Sen seurauksista selviytyminen
MAATESSAAN sairaalasängyssä toinen käsi ja jalka halvaantuneena Gilbert kysyi lääkäriltään: ”Voinko enää koskaan käyttää kättäni ja jalkaani?” Gilbert sai haastavan vastauksen: ”Mitä kovemmin teet työtä, sitä paremmin ja nopeammin tilasi kohentuu.” Hän vastasi: ”Olen valmis!” Fysikaalisen hoidon ja myönteisen asenteen avulla hän kykeni 65-vuotiaana vaihtamaan pyörätuolin kävelytukeen ja kävelytuen kävelykeppiin ja lopulta palaamaan työelämään.
”Nykyään aivohalvauksen jälkeinen kuntoutus tukee useimmiten sitä käsitystä, että jos jokin aivojen alue vaurioituu, toiset aivojen keskukset pystyvät omaksumaan vahingoittuneen kudoksen tehtävät. Eräs hoidon tarkoitus on sekä saada esiin näissä toisissa keskuksissa piilevät mahdollisuudet että saada aikaan ärsyke, jotta aivoille avautuisi tilaisuus organisoitua uudelleen ja mukautua”, toteavat tutkijat Weiner, Lee ja Bell. Toipumiseen vaikuttavat kuitenkin ratkaisevasti myös muut seikat, esimerkiksi se, missä vaurioitunut alue sijaitsee ja miten vakava vaurio on, millainen on henkilön yleinen terveydentila, millaista hoitoa annetaan sekä millaista tukea muut antavat.
Perheen ja ystävien tuki
Erikka teki kuntoutusharjoituksia kolme vuotta, ja hän oppi kävelemään sekä huolehtimaan oikealla kädellään vammautuneen vasemman kätensä tehtävistä. Hän kertoo, mikä auttoi häntä selviytymään: ”Tärkeintä oli se, että mieheni ja ystäväni pysyivät minulle uskollisina. Sen tietäminen, että he rakastavat minua, antoi minulle voimaa, ja se, että he rohkaisivat minua olemaan antamatta periksi, vei minua eteenpäin.”
Muista perheenjäsenistä tulee osallisia heidän lähiomaisensa toipumisprosessiin. Heidän tulee kysyä neuvoa terveydenhuoltoalan ammattilaisilta ja tarkkailla, mitä hoitoja on ehkä syytä jatkaa kotona, jottei tapahtuisi taantumista. Perheenjäsenten ja ystävien kärsivällisyys, huomaavaisuus, ymmärtäväisyys ja kiintymys synnyttävät tunneperäisesti turvallisen ympäristön, jossa voi opetella uudelleen puhumaan, lukemaan ja suorittamaan muita päivittäisiä toimia.
John yritti löytää kannustamisen ja hemmottelun välisen tasapainon, kun hän auttoi uutterasti vaimoaan Elleniä suoriutumaan harjoituksista ja hoidoista. Hän kuvailee perheensä ponnistelua: ”Emme antaneet Ellenin vajota itsesääliin. Toisinaan olimme tiukkoja päällysmiehiä, mutta otimme aina huomioon hänen rajoituksensa ja autoimme häntä. Hän on herkempi, joten yritän olla aiheuttamatta hänelle painetta.”
Kun Ellen opetteli puheterapeutin avulla jälleen puhumaan, John auttoi häntä. ”Asioiden tekeminen yhdessä oli yksi tapa kannustaa, ja niinpä luimme toisillemme Raamattua vuorotellen ääneen, mikä auttoi häntä parantamaan puhekykyään. Koska olemme Jehovan todistajia, lähdimme myös sananpalvelukseen – aluksi pikkuhiljaa. Tällä tavoin Ellen pääsi kertomaan toisille tulevaisuudentoivostamme. Tämä itsessään oli terapiaa Ellenille.” Kolmen vuoden kuluttua Ellenin tila oli kohentunut huomattavasti.
Ystävien antamaa rohkaisua ja voimaa ei tulisi koskaan aliarvioida, koska ne voivat vaikuttaa valtavasti halvauspotilaan toipumiseen. Eräässä lääketieteellisessä lehdessä kerrottiin ”toisten runsaan tuen lisäävän sen todennäköisyyttä, että toipuminen on nopeampaa ja että lihasten yleinen toiminta paranee, jopa niillä potilailla, jotka ovat saaneet vakavan halvauksen” (Stroke).
