Elämä joka on pysyvästi turvallista
JOS sinulla on kuumetta, otat todennäköisesti jonkin tabletin helpottamaan päänsärkyäsi ja kenties kylmiä kääreitä viilentämään oloasi. Tabletti ja kylmät kääreet tekevät kyllä oireet siedettäviksi, mutta niillä ei kyetä vaikuttamaan kuumeesi aiheuttajaan. Jos terveysongelmasi on luonteeltaan vakava, tarvitset myös asiantuntevaa lääkärinhoitoa.
Ihmiskunta kärsii itsepintaisesta kuumeesta: turvattomuudesta. On aivan oikein, että pyrimme saamaan tilapäistä lievitystä epämiellyttäviin oireisiin, mutta meidät voi parantaa ainoastaan joku sellainen, joka kykenee tekemään ongelmastamme tyhjentävän diagnoosin. Kukaan ei tunne ihmisiä paremmin kuin Luojamme, Jehova Jumala. Hän tietää elämämme olevan turvatonta niiden ongelmien vuoksi, jotka ovat tulleet osaksemme ilman omaa syytämme.
Alussa ollut turvallisuus menetetään
Jumalan sana selittää, että Jehova loi kaksi ensimmäistä ihmistä ja pani heidät turvalliseen ympäristöön. He olivat vailla huolia. Jumalan tarkoitus oli, että ihmiset eläisivät ikuisesti paratiisissa minkään häiritsemättä heidän turvallisuuttaan. Ihmissuvun ensimmäinen elinympäristö sisälsi ”kaikenlaisia puita, haluttavan näköisiä ja hyviä ravinnoksi”. Heidän fyysisten tarpeittensa tyydyttämisestä oli huolehdittu, samoin heidän henkisten tarpeittensa tyydyttämisestä, sillä heidän elinympäristöään sanottiin ”haluttavan näköiseksi”. Se epäilemättä tarkoitti sitä, että kaksi ensimmäistä ihmistä oli sijoitettu ympäristöön, joka turvasi heille vakaan, huolista vapaan elämän. (1. Mooseksen kirja 2:9.)
Kun Aadam ja Eeva sitten hylkäsivät Jumalan suvereenin, rakkaudellisen hallitusvallan, he alkoivat ensi kertaa tuntea elämässään epäilyä, pelkoa, häpeää, syyllisyyttä ja turvattomuutta. Hylättyään Jumalan Aadam myönsi, että häntä ”pelotti”. Ensimmäiset ihmiset vaatettivat itsensä ja piiloutuivat rakkaudelliselta Luojaltaan, johon heillä siihen asti oli ollut läheinen, hyvä suhde. (1. Mooseksen kirja 3:1–5, 8–10.)
Jehovan alkuperäinen tarkoitus ei ole muuttunut. Raamatussa sanotaan, että Luojamme on rakkaudellinen Jumala, joka saa pian aikaan sen, että tottelevaiset ihmiset voivat ennallistaa maapallon paratiisitilaan ja viettää turvallista elämää ikuisesti. Profeetta Jesajan välityksellä annettu lupaus kuuluu: ”Minä luon uudet taivaat ja uuden maan – – riemuitkaa ja iloitkaa ikuisesti.” (Jesaja 65:17, 18.) Apostoli Pietari sanoi, että näissä uusissa taivaissa ja uudessa maassa ’asuu vanhurskaus’ (2. Pietarin kirje 3:13).
Miten kaikki tämä tulee toteutumaan? Jehovan asettaman hallituksen avulla. Tämä on se Valtakunta, jota Jeesus Kristus opetti seuraajansa rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:9, 10.)
Jumalan valtakunta tulee korvaamaan ihmishallitukset ja huolehtimaan rakkaudellisesti Jumalan tarkoituksen toteutumisesta kaikkialla maailmassa (Daniel 2:44). Epäily, pelko, häpeä, syyllisyyden tunne ja turvattomuus, jotka Aadamin päivistä asti ovat vitsanneet ihmiskuntaa, tulevat katoamaan. Raamatun mukaan tämä Valtakunta on nyt lähellä. Jonkinasteinen turvallisuus voi kuitenkin olla jo nykyään – epävarmassa maailmassamme – niiden osana, jotka kaipaavat Jumalan valtakuntaa.
