Raamatun näkökanta

Pitäisikö kristittyjen vihata homoseksuaaleja?

VUONNA 1969 muodostettiin englannin kieleen uusi sana kuvaamaan homoseksuaaleja kohtaan tunnettavaa sairaalloista pelkoa tai inhoa. Vastaava sana vakiintui suomen kieleen tämän vuosikymmenen alkupuoliskolla. Tuo sana on ”homofobia”. Useissa kielissä ei ole olemassa tällaista erityistä sanaa, vaikka moniin eri kansoihin ja kieliryhmiin kuuluvat ihmiset ovatkin vuosisatojen ajan tunteneet vastenmielisyyttä homoseksuaaleja kohtaan.

Viime aikoina homoseksuaalisuutta on kuitenkin laajalti puollettu ainoastaan vaihtoehtoisena seksuaalikäyttäytymisen muotona. Historioitsija Jerry Z. Muller kirjoitti hiljattain ”lisääntyvästä tarpeesta tunnustaa homoseksuaalisuus yleisesti ja kunnioittaa sitä sellaisenaan”. Hän selitti, että homoseksuaalit ”ovat kasvavassa määrin liittyneet yhteen julistamaan toimintatapansa kunnioitettavaksi ja vaatimaan muita tekemään samoin”. Näin tapahtuu erityisesti länsimaissa. Kuitenkin suurimmassa osassa maailmaa, jopa niin sanotuissa vapaamielisissä maissa, monet ihmiset yhä tuomitsevat homoseksuaalisuuden ja halveksivat sitä.

Homoseksuaalit ja homoseksuaaleiksi epäillyt joutuvat usein halveksivien huomautusten, huonon kohtelun ja väkivallan kohteiksi. Jopa uskonnolliset johtajat ovat ilmaisseet tällaista vihaa. Jotkut näyttävät aloittaneen oman yksityisen sodankäyntinsä homoseksuaaleja vastaan. Ajattele esimerkiksi erään Kreikan ortodoksisen kirkon piispan kommentteja, joita voitiin kuulla hiljattain Kreikan maanlaajuisessa radiossa. Hän sanoi: ”Jumala tulee kärventämään homoseksuaaleja ikuisesti helvetin tulessa. Heidän iljettävistä suistaan kuuluvat huudot tulevat kaikumaan läpi ikuisuuden. Heidän turmeltuneet ruumiinsa tulevat kokemaan sietämätöntä piinaa.” Onko tämä totta? Mitä mieltä Jumala on homoseksuaaleista?

Jumalan näkökanta

Raamattu ei nosta homoseksuaaleja erityisesti esille ryhmänä, jota kristittyjen tulisi hyljeksiä ja vihata. Se ei myöskään opeta, että Jumala rankaisisi homoseksuaaleja – tai keitään muitakaan luomuksiaan – kärventämällä heitä ikuisesti tulisessa helvetissä (vrt. Roomalaisille 6:​23).

Raamatussa tuodaan kuitenkin esille Luojamme moraalinormit, jotka usein sotivat nykyaikaisia moraalikäsityksiä vastaan. Homoseksuaalinen käyttäytyminen, naimattomien ihmisten väliset heteroseksuaaliset sukupuolisuhteet sekä eläimiin sekaantuminen tuomitaan Raamatussa (2. Mooseksen kirja 22:​19; Efesolaisille 5:​3–​5). Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran tällaisen sukupuolikäyttäytymisen vuoksi (1. Mooseksen kirja 13:​13; 18:​20; 19:​4, 5, 24, 25).

Jumalan Sana sanoo homoseksuaalisesta käyttäytymisestä selvästi: ”Se on kauhistus.” (3. Mooseksen kirja 18:​22, vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Laissa, jonka Jumala antoi Israelille, määrättiin: ”Kun mies makaa miespuolisen kanssa samoin kuin naisen kanssa maataan, he molemmat ovat tehneet sitä, mikä on inhottavaa. Heidät tulee ehdottomasti surmata.” (3. Mooseksen kirja 20:​13.) Sama rangaistus oli säädetty niille, jotka sekaantuivat eläimiin, syyllistyivät insestiin tai harjoittivat haureutta (3. Mooseksen kirja 20:​10–12, 14–17).