Bernie arvosti tavattomasti ystäviensä antamaa tukea. Hän muistuttaa: ”Ystävien vierailut vaikuttavat selviämiseen ratkaisevasti. Myötätuntoinen äänensävy ja huolehtiva asenne kohottavat moraalia. Vaikkei potilaan vammaisuudesta tarvitse olla puhumassa koko ajan, niin minkä tahansa sellaisen piirteen mainitseminen, jossa on tapahtunut edistystä, on hyvin rohkaisevaa.” Mitä me kaikki voisimme tehdä tukeaksemme niitä, jotka kamppailevat aivohalvauksen seurausten kanssa? ”Viekää kukkasia”, ehdottaa Bernie, ”tai kertokaa jokin raamatullinen ajatus tai kokemus. Se auttoi minua suuresti.”
Melva-niminen iäkäs halvauspotilas sai apua siitä, että joku hänen hengellisistä veljistään rukoili hänen kanssaan. Gilbert suosittelee samaa ja selittää: ”Se että rukoilet jonkun kanssa, osoittaa sinun todella välittävän hänestä.” Peter, jonka näkö ei palautunut normaaliksi halvauksen jälkeen, arvostaa sitä, kun toiset ymmärtävät hänen rajoituksensa ja järjestävät aikaa lukeakseen hänelle.
On myös rakkaudellista tarjoutua auttamaan potilasta siten, että vie häntä kuntoutukseen ja hakee pois. On myös tarpeellista varmistua siitä, että halvauspotilaan koti on hänelle turvallinen. Jos potilaalla ilmenee tasapainohäiriöitä, hän on alituisesti vaarassa kaatua. Esimerkiksi Gilbert arvosti ystäviensä huomaavaista apua, kun nämä muun muassa asensivat hänen suihkuunsa tukikahvan hänen turvakseen.
Opettele antamaan tukea
Mielialanvaihtelut ja herkemmässä oleva itku voivat tuntua nololta halvauspotilaasta ja hämmentävältä sivustakatsojista, jotka eivät ehkä tiedä, miten suhtautua tilanteeseen. Mutta kun ystävät opettelevat tukemaan halvauspotilasta, he voivat estää häntä joutumasta eristyksiin, mikä muuten voisi olla seurauksena. Yleensä itkunpuuskat harvenevat. Mutta kun potilas puhkeaa kyyneliin, säilytä tyyneytesi ja pysy hänen rinnallaan. Mieti, mitä itse toivoisit toisten sanovan, jos olisit hänen tilanteessaan.
Ennen kaikkea kehitä jumalista rakkautta niitä kohtaan, joiden persoonallisuus ei kenties ole enää sama kuin ennen. He vaistoavat, miltä sinusta tuntuu, ja se puolestaan vaikuttaa siihen, miten he suhtautuvat sinuun. Erikka selittää: ”En ehkä koskaan enää ole sama ihminen kuin ennen. Mutta kenenkään ei tulisi vaatiakaan sitä halvauspotilaalta. Sukulaisten ja ystävien tulisi opetella rakastamaan tuota ihmistä sellaisena kuin hän on. Jos he tarkastelevat huolellisesti hänen persoonallisuuttaan, he huomaavat, että hänen viehättävimmät entiset ominaisuutensa ovat edelleen tallella.”
Ihmisen itsekunnioitus on alamaissa silloin, kun hän ei pysty puhumaan eikä tulemaan ymmärretyksi. Ystävät voivat vahvistaa niiden omanarvontuntoa, joiden puhekyky on heikentynyt, yrittämällä keskustella heidän kanssaan. Takashi toteaa: ”Se, mitä ajattelen ja tunnen sydämessäni, ei ole muuttunut. Ihmisillä on kuitenkin taipumus välttää seuraani, koska he eivät pysty keskustelemaan kanssani normaalisti. Minun on vaikeaa lähestyä ihmisiä, mutta kun joku tulee juttelemaan minulle, se rohkaisee suunnattomasti ja tekee minut hyvin, hyvin onnelliseksi!”
Seuraavat neuvot voivat auttaa meitä kaikkia tukemaan ja rohkaisemaan halvauspotilaita, joiden puhekyky on heikentynyt.