Etusijan antaminen hengellisille asioille
Daavid oli Jumalan palvelija, joka tiesi, millaista oli olla peloissaan ja hädänalaisessa asemassa. Silti Daavid saattoi kirjoittaa, kuten voimme lukea psalmista 4:8: ”Rauhassa tahdon käydä levolle ja myös nukun, sillä sinä, oi Jehova, sinä yksin saatat minut asumaan turvassa.” Jehova antoi Daavidille turvallisuuden tunteen, vaikka Daavid aika ajoin eli ongelmien piirittämänä. Voimmeko oppia tästä jotakin? Miten voimme saada itsellemme jonkinasteisen turvallisuuden jopa tässä turvattomassa maailmassa?
Ajatellaanpa Aadamia ja Eevaa. Milloin he 1. Mooseksen kirjan mukaan menettivät turvallisuudentunteensa? Silloin, kun he katkaisivat henkilökohtaisen suhteensa Luojaan eivätkä halunneet enää elää sopusoinnussa hänen ihmissukua koskevan tarkoituksensa kanssa. Jos me siis teemme päinvastoin eli luomme läheisen henkilökohtaisen suhteen Jehovaan ja yritämme noudattaa elämässämme hänen tahtoaan, meidän elämämme voi jo nyt olla paljon turvallisempaa kuin muutoin olisi mahdollista.
Kun tutustumme Jehovaan tutkimalla Raamattua, opimme samalla tuntemaan myös elämän tarkoituksen. Vasta sen jälkeen me voimme tietää, keitä olemme ja mitä varten olemme olemassa. Turvallinen elämä on mahdollista, kun rakastamme Jumalaa, tunnemme hänen tarkoituksensa ihmissuvun suhteen ja tiedämme, millainen on meidän oma roolimme. Eräälle Paul-nimiselle miehelle tämä asia selvisi useita vuosia sitten.
Paul on syntynyt ja varttunut eräällä aivan Saksan rannikon tuntumassa olevalla saarella. Hänen vanhempiensa kokemukset toisen maailmansodan ajalta olivat syynä siihen, että hänen perheensä ei tuntenut kiinnostusta uskontoon. Omasta nuoruudestaan Paul sanoo: ”En uskonut mihinkään enkä kunnioittanut ketään. Hukutin murheeni alkoholiin juomalla liikaa pari kolme kertaa viikossa. Elämästäni puuttui turvallisuus.”
Sitten Paulilla oli tilaisuus keskustella erään Jehovan todistajan kanssa. Paul halusi kovasti väitellä, mutta hän sai kuitenkin ajattelemisen aihetta, kun todistaja sanoi: ”Tyhjästä ei tule yhtään mitään.” Toisin sanoen kaikella, mitä me näemme ympärillämme, täytyy olla Luoja.
”Ajattelin asiaa yhä uudelleen, ja minun oli pakko olla yhtä mieltä.” Niinpä Paul tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja oppi tuntemaan Jehovan. Hän myöntää: ”Jollei oteta lukuun omia vanhempiani, niin Jehova oli ensimmäinen persoona elämässäni, joka oli tehnyt jotakin minun hyväkseni.” Paul kastettiin Jehovan todistajaksi vuonna 1977, ja hän sanoo: ”Tiedän nyt, mikä elämän tarkoitus todellisuudessa on. Saan iloa siitä, että voin elää sopusoinnussa Jehovan tahdon kanssa. Tunnen oloni turvalliseksi, sillä minulle tai kotiväelleni ei voi tapahtua mitään sellaista, mitä Jehova ei voisi korjata tulevaisuudessa.”
