Kuinka paljon uskonto kiinnostaa nuoria?
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN RANSKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
YLEISÖLLE, joka koostui 750000 nuoresta, tästä oli tulossa euforinen ilta. Nuoret heiluttelivat lippuja, lauloivat ja taputtivat käsiään. Lasersäteet ja ilotulitteet halkoivat ilmaa, ja muusikot kiihottivat väkijoukkoa. Tunnelma oli kuin ”jättiläismäisessä improvisoidussa diskossa”. Vihdoin heidän odottamansa mies tuli lavalle suosionhuutojen saattelemana.
Oliko tämä jonkin rockyhtyeen maailmankiertueen avaus? Ei. Se oli uskonnollinen joukkokokous Pariisissa katolisen Maailman nuorten päivät -festivaalin aikana, ja mies ei ollut kukaan muu kuin paavi Johannes Paavali II!
Joistakuista saattaa tuntua kummalliselta, että nuoret ovat kiinnostuneita tällaisista uskonnollisista festivaaleista. Mutta nykyään tiedotusvälineet puhuvat nuorten uskonnollisesta heräämisestä.
Ulkoinen vaikutelma
Pinnalta katsoen uskonnon tila voi näyttää melko hyvältä. Noin 68 prosenttia eurooppalaisista nuorista sanoo kuuluvansa johonkin uskontoon, ja Irlannissa luku on yli 90 prosenttia. Armeniassa, entisessä neuvostotasavallassa, missä monet pitivät aiemmin uskontoa menneiden aikojen jäänteenä, eräs pappi sanoi ennen autioista mutta nyt ihmisiä täynnä olevista kirkoista: ”Minua hämmästyttää, miten uskonto kiehtoo nuorta sukupolvea.”
Monissa maissa tiedotusvälineet ovat tehneet laajalti tunnetuksi sitä, miten paljon nuoret ovat tekemisissä lahkojen ja karismaattisten ryhmien kanssa. Kirjoituksen alussa mainitun kaltaiset uskonnolliset festivaalit ovat suosittuja. Mutta mitä tapahtuu, kun katsomme pinnan alle?
Lähempi tarkastelu
Lähempi tarkastelu paljastaa, että vuonna 1967 ranskalaisista nuorista 81 prosenttia uskoi Jumalaan, mutta vuonna 1997 heidän osuutensa oli alle 50 prosenttia. Koko Euroopassa vain 28 prosenttia nuorista uskoo persoonalliseen Jumalaan. Niinpä ei ole yllättävää, että vain 12 prosenttia eurooppalaisista nuorista rukoilee usein. Miten tämä heijastuu nuorten näkemykseen uskonnosta?
Tanskassa 90 prosenttia nuorista sanoo kuuluvansa valtionkirkkoon. Vain 3 prosenttia sanoo olevansa kirkon aktiivisia jäseniä. Ranskassa ilmestyvä katolinen sanomalehti La Croix teetti vuonna 1997 mielipidetutkimuksen, jonka mukaan 70 prosenttia ranskalaisista nuorista myöntää, ettei uskonnolla ole mitään todellista merkitystä heidän elämässään. Kolme neljännestä heistä piti henkilökohtaista kokemusta uskonnon opetuksia tärkeämpänä. Tilanne on samanlainen useimmissa muissakin Euroopan maissa.
Miksi nuoret kääntävät selkänsä kirkoille? Useimmissa heistä valtauskonnot eivät herätä luottamusta. Esimerkiksi Ranskassa enemmistö nuorista ajattelee, että uskonto on maailmaa jakava tekijä. Lisäksi ei ole epätavallista tavata nuoria, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin Espanjasta kotoisin oleva 15-vuotias katolilainen Judith. Hän sanoi: ”En ole samaa mieltä siitä, mitä kirkko sanoo moraalista.” Myös 20-vuotias taiwanilainen Joseph pitää uskontoa ”liian perinteisenä”. Mutta jos suurin osa nuorista ei hyväksy oman uskontonsa opetuksia, niin mihin he sitten uskovat?
À la carte -uskonto
Nykyään nuoret valitsevat yleisesti uskonnolliset käsityksensä aivan kuten he valitsisivat ruokalajeja ruokalistalta. Eräs aikakauslehti kutsui sitä uskonnonharjoituksen ”à la carteksi”. Muuan katolinen lehti nimitti tilannetta ”uskonnollisten näyteikkunaostosten tekemiseksi”. Vanhentumassa olleet käsitykset ovat muuttuneet jokapäiväisiksi. Niinpä Euroopassa noin 33 prosenttia nuorista uskoo amuletteihin, 40 prosenttia uskoo, että ennustajat voivat kertoa tulevaisuuden, ja 27 prosenttia uskoo, että tähdet vaikuttavat ihmisten elämään. Jälleensyntymisen kaltaiset käsitykset kuuluvat nykyään useiden eurooppalaisten nuorten uskonkäsityksiin.
Erilaisia uskonnollisia käsityksiä on niin paljon, että nuoret voivat poimia niistä mieleisensä. Harvat uskovat, että vain yhdellä uskonnolla on yksinoikeus totuuteen. Kun nuoret tekevät valintansa mieltymyksiensä mukaan, erot heidän uskonnollisten käsitystensä välillä hämärtyvät. Niinpä sosiologit puhuvat nykyään virallisten uskonkäsitysten ”asteittaisesta häviämisestä” tai ”yleisestä eroosiosta”. Miten perinteiset uskonnot reagoivat tällaiseen hengelliseen ilmapiiriin?
