Opi luopumaan

”NIIN KUIN nuolet väkevän miehen kädessä, niin ovat nuoruuden pojat”, kirjoitti Raamatun psalmista (Psalmit 127:4). Nuoli ei osu kohteeseensa sattumalta. Se täytyy tähdätä huolellisesti. Samoin eivät lapsetkaan ehkä saavuta tavoitetta olla vastuuntuntoisia aikuisia ilman vanhempien ohjausta. ”Valmenna poika tiensä suuntaan”, kehottaa Raamattu, ”niin hän ei vanhetessaankaan siltä poikkea.” (Sananlaskut 22:6.)

Vanhemmistaan riippuvainen lapsi ei voi muuttua yhdessä yössä itsenäiseksi aikuiseksi. Milloin siis vanhempien tulisi alkaa valmentaa lapsiaan itsenäisiksi? Apostoli Paavali muistutti Timoteus-nimistä nuorukaista: ”Pienokaisesta asti olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastuaksesi sen uskon välityksellä, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” (2. Timoteukselle 3:15.) Ajattele, Timoteuksen äiti alkoi antaa Timoteukselle hengellistä valmennusta, kun tämä oli vielä pienokainen!

Jos siis pienokaiset voivat hyötyä hengellisestä valmennuksesta, eikö ole järkevää, että lasten valmentaminen aikuisuutta varten tulisi aloittaa niin pian kuin mahdollista? Tämä voidaan tehdä esimerkiksi siten, että heitä opetetaan olemaan vastuuntuntoisia, tekemään omia ratkaisuja.

Vastuuntuntoisuuden opettaminen

Miten lapsia voi kannustaa vastuuntuntoisuuteen? Eräällä avioparilla, Jackilla ja Noralla, on seuraavanlaisia muistikuvia tyttärestään: ”Kun hän juuri ja juuri osasi kävellä, hän oppi viemään sukkia ja muita pieniä tavaroita makuuhuoneeseensa ja panemaan ne oikeaan vetolaatikkoon. Hän myös oppi panemaan lelut ja kirjat omille paikoilleen.” Tämä oli vasta alkua, mutta lapsi oppi jo tekemään vastuuntuntoisia ratkaisuja.

Kun lapsi varttuu, hänelle voidaan ehkä uskoa hieman enemmän vastuuta. Abra ja Anita antoivat tyttärensä pitää koiraa. Tytön vastuuna oli huolehtia koirasta, ja hän antoi jopa taskurahojaan sen ylläpitoon. Kun lapsia valmennetaan kantamaan vastuunsa, tarvitaan kärsivällisyyttä. Mutta se on vaivan arvoista ja edistää heidän henkistä kasvuaan.

Myös taloustyöt tarjoavat tilaisuuden opettaa lapsille vastuuntuntoisuutta. Jotkut vanhemmat käytännöllisesti katsoen vapauttavat lapsensa perhevelvollisuuksista, koska he ajattelevat, että näiden mukana olemisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Toiset ovat sitä mieltä, että heidän lapsillaan tulisi olla paremmat oltavat kuin heillä itsellään oli lapsuudessa. Tämä on virheellistä järkeilyä. Raamatussa sanotaan: ”Jos hemmottelee palvelijaansa nuoruudesta lähtien, niin hänestä tulee myöhemmin elämässään kiittämätön.” (Sananlaskut 29:21.) Tämän raamatunkohdan periaate soveltuu varmasti lapsiin. On surullista, kun nuoresta tulee aikuinen, joka on ”kiittämätön” ja joka kaiken lisäksi ei kykene huolehtimaan edes yksinkertaisimmista kotitöistä.

Raamatun aikoina oli tavallista, että lapsille annettiin taloustöitä tehtäväksi. Esimerkiksi kasvuiässä oleva 17-vuotias Joosef kantoi oman osansa vastuusta huolehtia perheensä laumoista (1. Mooseksen kirja 37:2). Tämä ei ollut mikään vähäpätöinen tehtävä, sillä hänen isänsä laumat olivat hyvin suuria (1. Mooseksen kirja 32:13–15). Kun otetaan huomioon se, että Joosefista kasvoi vahva johtaja, ei ole vaikea uskoa, että tällä varhaisella valmennuksella oli suuri osuus hänen luonteensa muovaamisessa myönteiseen suuntaan. Myös Daavid, Israelin tuleva kuningas, sai nuorena vastuulleen perheensä laumat (1. Samuelin kirja 16:11).

