Erilainen paratiisi
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KANADAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
SEISOT kurun ylärinteillä ja tarkastelet alla olevaa laakson pohjaa. Henkeäsalpaava maisema kumpuilevine kukkuloineen ja jyrkkine rotkoineen herättää sinussa kunnioitusta. Edessäsi näyttää olevan loputon heinämeri. Ohitse tuiskahtaa tuulenpuuska sakeanaan voimakasaromisten marunoiden tuoksua, preerian tuoksua.
Kuvittele, vain kaksisataa vuotta sitten olisit voinut tehdä matkaa päiväkausia menettämättä näkyvistäsi valtavia biisonilaumoja, jotka peittivät Kanadan suuria heinäaroja, ja tuntea, kuinka maa allasi järähtelee miljoonien sorkkien jytinästä. Edes Afrikan kuuluisat eläinten vaellukset eivät vetäneet vertoja tätä suurta heinämerta kyntäneiden biisonien vaellukselle.
Nykyisin harvoja jäljellä olevia merkkejä siitä, että biisoneita yleensäkään oli täällä, ovat suuret kivet, joita vasten ne hankasivat itseään. Voit tunnustella silottuneita särmiä ja nähdä kivien ympärillä olevat kuopat, jotka tuhannet biisonit ovat saaneet aikaan hangatessaan syyhyävää ruhoaan. Silmiisi ei tuo kyyneleitä ainoastaan voimakas lännestä puhaltava tuuli, vaan myös suunnaton kunnioitus, jota ympärilläsi olevat, aistejasi hivelevät luomakunnan ihmeet sinussa herättävät. Missä olet? Olet käymässä erilaisessa paratiisissa.
Toisenlainen puisto
Tervetuloa Lounais-Saskatchewanissa Kanadassa sijaitsevaan Grasslandsin kansallispuistoon – ainoaan pohjoisamerikkalaiseen puistoon, joka on omistettu sekä korkeaa että matalaa heinää kasvavan koskemattoman preerian suojelemiseen. Puisto koostuu oikeastaan itä- ja länsiosasta, joita erottaa runsaan 20 kilometrin levyinen maakaistale, ja se kattaa kaikkiaan 900 neliökilometriä.
Maasto on epätasainen ja täynnä monenlaisia haastavia esteitä. Retkeily sujuu parhaiten patikoiden tai ratsastaen. Usean yön viettäminen leirissä tähtien tuikkeessa sopii seikkailumielisille, mutta varaudu ottamaan mukaan riittävästi vettä ja muut tarpeelliset muonat ja tarvikkeet. (Ks. tekstiruutua ”Puistossa retkeileminen”.) Kulkiessasi puiston halki et tule näkemään nykyaikaisia rakennuksia, asfaltti- tai sorateitä, voimalinjoja, kaatopaikkoja etkä pysäköintialueita. Et kenties kohtaa edes muita ihmisiä. Se on todellakin erilainen paratiisi! Sillä hetkellä, kun astut tuohon puistoon, astut ainutlaatuisen kauneuden maailmaan.
Pohjois-Amerikan Suurten tasankojen alue kuuluu niihin ekosysteemeihin, joita maailmassa on muutettu rajuimmin. Alle kaksisataa vuotta sitten se oli sataprosenttisesti villiä, koskematonta maata. Nykyisin esimerkiksi Kanadan sekä korkeaa että matalaa heinikkoa kasvavasta preeriasta on luonnontilassa alle 25 prosenttia. Ajatus tämän heinäaron suojelemisesta puistona heräsi 1830-luvulla. Yli sata vuotta myöhemmin, vuonna 1957, ryhtyi Saskatchewanin luonnonhistoriallinen yhdistys valmistelemaan kansallispuiston perustamista.
Grasslandsin kansallispuisto perustettiin kuitenkin vasta vuonna 1988 tuloksena liittovaltion ja provinssin tekemästä sopimuksesta. Tämä ja muut Kanadan preerioilla sijaitsevat puistot suojelevat tätä nykyä 22:ta kasvi-, eläin- ja lintulajia, jotka ovat maan virallisella uhanalaisten lajien listalla. Samalla varjeltuu myös monia muita lajeja, joista joitakin ei tavata missään muualla maailmassa.
Grasslandsin puisto on äärimmäisten ilmasto-olojen aluetta. Mikään meri ei lauhduta sen ilmastoa, koska se sijaitsee mantereen keskiosassa. Niinpä lämpötila voi laskea talvella 50 pakkasasteeseen, eivätkä yli 40 asteen helteet ole kesällä epätavallisia. Erittäin niukat sateet ja jatkuva tuuli tekevät ilmastosta ankaran.
Kaikesta huolimatta, vaikka se ei aluksi olekaan niin ilmeistä, elämää on runsaasti. Kärsivällisyytesi ja sinnikkyytesi saatetaan palkita – varsinkin aamu- tai iltahämärissä – niin että saat tilaisuuden kuvata karibuja, kojootteja, punailveksiä, jäniksiä, salviakanoja, kalkkarokäärmeitä, preeriapöllöjä, kuningashiirihaukkoja, maakotkia, eksoottisia hanka-antilooppeja (joiden sanotaan olevan Pohjois-Amerikan suurista eläimistä luultavasti nopeimpia) tai Kanadan ainoaa jäljellä olevaa mustahäntäpreeriakoirien yhdyskuntaa. Tulet näkemään myös monia muita lintuja sekä hyönteisiä ja kasveja, jotka kuuluvat alueen kotoperäisiin lajeihin.