Useimmat aivohalvaukset eivät vaikuta älykkyyteen. Suurin osa aivohalvauksen saaneista jää henkisesti vireiksi, vaikka heidän puhettaan saattaa olla vaikea ymmärtää. Älä koskaan puhu heille alentuvasti tai kuin pikkulapselle. Kohtele heitä arvokkaasti.
Kuuntele kärsivällisesti. He saattavat tarvita aikaa järjestelläkseen jonkin ajatuksen uudelleen tai sanoakseen sanan tai lauseen loppuun. Muista, että se, joka välittää eniten siitä, mitä toinen puhuu, ei hoppuile kuunnellessaan.
Älä teeskentele ymmärtäväsi, jos et ymmärrä. Myönnä huomaavaisesti: ”Olen pahoillani. En tainnut aivan ymmärtää. Yritetäänpä hetken päästä uudestaan.”
Puhu hitaasti ja selvästi sekä käytä normaalia äänensävyä.
Käytä lyhyitä lauseita ja tuttuja sanoja.
Esitä kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei, ja kannusta vastaamaan. Muista, että he eivät ehkä pysty käsittämään sanojasi.
Pidä taustaäänet vaimeina.
Selviytyminen Jehovan rakkaudellisella tuella
Vaikka on tärkeää saada selville aivohalvauksen syy, koska siten voidaan ryhtyä toimiin ja pienentää riskiä saada uusia halvauksia, on myös tärkeää hallita halvauksen aiheuttama pelko. Ellen kertoo: ”Jesajan 41:10:ssä olevat Jumalan sanat lohduttavat minua erityisesti. Hän sanoo siinä: ’Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Älä tähyile ympärillesi, sillä minä olen sinun Jumalasi. Olen vahvistava sinua. Olen todella auttava sinua. Olen todella pitävä sinusta lujasti kiinni vanhurskauden oikealla kädelläni.’ Jehovasta on tullut minulle hyvin todellinen, minkä ansiosta en pelkää.”
Raamattu auttaa myös Anand-nimistä miestä taistelemaan epätoivon tunteita vastaan: ”Se tukee minua äärettömän paljon, sillä se elvyttää ja virkistää minua jatkuvasti.” Hiroyukin ongelmana oli se, miten hän voisi hyötyä Raamatusta, kun hän ei pystynyt keskittymään. Hän sanoo: ”Sain lohtua kuuntelemalla kasetille luettuja Raamatun kirjoja.”
Apostoli Paavali sanoi: ”Kun olen heikko, silloin olen voimallinen.” (2. Korinttilaisille 12:10.) Jehovan henki auttoi Paavalia suoriutumaan siitä, mihin hän ei itse kyennyt. Myös halvauspotilaat voivat turvautua Jehovaan ja pyytää häneltä hengellistä voimaa. Erikka selittää: ”Kun olemme terveitä ja teemme kaiken omin voimin, emme ehkä anna Jehovalle juuri mahdollisuutta auttaa meitä. Mutta vammaisuuteni ansiosta olen voinut lujittaa suhdettani häneen aivan erityisellä tavalla.”
Hoitamiseen osallistuvat saavat tukea
Ne jotka osallistuvat halvauspotilaan hoitamiseen, tarvitsevat tukea tärkeässä työssään. Mistä he voivat odottaa sitä? Esimerkiksi omasta perhepiiristään. Jokaisen perheenjäsenen tulee osallistua hoidosta koituvan taakan jakamiseen. Yoshiko kertoo, miten hänen poikansa tukivat häntä henkisesti: ”He kuuntelivat ongelmiani aivan kuin ne olisivat olleet heidän omiaan.” Perheenjäsenten on syytä hankkia kaikki saatavissa oleva tieto siitä, miten hoitaa halvauspotilasta ja myös miten suhtautua heidän lähimmäisensä persoonallisuuden muutoksiin.
Ketkä muut voisivat tukea potilasta hoitavia perheenjäseniä? David perheineen kääntyi Jehovan todistajien seurakunnan muodostaman hengellisen perheen puoleen tarvitessaan apua Victorin hoitamiseen: ”He ovat antaneet tarvitsemaamme apua. Silloin tällöin he tulevat kukin vuorollaan nukkumaan kotiimme ja pitävät Victorista huolta koko yön meidän puolestamme.”