Mitä vanhemmat voivat oppia tästä nykyään? Antakaa lapsillenne merkityksellisiä taloustöitä. Ajan uhraamisen, vaivannäön ja kärsivällisyyden avulla nuoria voidaan opettaa osallistumaan siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon sekä kodin ja ajoneuvojen korjaukseen. Lapsen ikä ja kyvyt tosin vaikuttavat asiaan suuresti. Mutta pienetkin lapset voivat tavallisesti jossain määrin ”auttaa isää auton korjaamisessa” tai ”olla äidin apuna ruoanlaitossa”.

Taloustöiden opettaminen vaatii vanhempia myös antamaan lapsilleen lahjaksi jotain erittäin kallisarvoista: aikaansa. Kun erään kaksilapsisen perheen vanhemmilta kysyttiin, mikä on menestyksellisen lastenkasvatuksen salaisuus, he vastasivat: ”Aika, aika, aika!”

Rakkaudellinen oikaisu

Kun lapset suoriutuvat tai ainakin yrittävät suoriutua tehtävistään hyvin, rohkaise heitä kiittämällä heitä auliisti ja vilpittömästi! (Vrt. Matteus 25:21.) On tietenkin harvinaista, että lapset suorittavat tehtävänsä yhtä taitavasti kuin aikuiset. Ja kun lasten annetaan tehdä omia ratkaisuja, he tekevät usein virheitä. Mutta varo reagoimasta liian voimakkaasti! Etkö sinäkin ole tehnyt yhtä lailla virheitä aikuisena? Mikset siis suhtautuisi kärsivällisesti lapseesi, kun hän erehtyy? (Vrt. Psalmit 103:13.) Salli virheet. Pidä niitä osana oppimista.

Michael Schulman ja Eva Mekler sanovat kirjassaan: ”Ne lapset, joita kohdellaan ystävällisesti, eivät pelkää saavansa rangaistusta, kun he tekevät jotain itsenäisesti.” Toisaalta ”kylmien ja ankarien vanhempien lapset eivät uskalla tehdä juuri mitään oma-aloitteisesti, eivät sellaistakaan, mistä on hyötyä, koska he pelkäävät, että heidän vanhempansa löytävät jonkin virheen siitä, mitä he ovat tehneet, ja arvostelevat tai rankaisevat heitä”. Tämä ajatus on sopusoinnussa sen varoituksen kanssa, jonka Raamattu antaa vanhemmille: ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, jotteivät he masentuisi.” (Kolossalaisille 3:21.) Niinpä kun lapsen aikaansaannokset eivät täytä odotuksia, mikset kiittäisi häntä ainakin siitä, että hän yritti? Rohkaise häntä pääsemään parempiin tuloksiin ensi kerralla? Kerro hänelle, että hänen edistymisensä tuottaa sinulle iloa. Vakuuta hänelle, että rakastat häntä.

Toisinaan tarvitaan tietenkin oikaisua. Tämä voi käydä selvästi ilmi varsinkin murrosiässä, kun nuoret yrittävät kovasti vahvistaa omaa identiteettiään, olla hyväksyttyjä yksilöitä omien ansioittensa perusteella. Vanhempien on siksi viisasta suhtautua näihin itsenäistymisyrityksiin ymmärtäväisesti sen sijaan, että he aina tulkitsisivat ne kapinoinniksi.

Usein nuoret tosin toimivat hetken mielijohteesta tai antavat periksi ”nuoruudelle ominaisille haluille” (2. Timoteukselle 2:22). Jos siis nuoruudelle ominaiselle käyttäytymiselle ei aseteta rajoja, lapsen tunne-elämä voi vaurioitua; hän ei opi hillitsemään itseään, pitämään itseään kurissa. Raamattu varoittaa: ”Valloilleen päästetty poika tuottaa äidilleen häpeää.” (Sananlaskut 29:15.) Mutta rakkaudellisesti annetusta sopivasta kurista on hyötyä, ja se valmistaa nuorta niihin vaatimuksiin ja paineisiin, joita aikuisuus tuo tullessaan. Raamattu kehottaa: ”Joka keppiä säästää, vihaa poikaansa, mutta joka häntä rakastaa, se todella tarkkaa häntä kuria käyttäen.” (Sananlaskut 13:24.) Muista kuitenkin, että kuri on pohjimmiltaan opettamista ja valmentamista – ei rankaisemista. ”Keppi” viittaa tässä todennäköisesti sauvaan, jolla paimenet ohjasivat laumojaan (Psalmit 23:4). Se on rakkaudellisen ohjauksen, ei raakuuden, vertauskuva.

Koulutusta elämää varten

Vanhempien ohjausta tarvitaan varsinkin silloin, kun on kyse lapsen koulutuksesta. Ole kiinnostunut lapsesi koulunkäynnistä. Auta häntä valitsemaan tarkoituksenmukaisia oppiaineita ja ratkaisemaan vastuuntuntoisesti, tarvitaanko lisäkoulutusta.a

Tärkeintä koulutusta on tietenkin hengellinen koulutus (Jesaja 54:13). Lapset tarvitsevat jumalisia arvoja selviytyäkseen aikuisten maailmassa. Heidän ”havaintokykyään” täytyy valmentaa (Heprealaisille 5:14). Vanhemmat voivat tehdä paljon heidän hyväkseen tässä asiassa. Jehovan todistajien keskuudessa olevia perheitä kannustetaan tutkimaan säännöllisesti Raamattua lastensa kanssa. Todistajavanhemmat jäljittelevät Timoteuksen äitiä ja opettavat pieniä lapsiaan samalla tavoin kuin hän opetti pojalleen Raamatun kirjoituksia siitä lähtien, kun tämä oli pienokainen.

Barbara-niminen yksinhuoltaja tekee perhetutkistelusta lapsilleen hyvin mieluisan tapahtuman. ”Pidän huolen siitä, että lapset saavat tuona iltana herkullisen aterian; pisteenä i:n päällä on jälkiruoka, josta he pitävät. Soitan Kingdom Melodies -kasetteja virittääkseni oikean tunnelman. Kun sitten olemme pitäneet alkurukouksen, tutkimme yleensä Vartiotornia. Mutta jos jokin erityinen asia vaatii huomiota, saatan käyttää esimerkiksi kirjaa Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia.”b Barbaran mukaan Raamatun tutkiminen auttaa hänen lapsiaan ”saamaan Jehovan näkemyksen asioista”.

Lapselle ei tosiaan voida antaa parempaa lahjaa kuin tietoa ja ymmärrystä Jumalan sanasta, Raamatusta. Raamattu voi antaa ”terävänäköisyyttä – – kokemattomille, tietoa ja ajattelukykyä nuorelle miehelle” (Sananlaskut 1:4). Näin varustautuneena nuori astuu aikuisuuteen valmiina kohtaamaan uusia paineita ja tilanteita.

Siitä huolimatta lasten lähtö merkitsee useimmiten sitä, että vanhempien elämäntavassa tapahtuu suuri muutos. Seuraavassa kirjoituksessamme käsitellään sitä, miten he voivat menestyksellisesti vastata tyhjän pesän asettamaan haasteeseen.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 6]

”Kylmien ja ankarien vanhempien lapset eivät uskalla tehdä juuri mitään oma-aloitteisesti, eivät sellaistakaan, mistä on hyötyä, koska he pelkäävät, että heidän vanhempansa löytävät jonkin virheen siitä, mitä he ovat tehneet, ja arvostelevat tai rankaisevat heitä.” (Michael Schulman ja Eva Mekler, Bringing Up a Moral Child)

[Tekstiruutu s. 6]

Yksinhuoltajat – luopumisen haaste

Rebecca-niminen yksinhuoltaja sanoo: ”Yksinhuoltajan on hyvin vaikea luopua lapsistaan. Jollemme ole varovaisia, saatamme suojella heitä liikaa ja tukahduttaa heidät.” Kirjassa Perheonnen salaisuusc esitetään sivuilla 106 ja 107 seuraavanlaisia hyödyllisiä havaintoja:

”Yksinhuoltajavanhemmat ovat luonnollisesti erityisen läheisiä lapsilleen, mutta on varottava rikkomasta vanhempien ja lasten välisiä rajoja, jotka Jumala on asettanut. Jos esimerkiksi yksinhuoltajaäiti odottaa poikansa kantavan talon isännän velvollisuudet tai pitää tytärtään uskottunaan, jota hän kuormittaa yksityisillä ongelmillaan, voi syntyä vakavia vaikeuksia. Tällainen olisi sopimatonta, ja se aiheuttaisi lapselle painetta ja kenties hämmentäisi häntä.

Vakuuta lapsillesi, että sinä vanhempana huolehdit heistä – eivätkä he sinusta (vrt. 2. Korinttilaisille 12:14). Voit toisinaan tarvita neuvoja tai tukea. Pyydä niitä kristityiltä vanhimmilta tai kenties kypsiltä kristityiltä naisilta, älä alaikäisiltä lapsiltasi (Titukselle 2:3).”

Kun yksinhuoltajat asettavat lapsilleen sopivat rajat ja säilyttävät terveen suhteen lapsiinsa, heidän on yleensä helpompi luopua näistä.

[Alaviite]

[Kuvat s. 7]

Käytännöllisen valmennuksen avulla lapsista voi tulla vastuuntuntoisia aikuisia

[Kuvat s. 8]

Perheen raamatuntutkistelu voi antaa lapsille viisautta, jota he tarvitsevat selviytyäkseen elämästään aikuisina