Mitä voimme oppia tästä kokemuksesta? Paul voitti turvattomuuden tunteensa – henkisen taakan – keskittymällä aineellisen keräämisen asemesta hengellisiin asioihin. Hän kehitti lujan suhteen Luojaansa. Miljoonilla Jehovan todistajilla on nykyisin tällainen suhde. Se antaa heille sisäistä voimaa, jonka avulla he voivat osoittaa uhrautuvaisuutta ollessaan tekemisissä toisten kanssa. Jehovan todistajat käyttävät omaa aikaansa kotikäyntien tekemiseen muiden ihmisten luo, ja heidän tarkoituksenaan on auttaa toisiakin viettämään turvallisempaa elämää keskittymällä hengellisiin asioihin. Todistajat tekevät silti muutakin kuin vain puhuvat toisille.
”Miksette rukoile Jumalaanne, Jehovaa?”
Kun tulviva Oderjoki heinäkuussa 1997 peitti alleen laajoja alueita Pohjois-Euroopassa, Jehovan todistajat saivat Saksassa tietää vieressä olevan Puolan asukkaitten ahdingosta. Mitä he voisivat tehdä? Todistajat, joita asuu Berliinissä ja sen ympäristössä, osoittivat erinomaista anteliaisuutta lahjoittamalla oma-aloitteisesti Suomen rahassa laskettuna yli 600000 markkaa.
Berliinistä matkusti todistajia, joilla on rakennusalan työkokemusta, omalla kustannuksellaan kuuden tunnin ajomatkan päähän Puolaan Wrocławin seudulle. Eräässä pikkukaupungissa olivat monet asuinrakennukset saaneet pahoja vaurioita. Erään todistajaperheen talon kohdalla vesi oli noussut yli kuusi metriä. Perheen tytär oli aikonut mennä naimisiin seuraavassa kuussa ja jäädä asumaan taloon miehensä kanssa. Mitä oli tehtävissä talon korjaamiseksi ja perheen auttamiseksi, sillä tämä perhe oli menettänyt melkein kaiken?
Kun tulva oli laskenut, muuan naapuri kysyi ivallisesti: ”Miksette rukoile Jumalaanne, Jehovaa, niin nähdään, auttaako hän teitä?” Seuraavana päivänä naapuri oli aivan ihmeissään, kun tämän perheen talon eteen ajoi useita Saksasta saapuneita autoja! Niistä nousi ryhmä ventovieraita ihmisiä, ja he alkoivat korjata taloa. ”Keitä he ovat? Kuka on maksanut remonttitarvikkeet?” naapuri halusi tietää. Perhe selitti, että vieraat ovat heidän hengellisiä veljiään ja että nämä ovat kustantaneet tarvikkeet itse. Kaupunkilaiset seurasivat ihmeissään talon korjaustöitä. Mainittakoon, että häät pidettiin suunniteltuna päivänä.
Tämä perhe havaitsi, ettei Jehovan todistajien kansainvälinen veljeys tuota ainoastaan hengellisiä siunauksia, vaan se antaa myös tietynlaisen turvallisuuden tässä turvattomassa maailmassa. He eivät ole ainoita, jotka ovat saaneet kokea tämän. Kaikkialla katastrofialueella korjattiin Jehovan todistajien koteja ja valtakunnansaleja. Todistajien naapureitakaan ei unohdettu. Heidänkin kodeissaan tehtiin paljon korjaustöitä, ja sitä arvostettiin suuresti.
Vanhurskaus, levollisuus ja turvallisuus
Kun korkea kuume on vihdoinkin poissa ja terveytemme on palautunut entiselleen, olemme varmasti hyvin kiitollisia lääkärille, joka auttoi meitä. Kun ihmissukua vaivanneesta turvattomuuden kuumeesta on vapauduttu kaikiksi ajoiksi – Jumalan valtakunnan avulla – niin miten kiitollisia olemmekaan Luojallemme! Hän on luvannut meille elämän ’tosi vanhurskaudessa, levollisuudessa ja turvallisuudessa ajan hämärään asti’. Todella suurenmoinen tulevaisuudenodote! (Jesaja 32:17.)
[Huomioteksti s. 10]
Me voimme keventää henkistä taakkaamme keskittymällä aineellisen keräämisen asemesta hengellisiin asioihin
[Kuva s. 8, 9]
Jumala on luvannut uuden maailman, missä kaikkien elämä tulee olemaan pysyvästi turvallista