Apostoli Paavali henkeytettiin kuvaamaan homoseksuaalista käyttäytymistä ”häpeällisten sukupuolisten himojen” ilmentymäksi ja ”luonnonvastaiseksi”. Hän kirjoittaa: ”Sen vuoksi Jumala jätti heidät häpeällisten sukupuolisten himojen valtaan, sillä sekä heidän naisensa vaihtoivat luonnollisen käyttönsä luonnonvastaiseen että myös miehet jättivät samoin naisen luonnollisen käytön ja syttyivät himossaan kiihkeästi toisiinsa, miespuoliset miespuolisiin, ja tekivät sitä, mikä on rivoa, ja saivat itseensä vastineeksi täyden palkan, joka heidän erheestään oli määrä tulla. Ja niin kuin he eivät hyväksyneet Jumalan täsmällisen tuntemuksen säilyttämistä, niin Jumala jätti heidät mielentilaan, jota ei hyväksytty, tekemään sopimattomia.” (Roomalaisille 1:​26–28.)

Raamattu ei sisällä puolusteluja, myönnytyksiä eikä tulkinnanvaraisuutta: homoseksuaalisuus, aviorikos ja haureus ovat kaikki iljettäviä Jumalan silmissä. Niinpä tosi kristityt eivät vesitä Raamatun suhtautumistapaa ”häpeällisiin sukupuolisiin himoihin” vain ollakseen suositumpia tai hyväksytympiä nyky-yhteiskunnan silmissä. He eivät myöskään yhdy minkään sellaisen liikkeen mielipiteisiin, joka on omistautunut puoltamaan homoseksuaalisuutta normaalina elämäntapana.

”Vihatkaa pahaa”

Raamattu kehottaa: ”Oi te, jotka rakastatte Jehovaa, vihatkaa pahaa.” (Psalmit 97:​10.) Näin ollen kristittyjen odotetaan vihaavan kaikkia Jehovan lain vastaisia menettelytapoja. Jotkut ihmiset voivat tuntea homoseksuaalisuutta kohtaan jopa voimakkaampaa vastenmielisyyttä ja inhoa kuin muita moraalittomuuden muotoja kohtaan, koska he pitävät sitä luonnottomana seksuaalisena poikkeavuutena. Pitäisikö kristittyjen kuitenkaan vihata niitä ihmisiä, jotka harjoittavat tällaista?

Psalmista valaisee asiaa psalmissa 139:​21, 22: ”Enkö vihaa niitä, jotka kiihkeästi vihaavat sinua, oi Jehova, ja enkö tunne inhoa niitä kohtaan, jotka kapinoivat sinua vastaan? Täydellä vihalla minä totisesti heitä vihaan. Heistä on tullut minulle tosi vihollisia.” Uskollisuutemme Jehovalle ja hänen periaatteilleen pitäisi saada meidät tuntemaan voimakasta vastenmielisyyttä niitä kohtaan, jotka tahallaan kapinoivat Jehovaa vastaan ja asennoituvat Jumalan vihollisiksi. Saatana ja demonit ovat tällaisten Jumalan paatuneiden vihollisten joukossa. Ilmeisesti myös jotkut ihmiset kuuluvat tähän ryhmään. Kristityn voi kuitenkin olla vaikea päätellä ulkoisen olemuksen perusteella, ketkä ovat tällaisia ihmisiä. Me emme kykene lukemaan, mitä on henkilön sydämessä (Jeremia 17:​9, 10). Olisi väärin olettaa, että ihminen on Jumalan parantumaton vihollinen, koska hän toimii väärin. Monesti väärintekijät eivät yksinkertaisesti tiedä Jumalan normeja.

Tästä syystä kristityt ovat yleensä hitaita vihaamaan lähimmäisiään. Vaikka he tuntisivatkin voimakasta inhoa joitakin elämäntapoja kohtaan, he eivät yritä aiheuttaa vahinkoa toisille ihmisille, eivätkä haudo pahansuopia tai ilkeämielisiä ajatuksia heitä kohtaan. Raamattu neuvoo kristittyjä päinvastoin ’säilyttämään rauhan kaikkien ihmisten kanssa’. (Roomalaisille 12:​9, 17–19.)

