Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g98 8/11 s. 8-9
  • Aids – antaako tulevaisuus toivoa?

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Aids – antaako tulevaisuus toivoa?
  • Herätkää! 1998
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • Ratkaisu aidsiin
  • Edistystä taistelussa
    Herätkää! 2004
  • Aids – miten sitä vastaan voi taistella
    Herätkää! 1998
  • Polttava tarve parannuskeinosta
    Herätkää! 2004
  • Aids leviää Afrikassa
    Herätkää! 2002
Katso lisää
Herätkää! 1998
g98 8/11 s. 8-9

Aids – antaako tulevaisuus toivoa?

SEN lisäksi että HIV-tartuntaa ei voida parantaa tai ehkäistä lääkkeillä, on muitakin seikkoja, joiden vuoksi tätä tautia on vaikea nujertaa. Yksi niistä on se, että monet, jotka eivät halua muuttaa elämäntapaansa, ovat valmiita asettumaan tartunnan saamisen vaaraan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tartuntaluvut ovat pysyneet ennallaan, vaikka varsinaiseen aidsiin sairastuneiden määrä on vähentynyt. Uutistoimisto AP:n mukaan tämä johtuu siitä, että ”monet eivät noudata ennaltaehkäisyä koskevia varoituksia”.

Kehitysmaissa, joissa sanotaan olevan 93 prosenttia HIV-positiivisista, aidsin torjuntaa vaikeuttavat vielä muunlaiset ongelmat. Monet näistä maista ovat niin köyhiä, etteivät ne kykene tarjoamaan edes terveydenhuollon peruspalveluja. Vaikka noissa maissa olisikin tarjolla uusia lääkkeitä – useimmiten näin ei kuitenkaan ole – vuoden hoito maksaisi enemmän kuin monet ansaitsevat koko elämänsä aikana!

Oletetaanpa, että kehitettäisiin uusi, halpa lääke, joka todella parantaisi tämän sairauden. Saataisiinko tällainen lääke kaikkien sitä tarvitsevien ulottuville? Luultavasti ei. Yhdistyneiden kansakuntien lastenavun rahaston mukaan joka vuosi kuolee noin neljä miljoonaa lasta viiteen sellaiseen sairauteen, jotka voidaan ehkäistä halvoilla, olemassa olevilla rokotteilla.

Miten on tartunnan saaneiden ihmisten laita niissä maissa, joissa lääkehoitoa ei ole tarjolla? Ruth Mota, joka työskentelee Santa Cruzissa Kaliforniassa International Health Programs -järjestössä, on ollut mukana järjestämässä HIV-tartunnan ehkäisy- ja hoito-ohjelmia lukuisissa kehitysmaissa. Hän sanoo: ”Kokemuksesta voin sanoa, että myönteisellä asenteella on aivan yhtä suuri merkitys kuin lääkkeillä. Tiedän, että ihmiset ovat eläneet HIV-tartunnan saamisen jälkeen 10–15 vuotta käyttämättä minkäänlaista lääkettä. Lääkkeistä on hyötyä, mutta paranemiseen vaikuttavat monet muutkin seikat kuin kemikaalien paneminen elimistöön. Tällaisia seikkoja ovat asenne, toisten tuki, hengellisyys ja ravinto.”

Ratkaisu aidsiin

Onko syytä uskoa, että jonain päivänä aids on kukistettu? Kyllä on. Paras toivo esitetään niin sanotussa Isä meidän -rukouksessa. Tuossa rukouksessa, joka on merkitty muistiin Raamatussa olevaan Matteuksen kirjaan, pyydämme hartaasti, että Jumalan tahto tapahtuisi maan päällä niin kuin taivaassa (Matteus 6:9, 10). Jumalan tahto ei ole se, että ihmiset kärsivät sairauksista ikuisesti. Jumala tulee vastaamaan tuohon rukoukseen. Tehdessään niin hän ei hävitä ainoastaan aidsia vaan myös kaikki muut ihmiskuntaa vitsaavat sairaudet. Silloin ”yksikään – – ei sano: ’Minä olen sairas.’” (Jesaja 33:24.)

Sillä välin paras menetelmä on ennaltaehkäisy. Monien sairauksien suhteen on kaksi vaihtoehtoa: ne voidaan joko ehkäistä tai mahdollisesti parantaa. Tämä ei pidä paikkaansa HIV-tartunnasta. Se voidaan ehkäistä, mutta tällä hetkellä sitä ei voida parantaa. Miksi vaarantaa elämänsä? On parempi katsoa kuin katua.

[Huomioteksti s. 9]

”Paranemiseen vaikuttavat monet muutkin seikat kuin kemikaalien paneminen elimistöön. Tällaisia seikkoja ovat asenne, toisten tuki, hengellisyys ja ravinto.” (Ruth Mota)

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

”Seurakunta oli suurenmoinen”

Apostoli Paavali kehotti kristittyjä tovereitaan: ”Tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Galatalaisille 6:10.) Ensimmäisessä kirjoituksessa mainitun Karenin äiti kertoo, miten Jehovan todistajien paikallinen seurakunta reagoi, kun se sai tietää, että Karenilla ja Billillä oli HIV-tartunta. Hän sanoo: ”Seurakunta oli suurenmoinen. Kun Bill sai keuhkokuumeen, Karen yritti kovasti huolehtia miehestään ja lapsistaan, vaikka hän oli itsekin sairas. Veljet siivosivat heidän talonsa, korjasivat heidän autonsa ja pesivät heidän pyykkinsä. He auttoivat heitä huolehtimaan lakiasioista ja muuttamaan toiseen asuntoon. He ostivat ja laittoivat heille ruokaa. Aitoa henkistä, hengellistä ja aineellista tukea tuli tulvimalla.”

[Kuva s. 8]

Aviollinen uskollisuus voi ehkäistä HIV-tartunnan

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa