Leikkauksia ilman leikkausveistä

ALUKSI Christinen päänsärky ei ankaruudestaan huolimatta herättänyt levottomuutta, hellittihän se aina päivässä. Mutta sitten hänen niskansa jäykistyi. Seuraavaksi päänsärky alkoi uudelleen ja hän menetti ajan ja paikan tajun – epätavallisia oireita kellä tahansa, saati kahdeksanvuotiaalla lapsella.

Sairaalassa tietokonekerroskuvaus paljasti, että Christinellä oli aivoissaan arteriovenoosinen malformaatio (AVM), epämuodostuma jossa valtimot ja laskimot ovat sotkeutuneet toisiinsa.a Ilman hoitoa tyttö olisi lopulta voinut saada aivohalvauksen ja menehtyä.

AVM-potilaita on viime vuosiin asti voitu hoitaa ainoastaan invasiivisen eli elimistön sisälle ulottuvan neurokirurgian keinoin. Tässä menetelmässä kirurgi vetää päänahan sivuun ja avaa kallon. Sitten hänen täytyy pujotella hienorakenteisen hermo- ja aivokudossokkelon läpi päästäkseen käsiksi vaurioon. Sairauskertomuksista käy ilmi, että vuoden 1995 aikana noin 12 prosenttiin AVM-leikkauksista liittyi komplikaatioita.

Christinen vanhemmat valitsivat leikkausveitsen sijasta gammaveitsen. Nimi on hieman harhaanjohtava, sillä kyseessä ei oikeastaan ole veitsi, vaan laite, jolla ammutaan 201 tarkoin suunnattua sädekimppua ehyen kallon läpi. Kukin sädekimppu on yksinään liian heikko vahingoittaakseen kudosta, johon se tunkeutuu. Mutta kaikki 201 kimppua suunnataan huolellisesti niin, että niiden radat leikkaavat toisensa, ja ne luovuttavat suuren säteilyannoksen täsmälleen siihen kohtaan, missä vaurio on.

Gammaveitsi on joissakin tutkimuksissa osoittautunut kannattavaksi menetelmäksi, ja leikkauksen jälkeisten tulehdusten määrä on merkittävästi pienempi kuin käytettäessä neurokirurgian tavanomaisia keinoja. Mutta miten tämä toimenpide tehdään?

Radiokirurgian neljä vaihetta

Gammaveitsen avulla tehtävässä radiokirurgisessa toimenpiteessä on neljä perusvaihetta. Ensiksi potilaan pää sovitetaan erittäin kevyeen kehikkoon, joka pitää potilaan paikoillaan hoidon aikana. Toiseksi hänen aivoistaan tehdään kartta tietokonekerroskuvauksen, magneettikuvauksen (MK eli MRI) tai verisuonten varjoainekuvauksen avulla. Seuraavaksi aivojen kuvat siirretään tietokoneessa olevaan hoitosuunnitelmajärjestelmään, joka eristää kohteen ja määrittää sen koordinaatit.

Lopulta on aika siirtyä toimenpidevaiheeseen. Potilaan pää sijoitetaan kypärään, jonka 201 portin läpi gammasäteet lähetetään. Kuinka kauan hoito kestää? Vain 15–45 minuuttia, jolloin potilas on lievästi rauhoittavan lääkkeen vaikutuksen alaisena eikä tunne kipua.

Kun toimenpide on tehty, potilas jää sairaalaan tarkkailtavaksi ja pääsee tavallisesti pois seuraavaan aamuun mennessä. Näin tapahtui alussa mainitun Christinen tapauksessa. Hän oli hoidettavana torstaina, pääsi kotiin perjantaina ja meni jälleen kouluun seuraavana maanantaina.

Mitä AVM:lle tapahtuu?

Radiokirurgia ei kirjaimellisesti tuhoa epämuodostumaa. Sen sijaan se saa suonten seinämien solut lisääntymään, jolloin veren virtaaminen ongelma-alueelle estyy. Tämän johdosta vialliset suonet joutuvat kenties vuodessa tai kahdessa täysin eristyksiin. Silloin arteriovenoosinen malformaatio kutistuu, ja viimein elimistö hajottaa sen.

Gammaveitsellä on hoidettu myös pieniä pahanlaatuisia kasvaimia, joilla on selvät rajat, sekä muutamia etäpesäkkeitä, joita aivoihin on levinnyt muissa ruumiinosissa olevasta syövästä. Lisäksi on saatu lupaavia tuloksia kolmoishermosäryn (erittäin kova kipu kasvojen hermotusalueella), epilepsian, Parkinsonin taudin ja joidenkin vaikeiden kiputilojen hoidossa.

Tietysti jotkin aivokasvaimet ja -sairaudet pitävät edelleen puoliaan gammaveistä vastaan. Nähtäväksi jää, johtavatko neurokirurgian edistysaskeleet vielä tehokkaampiin hoitomuotoihin. Sillä aikaa radiokirurginen gammaveitsihoito tarjoaa toivon monille kasvainpotilaille.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 21]

Radiokirurgian kehitys

Gammaveitsen kehittivät lähes 50 vuotta sitten neurokirurgi Lars Leksell ja biofyysikko Börje Larsson. Leksell havaitsi, että yksittäinen, voimakas säteilytysannos pystyi tuhoamaan syvällä olevia aivovaurioita lääkärin tarvitsematta avata kalloa – siis ilman verenvuotoa tai tulehdusvaaraa.

Leksell nimitti uutta hoitomuotoaan stereotaktiseksi radiokirurgiaksi. Vihdoinkin lääkäreillä oli käytettävissään keino hoitaa sellaisia alueita aivoista, joille ei aiemmin päässyt, tarvitsematta pujotella kovakouraisesti leikkausveitsen avulla hienorakenteisen hermo- ja aivokudossokkelon läpi. Uuden hoitomenetelmän soveltaminen joutui kuitenkin odottamaan vuosikausia uudenaikaisten kuvantamismenetelmien, esimerkiksi tietokonekerros- ja magneettikuvausten, kehittymistä, joiden avulla kirurgit voivat määrittää täsmälleen, mihin kohdistaa säteily. Ensimmäinen gammaveitsilaite asennettiin Tukholmaan vuonna 1968.

[Kuvat s. 20]

Radiokirurgisen gammaveitsihoidon neljä vaihetta

1. Kehikon sovittaminen

2. Aivokuvien ottaminen

3. Tietokonekuvat auttavat hoitosuunnitelman laatimisessa

4. Toimenpidevaihe

[Lähdemerkintä]

Kuvat: Elekta Instruments, Inc., manufacturers of the Gamma Knife®