”Jumala ei ole puolueellinen”

Jehova antaa anteeksi aidosti katuvalle ihmiselle, olipa tämä syyllistynyt millaiseen moraalittomuuteen hyvänsä. Ei ole olemassa todisteita siitä, että Jehova pitäisi jotakin moraalittomuuden muotoa pahempana kuin toista. ”Jumala ei ole puolueellinen.” (Apostolien teot 10:​34, 35.) Ajattele esimerkiksi Korintin seurakunnan tilannetta ensimmäisellä vuosisadalla. Apostoli Paavali kirjoitti siihen kuuluville: ”Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa.” Sitten Paavali myönsi, että joitakuita entisiä haureellisia, avionrikkojia, homoseksuaaleja ja varkaita oli hyväksytty Korintin kristilliseen seurakuntaan. Hän selitti: ”Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia. Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.” (1. Korinttilaisille 6:​9–11.)

Jehova ei tietenkään suvaitse täydellisten moraalinormiensa jatkuvaa ja itsepintaista rikkomista. Hän tosiaan vihaa mittapuittensa uppiniskaista halveksuntaa. Hän pitää kuitenkin sovituksen ovea auki (Psalmit 86:​5; Jesaja 55:​7). Sopusoinnussa tämän kanssa kristityt eivät suhtaudu homoseksuaaleihin tai kehenkään muuhunkaan pahansuovasti tai pilkallisesti eivätkä kohtele heitä huonosti. Tosi kristityt pitävät lähimmäisiään mahdollisina Kristuksen opetuslapsina ja kohtelevat heitä kunnioittavasti ja arvokkaasti. Raamatussa sanotaan: ”Tämä on hyvää ja otollista Pelastajamme, Jumalan, silmissä, jonka tahto on, että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen.” (1. Timoteukselle 2:​3, 4.)

Kristityt ottavat katuvan tervetulleena vastaan

Raamattu vakuuttaa toistuvasti, että Jumala on anteeksiantavainen. Se kuvailee häntä ”anteeksiantojen Jumalaksi”, joka on ”suosiollinen ja armollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa”. (Nehemia 9:​17; Hesekiel 33:​11; 2. Pietarin kirje 3:​9.) Lisäksi häntä verrataan Raamatussa Jeesuksen tuhlaajapoikavertauksen isään, jonka poika oli tuhlannut perintönsä irstailuun kaukaisessa maassa. Kun poika lopulta tuli järkiinsä, katui ja palasi kotiinsa, isä oli valmis ottamaan hänet avosylin vastaan. (Luukas 15:​11–24.)

Väärintekijä voi tosiaankin muuttua. Raamatussa myönnetään tämä, kun siinä rohkaistaan ihmisiä riisumaan pois vanha persoonallisuus, pukemaan ylleen uusi persoonallisuus ja ’uudistumaan mieleen vaikuttavassa voimassa’ (Efesolaisille 4:​22–24). Väärintekijät, myös homoseksuaalit, voivat muuttaa ajatteluaan ja käyttäytymistään perusteellisesti, ja monet ovatkin onnistuneet siinä.a Jeesus saarnasi tällaisille ihmisille, ja kun he osoittivat katumusta, heistä tuli hänen silmissään otollisia (Matteus 21:​31, 32).

Kristityt ottavat tervetulleina vastaan katuvia ihmisiä kaikilta elämänaloilta. Jätettyään taakseen moraalittomat tavat, millaisia tahansa ne ovatkin olleet, kaikki ihmiset voivat nauttia Jumalan anteeksiannon täydestä hyödystä, koska ”Jehova on hyvä kaikille, ja hänen armonosoituksensa ovat kaikkien hänen tekojensa yllä” (Psalmit 145:​9).

Kristityt ovat valmiita antamaan tarpeellista hengellistä tukea myös niille, jotka yhä taistelevat homoseksuaalisia taipumuksia vastaan. Tämä on sopusoinnussa Jumalan oman rakkauden ilmauksen kanssa, sillä Raamatussa sanotaan: ”Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä.” (Roomalaisille 5:​8.)

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 14]

Kristityt eivät vesitä Raamatun näkökantaa homoseksuaalisuudesta

[Kuvan lähdemerkintä s. 13]

Punch