Miltä Jeesus näytti?

MONET asiat ovat vaikuttaneet voimakkaasti siihen, mitä maallinen historia kertoo Jeesuksen ulkonäöstä. Niistä johtuvat suurimmat erot siinä, miten hänet on kuvattu taiteessa.

Kaksi tällaista tekijää ovat maan kulttuuri ja aikakausi, jolloin taideteos on syntynyt. Lisäksi taiteilijoiden ja heiltä työn tilanneiden henkilöiden uskonnolliset näkemykset ovat vaikuttaneet siihen, millaiseksi Jeesus on kuvattu.

Vuosisatojen varrella ovat maineikkaat taiteilijat, kuten Michelangelo, Rembrandt ja Rubens, kiinnittäneet hyvin paljon huomiota Kristuksen fyysiseen ulkonäköön. Heidän työnsä, joissa on usein lisänä symboliikkaa ja mystiikkaa, ovat vaikuttaneet merkittävästi yleiseen käsitykseen Jeesuksen ulkonäöstä. Mutta mihin heidän tulkintansa perustuivat?

Mitä maallinen historia sanoo?

Taideteokset, jotka ovat peräisin ajalta ennen vuosien 280–337 tietämillä elänyttä Rooman keisaria Konstantinusta, esittävät Jeesuksen usein nuorena ”Hyvänä Paimenena”, jolla on joko lyhyet hiukset tai pitkät kiharat. Eräässä taidehistorian kirjassa tästä kuitenkin sanotaan: ”Aiheena Hyvän Paimenen juuret juontavat Kreikan arkaaisen kauden [pakanallisen] taiteen kautta Egyptin taiteeseen, mutta tässä vaiheessa se muuttuu kristillisen lauman uskollisen suojelijan symboliksi.” (Art Through the Ages.)

Ajan myötä pakanallinen vaikutus vain korostui. Kirjassa jatketaan: ”Jeesus voitaisiin helposti samaistaa Välimeren maailman tuttuihin jumaluuksiin, etenkin auringonjumala Heliokseen (Apolloniin) [jonka sädekehä siirtyi myöhemmin Jeesukselle ja sitten pyhimyksille] tai hänen roomalaiseen itäiseen muotoonsa Sol Invictukseen (Voittamattomaan Aurinkoon).” Roomasta Pietarinkirkon alta löydetyssä suuressa haudassa Jeesus kuvataankin Apollona, joka ”ajaa auringon vaunujen hevosia taivaiden halki”.

Tämä nuorekas muoto ei kuitenkaan ollut kovin pitkäikäinen. Adolphe Didron kertoo kristinuskon kuvia käsittelevässä kirjassaan, mitä tapahtui: ”Kristuksen alun alkaen nuori hahmo vanhenee vuosisatojen vieriessä – – sitä mukaa kuin kristinusko itsekin kehittyy.” (Christian Iconography.)

Eräässä 1200-luvulta olevassa tekstissä, joka väittää olevansa Publius Lentuluksen kirje Rooman senaatille, on kuvaus Jeesuksen ulkonäöstä. Sen mukaan hänen hiuksensa olivat ”raa’an pähkinän sävyiset [vaaleanruskeat] ja sileät melkein korviin saakka, mutta korvista alaspäin ne muuttuivat hiukan tummemmiksi ja kiiltävämmiksi kiharoiksi, jotka valuivat hänen olkapäidensä yli; hänellä oli jakaus keskellä päätä – – hiusten värinen kokoparta, joka ei ollut pitkä mutta haarautui hiukan leuan kohdalla; – – silmät olivat harmaat – – ja kirkkaat”. Tämä epäaito muotokuva vaikutti sittemmin moniin taiteilijoihin. Tietosanakirjassa New Catholic Encyclopedia sanotaan: ”Kukin aikakausi loi omien toiveittensa mukaisen Kristuksen.”

Sama pyrkimys ilmeni eri rotujen ja uskontojen keskuudessa. Afrikan, Amerikan ja Aasian lähetyskenttien uskonnollisessa taiteessa näkyy länsimaailman pitkähiuksinen Kristus, mutta toisinaan, kuten edellä mainitussa tietosanakirjassa huomautetaan, hänen hahmoonsa on lisätty ”paikallisia piirteitä”.

Protestanteillakin on ollut omat taiteilijansa, ja nämä ovat tulkinneet Kristuksen ulkonäköä omalla tavallaan. F. M. Godfrey sanoo tätä aihetta tarkastelevassa kirjassaan: ”Rembrandtin traaginen Kristus on protestanttisen hengen tuote, surumielinen, kalpea, karu, – – se kuvaa sisäänpäin kääntynyttä, itsensä kieltävää protestanttista sielua.” Godfreyn mukaan tämä heijastuu ”hänen ruumiinsa riutuneisuudesta, lihan kieltäymyksestä, siitä ’nöyryydestä, säälittävyydestä ja vakavuudesta’, joiden välityksellä hän [Rembrandt] ilmensi kristillistä kertomusta”. (Christ and the Apostles—The Changing Forms of Religious Imagery.)

