Lukijoiden kirjeitä
Sattumaa vai suunnittelua? Luin juuri läpi kirjoitussarjan ”Ihmisen olemassaolo – sattuman vai suunnittelun tulos?” (8.5.1997). Sen tekivät kiinnostavaksi useat syyt: 1) Helppotajuisuus, jolla käsittelitte sellaista syvällistä ja monimutkaista aihetta kuin evoluutio, sekä vakaumuksellisuus, jolla puolustitte Raamatun näkökantaa alkuperästämme. 2) Kuvitus, jota käytitte kiitettävän tavoitteenne saavuttamiseksi. Olen tutkija ja opiskelen suuressa viestintäalan oppilaitoksessa. Tällaiset kirjoitukset osoittavat, että te teette AINA hyvin huolellista tutkimustyötä ennen kuin julkaisette kirjoituksenne. Se on epäilemättä syy, miksi toverini, jotka ovat toimittajia, julkaisijoita ja tutkijoita, lukevat säännöllisesti Herätkää!-lehteä ja pitävät siitä.
D. S. T., Kamerun
Miksi niin sairas? Tunnen aivan samoin kuin Jason, joka mainittiin kirjoituksessa ”Nuoret kysyvät: miksi minun pitää olla niin sairas?” (22.4.1997). Joka kerta tätä kirjoitusta lukiessani minusta tuntuu kuin juttelisin jonkun sellaisen kanssa, joka ymmärtää ja arvostaa minua sekä välittää voinnistani. Lämmin kiitos taakkani keventämisestä. Tiedän, että Jehova välittää ja että omana aikanaan hän hävittää kaikki sairaudet.
O. A., Ghana
Kaksi viikkoa ennen tämän kirjoituksen ilmestymistä minun todettiin saavan kohtauksia. Olen juuri täyttänyt 18 vuotta, ja sairauteni on vähentänyt tuntuvasti kaikkia juuri saavuttamiani vapauksia. On niin paljon asioita, joita tulee varoa, ja lääkkeitä, jotka täytyy muistaa ottaa. Myös vanhemmilleni tämä on hyvin raskasta, koska heiltä on kuollut kaksi lasta. Kirjoitus liikutti minua kyyneliin asti. Se käsitteli juuri niitä tunteita, joita olin pitänyt sisälläni, ja auttoi minua tuntemaan itseni jälleen melko normaaliksi. Ymmärsin, että on olemassa toisiakin, joilla on samanlaisia ongelmia ja huolia. Järjestönsä kautta Jehova julkaisi tietoa, jota tarvitsen pysyäkseni vahvana.
D. S., Yhdysvallat
Lukiessani kirjoitusta ymmärsin, että sairauteni aiheuttaa kaikkein eniten kärsimystä vanhemmilleni. He ovat kertoneet minulle, että sairauteni on perinnöllistä, ja se tekee heidät masentuneiksi. Kun näen heidät sellaisina, minun käy heitä kovin sääliksi.
Y. H., Japani
Lapsena olin hyvin terve. Nuoruusiässä olen kuitenkin ollut sairas kerran toisensa jälkeen. Aloitin kokoaikaisen sananpalveluksen, mutta huonon terveyden vuoksi en kyennyt kahtena ensimmäisenä kuukautena saavuttamaan tavoitettani. Olin hyvin masentunut ja ajattelin (väärin), että olin tehnyt jotakin pahaa Jehovaa kohtaan ja että minua rangaistiin sairaudella. Kirjoitus on auttanut minua sopeutumaan tilanteeseeni oikealla tavalla ja rohkaissut minua.
C. K., Ghana
Yhdeksänvuotiaalla tyttärelläni on oppimisvaikeuksia ja CP-vamma. Hän on hyvin älykäs ja ymmärtää, että hänen vammansa rajoittavat normaalia toimintaa. Vaikka hän on tavallisesti iloinen ja onnellinen, silloin tällöin hän hieman masentuu sairaudestaan. Tämä kirjoitus rohkaisi häntä hyvin paljon, samoin kuin ne keskustelut, joita hän iltaisin käy isänsä kanssa tulevasta paratiisista, jossa hän tulee olemaan samanlainen kuin muutkin lapset.
Y. P., Yhdysvallat
Olen kamppaillut noin kymmenen vuoden ajan ”näkymättömän sairauden” kanssa, joka vaivaa ruoansulatuselimistöäni. Olen sen vuoksi joutunut jättämään kokoaikaisen sananpalveluksen. Lukiessani tätä kirjoitusta tunnen ensimmäistä kertaa, että joku ymmärtää, millaista taisteluni on. On helpottavaa tietää, etten ole yksin. Tuntuu aivan kuin suunnaton taakka olisi nostettu harteiltani. En pysty koskaan kiittämään teitä tarpeeksi. Nämä rohkaisevat ja ajankohtaiset kirjoitukset antavat meille voimaa kestää tässä vanhassa järjestelmässä.
L. C., Kanada