Jokainen, joka hoitaa halvauspotilasta, tarvitsee hengellisen perheensä lämpimän rakkauden ja tuen. Mutta joidenkuiden voi olla vaikea pyytää apua. Haruko selittää: ”Minulle sanotaan usein: ’Jos vain tarvitset apua jossain, niin älä epäröi kertoa meille.’ Mutta kun tiedän, kuinka kiire kaikilla on, en rohkene pyytää apua. Olisin ikikiitollinen, jos toiset tarjoaisivat nimenomaista apua: ’Voin auttaa sinua siivouksessa. Mikä päivä sinulle sopii parhaiten?’ ’Voin käydä ostoksilla puolestasi, joten sopiiko, että piipahdan nyt?’”
Kenjin vaimolla oli aivohalvaus, mutta Kenji pystyi huolehtimaan hänestä itse. Hän huomasi voivansa heittää taakkansa Jehovalle rukouksessa. Vähitellen vaimo menetti puhekykynsä, ja sen myötä Kenji menetti keskustelukumppanin. Mutta hän lukee Raamattua joka päivä. Hän sanoo: ”Se muistuttaa minua siitä, miten hellästi Jehova huolehtii niistä, joilla on musertunut henki, ja se on estänyt minua tulemasta masentuneeksi ja yksinäiseksi.”
Jehovan henkeen luottamisesta voi olla apua, kun vaikuttaa siltä, että tunteemme ovat saamaisillaan meistä yliotteen. Yoshiko, joka on miehensä halvauksen jälkeen kamppaillut tämän persoonallisuudenmuutosten ja kiukunpurkausten kanssa, kertoo: ”Joskus minulla on pakottava halu kirkua minkä kurkusta lähtee. Silloin rukoilen aina Jehovaa, ja hänen henkensä avulla saan rauhan.” Koska hän arvostaa Jehovan uskollisuutta häntä kohtaan, hän ei anna minkään häiritä kristillistä elämäntapaansa. Hän käy säännöllisesti kristillisissä kokouksissa, osallistuu sananpalvelukseen ja tutkii Raamattua itsekseen. ”Kun teen oman osani”, Yoshiko sanoo, ”tiedän, että Jehova ei koskaan hylkää minua.”
Kun huolet tuntuvat vähitellen saavan vallan, Jehova on aina valmis kuuntelemaan. Midori, jonka mies sai halvauksen mutta jäi henkiin, saa lohtua siitä, että Jehova on kuvaannollisesti puhuen pannut kaikki hänen vuodattamansa kyyneleet ”nahkaleiliinsä” (Psalmit 56:8). Hän muistelee Jeesuksen sanoja: ”Älkää siis olko koskaan huolissanne seuraavasta päivästä.” Hän sanoo: ”Olen päättänyt olla kärsivällinen siihen saakka, kun uusi maailma koittaa.” (Matteus 6:31–34.)
Suurten rajoitusten kohtaaminen
On totta, että joidenkuiden tila kohenee merkittävästi, kun taas toiset saavat takaisin vain pienen osan halvausta edeltäneistä kyvyistään. Mikä voisi auttaa viimeksi mainittuja vastaamaan siihen haasteeseen, jonka heidän rajoitustensa hyväksyminen asettaa, olivatpa ne sitten kuinka suuria ja pitkällisiä tahansa?
Bernie, joka menetti suuren osan liikuntakyvystään halvauksen vuoksi, vastaa seuraavasti: ”Se ilo, jonka toivo tulevassa paratiisimaassa saatavasta ikuisesta elämästä antaa, sekä taivaallisen isäni, Jehovan, rukoileminen, auttoivat minua hyväksymään rajoitukseni tyynesti.”
Tuo toivo auttoi Erikkaa ja hänen miestään Georgia hyväksymään Erikkan rajoitukset ja nauttimaan silti elämästä. Georg selittää: ”Jumala on luvannut parantaa jonain päivänä kaikki sairaudet. Siksi emme keskity vammaisuuteen. Tietenkin teemme edelleen kaiken voitavamme Erikkan terveyden kohentamiseksi. Mutta on mahdollista oppia elämään lihasten epätäydellisen koordinointikyvyn kanssa ja keskittymään myönteisempiin asioihin.” (Jesaja 33:24; 35:5, 6; Ilmestys 21:4.)
