuvan kanssa.”

Meillä on vielä paljon opittavaa eläinten nukkumistavoista. Mutta kun mietit sitä suhteellisen vähää, mitä tiedämme, eikö se saakin sinut ajattelemaan Hänen kunnioittavaa pelkoa herättävää viisauttaan, joka on ”luonut kaikki”? (Ilmestys 4:​11.)