Seudun värikäs historia
Jos päätät käydä tässä ainutlaatuisessa puistossa, kehotamme sinua hankkimaan alueesta hieman taustatietoa. Tulet huomaamaan, että sillä on vaiheikas historia. Kanadan ratsupoliisien historiallisen reitin (North West Mounted Police Red Coat Trail) vartta seurailee muun muassa vieläkin merkkirivistö. Kuultuaan huhuja intiaanien ja valkoihoisten välisistä levottomuuksista Kanadan hallitus lähetti vuonna 1874 kolmensadan ratsupoliisin komennuskunnan länteen saattamaan voimaan lakia ja järjestystä. Tämä siirto myös tyynnytti monet, jotka pelkäsivät Yhdysvaltojen pian ahmaisevan Kanadan länsiosan itselleen. Kirkkaanpunaisiin takkeihin pukeutuneet komennuskunnan jäsenet olivat hienosti hoidetuilla hevosilla ratsastaessaan niin hätkähdyttävä näky, että vielä tänäkin päivänä heidän reittinsä tunnetaan ”Punatakkien tienä” (Red Coat Highway).
Kiinnostavaa on sekin, että vuonna 1878 tästä alueesta tuli Pohjois-Amerikan pelätyimpiin kuuluvan intiaanisoturin, suuren sioux-päällikön Istuvan Härän, asuinseutua. Siouxien saatua voiton Custerin joukoista Little Bighorn -joella tuhannet Yhdysvaltojen puolella asuneet siouxit pakenivat tähän Kanadan osaan hakemaan turvaa amerikkalaiselta ratsuväeltä.
Puistossa on noin 1800 arkeologisesti merkittävää paikkaa, joiden historia ulottuu kauemmaksikin. Monella harjulla ja kukkulan laella on suuria kiviä, jotka on järjestetty ympyrän muotoon tiipiiden (telttojen) kehiksi. Nämä kivet pitivät kerran paikoillaan biisoninnahkaisen päällisen alareunat ja estivät tiipiitä lentämästä tuulen mukana. Tasankointiaanien ammoin biisonien ajoon käyttämiä väyläkokonaisuuksia on useita. Monta sataa vuotta sitten alue oli gros ventre-, cree-, assiniboin-, mustajalka- ja sioux-heimojen tuottoisaa metsästysmaata.
Vieläkin kaukaisemmalta ajalta ovat peräisin dinosaurusten jäännökset, jotka on löydetty puiston itäosasta Killdeer Badlandsin kovasti kuluneiden kalkkipitoisten savikukkuloiden keskeltä.
Yleisnäkymänä kauneus
Ellei kasviston ja eläimistön moninaisuus ja runsaus eikä tienoon kiehtova historia riitä hämmästyttämään sinua, niin alueen suurenmoiset ja dramaattiset puitteet kyllä onnistuvat siinä. Kuulet myriadien lintulajien äänet, aistit marunoiden tuoksun ja tunnet kuuman auringon ja tuulen ihollasi. Kannettavalla kaasuliedellä valmistetun ruoan makua voimistaa yleisnäkymä, joka tarjoaa jatkuvasti silmänruokaa. Ennen kaikkea näet taivaanrannan esteettä katsotpa mihin suuntaan tahansa, eritoten puiston länsiosassa kulkevalla Two Trees Interpretive Trail -reitillä. Avaraa, kirkkaansinistä taivasta koristaa silloin tällöin untuvainen valkoinen pilvi, joka riippuu yllä kuin leijuva vuori. Dramaattinen maisema saa aikaan valtavan vapaudentunteen, ja samalla ihminen tuntee itsensä hyvin pieneksi ja hänet valtaa syvä kunnioitus.
Preerioiden ollessa kyseessä tärkeää ei ole vain se, mitä näet, vaan myös se, mitä tunnet. Juuri tunteesi tätä paikkaa kohtaan tuovat sinut takaisin tähän erilaiseen paratiisiin. Kokemasi elämys täyttää sydämesi kiitollisuudella. Mielesi täyttyy ylistyksestä Suurta Luojaa Jehovaa kohtaan, joka saattoi kaiken tämän olemassaoloon. Pian koittaa tuo kauan kaivattu päivä, jolloin koko maasta tulee paratiisi ja sen kauneus näkyy täydessä määrässään.
[Tekstiruutu s. 26]
Puistossa retkeileminen
Muista
1. Ilmoittaudu puiston henkilökunnalle ja hanki tietopaketti, ennen kuin astut puistoon.
2. Pidä mukanasi riittävästi juomavettä. Sitä saa ainoastaan puiston tiedotuskeskuksesta.
3. Käytä hattua aurinkosuojana sekä tukevia ja mukavia kenkiä, jotka peittävät nilkan ja suojaavat piikikkäiltä kaktuksilta.
4. Pidä mukanasi keppiä, jolla voit tehdä tietä patikoidessasi korkeassa heinikossa ja pensaikossa.
5. Jos sinulla on kamera ja kiikari, ota ne mukaan. Parhaita aikoja tarkkailla eläimiä ovat aamu- ja iltahämärä.
VAROITUKSIA: Vältä panemasta käsiäsi tai jalkojasi paikkoihin, joita et voi nähdä. Kalkkarokäärmeet saattavat iskeä ahdistettuina tai yllätettyinä. Kansallispuistossa on laitonta hätyyttää tai metsästää villieläimiä.
[Kuvien lähdemerkintä s. 25]
Kaikki kuvat: Parks Canada