Mutta kuten kohta näemme, tuo hauras, sädekehän ympäröimä, naismainen, surumielinen, pitkähiuksinen Kristus, joka usein esiintyy kristikunnan taiteessa, ei vastaa todellisuutta. Sillä ei itse asiassa ole mitään tekemistä Raamatun Jeesuksen kanssa.

Raamattu ja Jeesuksen ulkonäkö

”Jumalan Karitsana” Jeesus oli virheetön, joten hän oli epäilemättä miellyttävän näköinen mies (Johannes 1:29; Heprealaisille 7:26). Missään nimessä hänellä ei ollut sitä aina yhtä surumielistä ilmettä, joka hänelle yleensä on taiteessa annettu. Hänen elämässään oli kyllä monia ahdistavia tapahtumia, mutta perusasenteeltaan hän heijasti täydellisesti Isäänsä, ”onnellista Jumalaa” (1. Timoteukselle 1:11; Luukas 10:21; Heprealaisille 1:3).

Oliko Jeesuksella pitkät hiukset? Ainoastaan nasiirit eivät saaneet leikata hiuksiaan eivätkä juoda viiniä, mutta Jeesus ei ollut nasiiri. Siksi hän epäilemättä piti tukkansa siististi leikattuna kuten muutkin juutalaiset miehet. (4. Mooseksen kirja 6:2–7.) Hän myös nautti viiniä kohtuullisesti ollessaan muiden seurassa, mikä vahvistaa sitä käsitystä, ettei hän ollut iloton ihminen (Luukas 7:34). Hänhän jopa teki viiniä ihmeen välityksellä ollessaan hääjuhlassa Galilean Kaanassa (Johannes 2:1–11). Hänellä oli ilmeisesti myös parta, mistä todistaa eräs hänen kärsimystään koskeva ennustus (Jesaja 50:6).

Entä Jeesuksen ihonväri ja kasvonpiirteet? Ne olivat todennäköisesti seemiläisiä. Hänen on täytynyt periä ne äidiltään Marialta, joka oli juutalainen. Tämän esivanhemmat olivat heprealaista sukujuurta olevia juutalaisia. Sen tähden Jeesuksella on luultavasti ollut juutalaisille tyypillinen ihonväri ja kasvonpiirteet.

Jeesus ei ilmeisesti erottunut merkittävästi fyysiseltä olemukseltaan edes apostoliensa keskuudessa, sillä kavaltaessaan hänet Juudaksen piti suudella häntä merkiksi hänen vihollisilleen. Jeesuksen oli siis helppo sulautua väkijoukkoon. Ja hän käyttikin sitä hyväkseen, sillä hän matkusti ainakin kerran Galileasta Jerusalemiin tuntemattomana. (Markus 14:44; Johannes 7:10, 11.)

Jotkut kuitenkin päättelevät, että Jeesuksen on täytynyt olla olemukseltaan hauras. Miksi? Ensinnäkin hän tarvitsi apua kidutuspaalunsa kantamisessa. Lisäksi hän kuoli ensimmäisenä niistä kolmesta miehestä, jotka riippuivat paalussa. (Luukas 23:26; Johannes 19:17, 32, 33.)

Jeesus ei ollut hauras

Vastoin perinteitä Raamattu ei kuvaile Jeesusta hauraaksi tai naismaiseksi. Sen sijaan siinä sanotaan, että jo nuorena hän ”edistyi yhä viisaudessa ja ruumiillisessa kasvussa ja suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä” (Luukas 2:52). Lähes 30 vuotta hän oli puuseppänä. Se ei tunnu hintelän tai heikkorakenteisen ammatilta etenkään tuohon aikaan, jolloin käytettävissä ei ollut nykyisiä työtä helpottavia koneita. (Markus 6:3.) Jeesus myös ajoi nautakarjan, lampaat ja rahanvaihtajat ulos temppelistä ja kumosi heidän pöytänsä (Johannes 2:14, 15). Tämäkin viittaa miehekkääseen, fyysisesti vahvaan ihmiseen.

Maanpäällisen elämänsä viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana Jeesus käveli satoja kilometrejä saarnamatkoillaan. Opetuslapset eivät silti koskaan kehottaneet häntä ’levähtämään vähän’. Pikemminkin Jeesus sanoi noille miehille, joista osa oli karaistuneita kalastajia: ”Tulkaa te erilleen syrjäiseen paikkaan ja levähtäkää vähän.” (Markus 6:31.)

”Koko [Jeesusta koskeva] evankeliumikertomus”, sanotaan M’Clintockin ja Strongin Cyclopædiassa, ”viittaa vahvaan ruumiilliseen terveyteen.” Miksi hän sitten tarvitsi apua kidutuspaalunsa kantamisessa, ja miksi hän kuoli ennen muita paaluun pantuja?