Silloin kun toipuminen on hyvin vähäistä, perheen ja ystävien tuella on vieläkin suurempi merkitys. He voivat auttaa potilasta kestämään, kunnes koittaa Jumalan aika poistaa kaikki terveysongelmat.
Sen tietäminen, että halvauspotilailla ja heidän perheillään on edessään suurenmoinen tulevaisuus, kun terveys palautetaan ennalleen, auttaa heitä elämään päivä kerrallaan. He voivat siksi odottaa kärsivällisesti sitä vapautusta kaikista kärsimyksistä, jonka Jumalan uusi maailma tuo pian tullessaan. (Jeremia 29:11; 2. Pietarin kirje 3:13.) Sitä ennen kaikki ne, jotka kääntyvät Jehovan puoleen, saavat olla varmoja siitä, että jo nyt hän auttaa ja tukee heitä, kun he kestävät aivohalvauksen vammauttavia seurauksia (Psalmit 33:22; 55:22).
[Huomioteksti s. 12]
Perhe ja ystävät voivat auttaa potilasta kestämään, kunnes koittaa Jumalan aika poistaa kaikki terveysongelmat
[Tekstiruutu/Kuva s. 10]
Miten ehkäistä aivohalvaus
”PARAS tapa selvitä aivohalvauksesta on yrittää ehkäistä se”, toteaa tri David Levine. Ja useimmiten pääasiallisin aivohalvaukseen vaikuttava tekijä on korkea verenpaine.
Monesti korkea verenpaine voidaan pitää kurissa ruokavaliolla, johon kuuluu runsaasti kaliumia sekä vähän suolaa, tyydyttyneitä rasvoja ja kolesterolia. Myös alkoholinkäytön vähentäminen saattaa vaikuttaa merkittävästi. Säännöllinen liikuntaohjelma, joka on suunniteltu iän ja kunnon mukaan, voi auttaa pääsemään eroon liikakiloista, mikä puolestaan saattaa alentaa verenpainetta. Lääkityskin voi olla tarpeen, mutta sen on tapahduttava lääkärin valvonnassa, koska tarjolla on laaja lääkevalikoima.
Kaulavaltimon rasvakovetustauti kaventaa sitä pääasiallista reittiä, jota pitkin veri virtaa aivoihin, ja se on aivohalvausten yleisimpiä syitä. Jos valtimot ovat ahtautuneet pahasti, potilaalle saatetaan suositella leikkausta, jotta kaulavaltimon ahtaumat saataisiin poistettua. Tutkimusten mukaan ne potilaat, joilla on ilmennyt oireita ja joiden valtimot ovat olleet pahasti ahtautuneita, ovat hyötyneet leikkauksesta, kun heille on lisäksi annettu lääkehoitoa. Leikkaukseen saattaa kuitenkin liittyä ongelmia, joten sitä on syytä harkita huolellisesti.
Sydänsairaus voi lisätä aivohalvausriskiä. Eteisvärinää (epäsäännöllistä sydämenlyöntiä), joka saattaa johtaa verihyytymiin ja niiden kulkeutumiseen aivoihin, voidaan hoitaa veren hyytymistä ehkäisevillä aineilla. Jotta voitaisiin pienentää eräiden muiden sydänsairauksien aiheuttamaa aivohalvausriskiä, saatetaan tarvita leikkausta ja lääkitystä. Diabetes on syynä suureen osaan aivohalvauksista, joten sen hoitaminen auttaa ehkäisemään halvauksia.
TIA-kohtaukset ovat selviä varoitusmerkkejä mahdollisesta aivohalvauksesta. Niitä ei saa sivuuttaa kevyesti. Silloin on mentävä lääkärille ja ryhdyttävä hoitamaan niiden perimmäistä syytä, sillä TIA-kohtaukset moninkertaistavat aivohalvausriskin.
Terveelliset, kohtuulliset elämäntavat voivat myötävaikuttaa suuresti halvauksen ehkäisyyn. Tasapainoinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta samoin kuin vähäinen alkoholin käyttö ja tupakoinnin lopettaminen voivat auttaa pitämään valtimot terveinä ja jopa vaikuttaa tervehdyttävästi jo vaurioituneisiin valtimoihin. Monissa tutkimuksissa on saatu selville, että halvausriskiä voidaan pienentää lisäämällä ruokavalioon tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja viljatuotteita.