Uskonnot etsivät nuoria
Nuorten kiinnostuksen voittaminen on haaste uskonnoille. Eräs ranskalainen pappi kysyi väkijoukoilta, jotka osallistuivat katoliseen Maailman nuorten päivät -festivaaliin Pariisissa: ”Mistä nämä nuoret tulevat? Minun kirkoissani ei ole nuoria. En koskaan näe heitä.” Pyrkiessään herättämään ja ylläpitämään nuorten kiinnostusta katolisen kirkon täytyy muuttaa sekä sanomansa esitystapaa että imagoaan.
”Kirkko muuttaa tyyliään!” julisti ranskalainen sanomalehti Le Figaro. Pariisissa pidettyjen kahdensientoista Maailman nuorten päivät -festivaalien järjestelyjä varten kirkko palkkasi ohjelmatoimistoja, jotka ovat tottuneempia järjestämään rockkonsertteja. Yli 300 show’ta järjestettiin viihdyttämään nuoria, joita oli tullut paikalle yli sadasta maasta, ja muotisuunnittelijat olivat suunnitelleet pappien vaatetuksen.
Koska monilta uskonnoilta puuttuu kosketus nykyajan nuoriin ja koska ne tuntevat tarvetta muovautua tilanteen mukaan, niistä on tulossa kaikkea kaikille tarjoavia uskontoja. Tätä toimintaperiaatetta heijastelee se, mitä Michel Dubost, Pariisin Maailman nuorten päivät -festivaaleja järjestämässä ollut pappi, sanoi: ”Toivoisin tietysti kaikkien kastettujen olevan uskollisia Kristukselle, mutta vaikka he eivät olisikaan, heillä on oma paikkansa kirkossa.”
Nuoret etsivät vastauksia
Käsitellessään sitä, miten nuoret tosiaan etsivät vastauksia, eräs sanomalehti totesi, että nuorten osallistuminen Pariisin uskonnollisiin festivaaleihin oli ”pikemminkin avunhuuto uskon löytämiseksi kuin uskon julistus”. Vastasiko katolinen kirkko tähän avunpyyntöön?
Kun suurten uskonnollisten festivaalien käärepaperi riisutaan pois tai kun tähyillään tällaisten festivaalien muodostaman ”optisen harhan” läpi, kuten eräs katolinen sanomalehti asian ilmaisi, mitä jää jäljelle? Ranskalainen Le Monde -lehti kommentoi, että kuoren alta puuttuu todellinen sisältö.
Vaikka ruoka-annoksen ulkonäkö on tärkeä, täytyy ruoan olla myös ravitsevaa. Nuorten elämäntarkoitusta koskevat kysymykset vaativat hengellisesti ravitsevia vastauksia. Nuorille tarjotut puoleensavetävät mutta tyhjät vastaukset eivät tyydytä heitä.
Onko näillä vailla todellista merkitystä olevilla uskonnollisilla tapahtumilla mitään pysyvää vaikutusta nykyajan nuoriin? Ranskalainen sosiologi Danièle Hervieu-Léger totesi: ”Näillä suureellisilla tapahtumilla on vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa pysyvästi yhteiskuntaan.” Mistä nuoret sitten voivat löytää tyydyttäviä vastauksia kysymyksiinsä?
Tyydyttäviä vastauksia
Ranskalainen Le Point -lehti julkaisi vuonna 1997 kirjoituksen vaikeuksista, joita nuoret kohtaavat. Sen lisäksi, että useimmat nuoret pohtivat elämän tarkoitukseen liittyviä kysymyksiä, heidän täytyy myös kohdata rikollinen ja väkivaltainen maailma. Onko tästä mahdollista selviytyä? Eräässä lehtikirjoituksessa selitettiin: ”30-vuotiaana David alkoi huolestua siitä, miten alkoholi, huumeet ja väkivalta vaativat veronsa hänen elimistöltään. Jehovan todistajat koputtivat hänen ovelleen ja esittivät vastauksen hänen toiveisiinsa puhdistautua. Hän tutki. Hän kääntyi. Hän maksoi pelivelkansa ja hyvitti vahingot kaikille niillekin, jotka eivät olleet edes tienneet, että hän oli petkuttanut heitä pokerissa. Hän ei enää tupakoi, juo eikä tappele.”
Artikkelissa jatkettiin kertomalla myös muista nuorista, jotka tutkivat Raamattua Jehovan todistajien kanssa: ”He ovat löytäneet kaikki vastaukset kaikkiin kysymyksiinsä.” Muuan nuori todistaja ilmaisi asian yksinkertaisesti: ”Raamattu on puhunut totta kaksituhatta vuotta, joten miksi minun pitäisi hakea opastusta jostakin muualta?”
Jumalan sana sisältää sanoman nuorille. Sen käytännölliset neuvot auttavat heitä selviytymään nykyajan ongelmista ja antavat heille vankan perustan uskoa tulevaan rauhaan ja veljeyteen. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa Raamatun antama toivo on ”sielun ankkuri, sekä varma että luja”, sillä se antaa tasapainoa ja lohtua (Heprealaisille 6:19). Sadattuhannet nuoret ovat löytäneet todellisen tarkoituksen elämälleen tutkimalla henkilökohtaisesti Raamattua Jehovan todistajien kanssa. He ovat itse nähneet, että Raamattu saa aikaan muutoksia, jotka ulottuvat pintaa syvemmälle. Hyväksymällä Raamatun vastaukset nuoret huomaavat, että heidän tosi uskon etsintänsä palkitaan.
[Kuva s. 12]
Uskonnolliset festivaalit kiehtovat tuhansia nuoria Pariisissa
[Kuva s. 13]
Maailman nuorten päivät Pariisissa – aito uskonnollinen herääminen?