Yksi ratkaiseva tekijä oli äärimmäinen ahdistus. Teloituksensa lähestyessä Jeesus sanoi: ”Todellakin, minulla on kaste, jolla minut kastetaan, ja kuinka minua ahdistaakaan, kunnes se on päättynyt!” (Luukas 12:50.) Ahdistus kasvoi ”suureksi tuskaksi” hänen viimeisenä yönään: ”Jouduttuaan suureen tuskaan hän rukoili rukoilemistaan yhä hartaammin, ja hänen hikensä tuli kuin veripisaroiksi, jotka putosivat maahan.” (Luukas 22:44.) Jeesus tiesi, että ihmiskunnan toiveet ikuisesta elämästä riippuivat siitä, pysyisikö hän nuhteettomana kuolemaan asti. Miten raskas kuorma! (Matteus 20:18, 19, 28.) Hän tiesi myös, että Jumalan oma kansa teloittaisi hänet ”kirottuna” rikollisena. Siksi hän kantoi huolta siitä, että se voisi tuoda häpeää hänen Isälleen. (Galatalaisille 3:13; Psalmit 40:6, 7; Apostolien teot 8:32.)

Kavaltamisensa jälkeen häntä kohdeltiin julmasti kerta toisensa jälkeen. Yön pikkutunneilla pidetyssä pilaoikeudenkäynnissä maan korkeimmat viranomaiset pilkkasivat häntä, sylkivät hänen päälleen ja löivät häntä nyrkillä. Toinen oikeudenkäynti pidettiin varhain seuraavana aamuna, jotta yölliselle oikeudenkäynnille olisi saatu laillisuuden leima. Nyt Jeesus joutui Pilatuksen kuulusteltavaksi ja sitten Herodeksen, joka sotilaidensa kanssa teki hänestä pilaa; seuraavaksi hänet vietiin takaisin Pilatuksen eteen. Lopulta Pilatus antoi ruoskia hänet. Kyseessä ei ollut mikään tavallinen ruoskiminen. Eräässä lääkärilehdessä (The Journal of the American Medical Association) kerrottiin roomalaisten tavasta ruoskia:

”Tavallinen väline oli lyhyt ruoska – – jossa oli useita eripituisia yksinkertaisia tai punottuja nahkasiimoja. Siimoihin oli kiinnitetty sinne tänne pieniä rautapalloja tai teräviä lampaanluun palasia. – – Kun roomalaiset sotilaat toistuvasti löivät uhrin selkää täydellä voimalla, rautapallot aiheuttivat syviä ruhjeita, ja nahkasiimat ja lampaanluut viilsivät ihoa ja ihonalaisia kudoksia. Sitten pieksemisen jatkuessa ruhjeet ja haavat repeytyivät edelleen alla oleviin luurankolihaksiin saakka, niin että jäljellä oli verta vuotavia lihanriekaleita.”

Jeesuksen elinvoiman on siis selvästikin täytynyt kulua vähiin jo kauan ennen kuin hän lyyhistyi kantamansa paalun painon alla. Edellä mainitussa lehdessä sanotaan: ”Myös juutalaisten ja roomalaisten fyysinen ja henkinen väkivalta sekä ruoan, veden ja unen puute vaikuttivat osaltaan hänen yleisesti heikentyneeseen tilaansa. Siksi Jeesuksen fyysinen tila oli jo ennen varsinaista ristiinnaulitsemista vähintäänkin vakava ja mahdollisesti kriittinen.”

Onko hänen ulkonäöllään merkitystä?

Lentuluksen keksitystä kirjallisesta muotokuvasta maineikkaiden suurten taiteilijoiden töihin ja nykypäivän lasimaalauksiin saakka on kristikunta ollut ilmeisen viehtynyt siihen, mikä vangitsee katseen. ”Jeesuksen Kristuksen kuvan poikkeuksellista tunnevoimaisuutta tulisi suojella”, sanoi Torinon arkkipiispa, jonka huostassa on kiistanalainen Torinon käärinliina.

Jumalan sana jättää kuitenkin tarkoituksellisesti mainitsematta tuollaiset ”tunnevoimaiset” yksityiskohdat Jeesuksen ulkonäössä. Miksi? Koska ne todennäköisesti kääntäisivät huomion pois siitä, mikä merkitsee ikuista elämää: Raamatun tuntemuksesta (Johannes 17:3). Jeesus itse, mallimme, ei ”katso ihmisten ulkonäköön” eli ei pidä sitä tärkeänä (Matteus 22:16; vrt. Galatalaisille 2:6). Se joka korostaa Jeesuksen ulkonäköä, vaikka siitä ei mainita mitään henkeytetyissä evankeliumeissa, toimii vastoin niiden henkeä. Todellisuudessa Jeesus ei enää edes muistuta ihmistä, kuten näemme seuraavasta kirjoituksesta.a

[Alaviite]

[Kuvat s. 7]

Kristikunnan taiteilijoiden kuvaama hauras, kalvakka Kristus ja toisaalta Raamatun kertomuksiin pohjautuva kuva Jeesuksesta

[Lähdemerkintä]

Jesus Preaching at the Sea of Galilee by Gustave Doré