Raamatun näkökanta
Yksinäisyyden arvo
ERÄÄN kerran Jeesus ”nousi vuorelle yksinään rukoilemaan. Vaikka tuli myöhä, hän oli siellä yksin.” (Matteus 14:23.) Erään toisen kerran ”kun – – tuli päivä, hän meni ulos ja lähti syrjäiseen paikkaan” (Luukas 4:42). Nämä raamatunkohdat todistavat, että Jeesus Kristus toisinaan etsi tilaisuuksia olla yksin ja arvosti noita hetkiä.
Raamatussa on muitakin esimerkkejä miehistä, jotka Jeesuksen tavoin arvostivat yksinoloa. Juuri yksinäisten yövartiohetkien kuluessa psalmista mietiskeli Suuren Luojansa suuruutta. Ja mitä tulee Jeesukseen Kristukseen, niin heti kuultuaan uutisen Johannes Kastajan kuolemasta hän meni ”syrjäiseen paikkaan yksinäisyyteen”. (Matteus 14:13; Psalmit 63:6.)
Nykyisessä kiihkeässä elämänmenossa yksinäisyyttä – joko olosuhteista tai omasta valinnasta johtuvaa – ei paljon arvosteta. Muistatko, milloin viimeksi olit yksin? Muuan nuori naimisissa oleva nainen sanoi: ”En ole koskaan elämässäni ollut yksin.”
Mutta onko yksinolo todella tarpeellista? Jos on, niin miten hiljaiset hetket voidaan käyttää hyödyllisesti ja palkitsevasti? Entä mikä osa tasapainolla on yksinäisyyden etsimisessä?
Yksinäisyys – miksi arvokasta?
Raamatussa meille kerrotaan, että muinainen Jumalan mies Iisak vetäytyi ’illan suussa kedolle’ yksinäisyyteen. Miksi? ”Mietiskelläkseen”, sanotaan Raamatussa. (1. Mooseksen kirja 24:63.) Eräs sanakirja määrittelee sanaa ”mietiskellä” seuraavasti: ”Olla mietteissään, syvämietteisiin ajatuksiin vaipuneena.” Se merkitsee vakavaa ja pitkäaikaista keskittymistä. Iisak, joka oli saamassa raskaita vastuita, saattoi tällaisen häiriintymättömän mietiskelyn aikana selvitellä ja järjestellä ajatuksiaan sekä arvioida asioiden tärkeysjärjestystä.
Eräs mielenterveysalan asiantuntija sanoo, että niin kauan kun yksinäisyys pysyy rajoissa, muiden poissaolo antaa meille mahdollisuuden järjestellä ajatuksiamme ja keskittyä paremmin. Monet varmasti vahvistavat sen voivan olla virkistävää, voimia antavaa ja terveellistä.
Mietiskelyn haluttaviin hedelmiin kuuluvat syvällisyys ja hillitty varovaisuus, ominaisuudet jotka johtavat ymmärtäväisiin sanoihin ja tekoihin, jotka puolestaan edistävät sopusointuisia ihmissuhteita. Esimerkiksi ihminen, joka oppii mietiskelemään, oppii myös, milloin olla hiljaa. Sen sijaan että hän puhuisi harkitsemattomasti, hän miettii etukäteen, miten hänen sanansa voisivat vaikuttaa toisiin. ”Oletko nähnyt miehen, hätäisen sanoissaan?” kysyy henkeytetty raamatunkirjoittaja. Hän jatkaa: ”Enemmän on toivoa typerästä kuin hänestä.” (Sananlaskut 29:20.) Mikä on vastalääke tällaiselle ajattelemattomalle kielenkäytölle? Raamatussa sanotaan: ”Vanhurskaan sydän miettii vastatakseen.” (Sananlaskut 15:28; vrt. Psalmit 49:3.)
Kristityn on tärkeää käyttää aikaa hiljaiseen mietiskelyyn yksinäisyydessä, jotta hän voisi kasvaa hengelliseen kypsyyteen. Apostoli Paavali sanoo sattuvasti: ”Mieti näitä asioita, ole uppoutunut niihin, jotta edistymisesi olisi ilmeinen kaikille.” (1. Timoteukselle 4:15.)
Lähesty yksin ollessasi Jumalaa
Muuan englantilainen kirjailija on sanonut: ”Yksinäisyys on vastaanottosali Jumalan puheille.” Toisinaan Jeesus tunsi tarvetta vetäytyä pois toisten ihmisten seurasta ja astua Jumalan eteen yksinäisyydessä. Raamatussa kerrotaan eräs esimerkki tästä: ”Varhain aamulla, kun oli vielä pimeä, hän nousi ja meni ulos ja lähti syrjäiseen paikkaan, ja siellä hän alkoi rukoilla.” (Markus 1:35.)
Psalmeissa viitataan toistuvasti Jumalaan keskittyvään mietiskelyyn. Kuningas Daavid osoitti sanansa Jehovalle sanoessaan: ”Minä mietiskelen sinua.” Asafin sanat ovat samantapaiset: ”Olen mietiskelevä kaikkea toimintaasi, ja sinun menettelyissäsi tahdon antaa ajatusteni askarrella.” (Psalmit 63:6; 77:12.) Jumalan ominaisuuksien ja tekojen mietiskelemisestä saa siis suuren palkan. Arvostus Jumalaa kohtaan kasvaa, mikä puolestaan auttaa pääsemään lähemmäksi häntä. (Jaakobin kirje 4:8.)
Kohtuutta tarvitaan
Yksinäisyyden tavoittelussa pitäisi kuitenkin muistaa kohtuus. Yksinoloa voisi kuvailla paikaksi, jossa on mukava käydä mutta johon on vaarallista jäädä. Liiallinen eristäytyminen on ristiriidassa ihmisen perustarpeiden kanssa, tarpeen olla toisten seurassa, kommunikoida ja ilmaista rakkautta. Lisäksi eristäytyneisyys voi olla maaperä, jossa tyhmyyden ja itsekkyyden rikkakasvit kasvavat. Raamatun sananlasku varoittaa: ”Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” (Sananlaskut 18:1.) Voidaksemme olla tasapainoisia yksinäisyyden tavoittelussa meidän täytyy tunnistaa yksinäisyyden vaarat.
Jeesuksen ja toisten Raamatun aikojen hengellisten miesten tavoin nykyajan kristityt arvostavat yksinäisyyden hetkiään. Meillä on tosin niin paljon vastuita ja huolia, että voi olla haaste löytää aikaa ja tilaisuuksia mietiskellä yksinäisyydessä. Mutta kuten on kaiken todella arvokkaan suhteen, meidän täytyy ostaa siihen ”sopiva aika” (Efesolaisille 5:15, 16). Silloin voimme sanoa psalmistan tavoin: ”Tulkoot suuni sanat ja sydämeni mietteet edessäsi mieluisiksi, oi Jehova.” (Psalmit 19:14.)