Salaiset arkistot auenneet
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ITALIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
”Inkvisition arkistot auenneet.” Tämän kaltaisia otsikoita nähtiin, kun Vatikaani soi tutkijoille pääsyn Uskonopin kongregaation arkistoihin. Tuo virasto tunnettiin vuoteen 1965 saakka Sanctum officiumina eli pyhänä virastona.
SANOTTIIN, että tämä toimenpide tulisi nähdä ”osana pitkää ja järjestelmällistä historian uudelleenarviointia, jonka Johannes Paavali II haluaa saattaa päätökseen ennen vuotta 2000”.a Mikä näissä arkistoissa kiinnostaa niin kovasti? Mitä salaisuuksia niiden arvellaan kätkevän?
Paavi Paavali III perusti pyhän viraston vuonna 1542. Tätä ”kerettiläisyyden” tukahduttamiseksi perustettua virastoa sanottiin myös Rooman inkvisitioksi erotukseksi Espanjan inkvisitiosta, joka oli aloittanut toimintansa vuonna 1478.b Tämän vuonna 1542 syntyneen kardinaalikongregaation oli määrä ”puuttua kerettiläisyyskysymykseen koko kristikunnan alueella”, selittää aiheeseen erikoistunut Adriano Prosperi. Kaikista 1500-luvun inkvisitiolaitoksista vain Rooman inkvisitio on edelleen toiminnassa, vaikkakin sen nimi ja tehtävät ovat vaihtuneet.
Inkvisition asiakirjat koottiin yhteen. Aikanaan niistä muodostuivat pyhän viraston salaiset arkistot. Vuonna 1559 osa Rooman asukkaista pääsi penkomaan arkistoja, kun he nousivat kapinaan ”juhliakseen” Rooman inkvisition huomattavimpana kannattajana pidetyn paavi Paavali IV:n kuolemaa. Kun Napoleon I oli vallannut Rooman, hän siirsi arkistot vuonna 1810 Pariisiin. Aineistoa katosi tai tuhoutui paljon sekä tuolloin että myöhemmin, kun niitä oltiin palauttamassa paaville.
Mitä ne sisältävät?
Yli 4300 dokumenttia sisältävät arkistot on sijoitettu kahteen huoneeseen lähelle Pietarinkirkkoa. Tämän Vatikaanin viraston johtaja kardinaali Joseph Ratzinger sanoo, että arkistojen tiedot ovat epäsuorasti yhteydessä historiallisiin kysymyksiin mutta ne ”ovat luonteeltaan enimmäkseen teologisia”.
Historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, ettei arkistojen odoteta paljastavan mitään suuria salaisuuksia. Professori Prosperi selittää, että Rooman inkvisition kokouspöytäkirjat ovat kyllä tallella mutta että ”oikeuteen lähetetyt kirjelmät, selonteot ja miltei kaikki oikeudenkäyntiasiakirjat puuttuvat. Useimmat hävitettiin Pariisissa vuosina 1815–17 monsignore Marino Marinin käskystä; tämä oli lähetetty Roomasta hankkimaan Napoleonin siirtämät paperit takaisin.”
Vatikaani on päästänyt tutkijoita tarkastelemaan niitä asiakirjoja, jotka koottiin ennen Leo XIII:n kuolemaa heinäkuussa 1903. Luvan saanti edellyttää suosituskirjettä uskonnollisilta tai akateemisilta laitoksilta.
Kritiikkiä
Vaikka uutinen arkistojen avautumisesta on yleensä otettu vastaan tervetulleena, kriittisiäkin kommentteja on kuultu. Katolinen teologi Hans Küng on pohtinut, miksi vain ennen vuotta 1903 kootut asiakirjat ovat tutkittavissa, ja kysyy: ”Voisiko olla niin, että juuri vuonna 1903 arkistot käyvät mielenkiintoisemmiksi, koska tuona vuonna paavi Pius X, joka juuri oli valittu paavinistuimelle, aloitti modernismin vastaisen kampanjan, joka vaati uhreikseen kokonaisen sarjan teologeja ja synnytti vaikeuksia Italian, Ranskan ja Saksan piispoille, mikä vieraannutti lukemattomia ihmisiä kirkosta?”
Oikeushistorioitsija Italo Mereun mielestä nimenmuutoksesta ja arkistojen avaamisesta huolimatta Uskonopin kongregaatio ”tekee samaa työtä kuin teki vanha inkvisitio, entisin menetelmin”, esimerkiksi siten, ettei se salli tutkittavina olevien henkilöiden nähdä heistä kertovia asiakirjoja.
”Ei mitään – – salaista, mikä ei tule tunnetuksi”
Yleisesti historioitsijat eivät usko löytävänsä ”inkvisition arkistoista” mitään sensaatiomaista. On silti merkille pantavaa, että katolinen kirkko tuntee velvollisuudekseen alistua yleisen mielipiteen tuomittavaksi.
Paljon tärkeämpi on kuitenkin Jumalan mielipide. Määräaikana hän langettaa tuomion uskonnolle, joka on väittänyt itseään kristilliseksi mutta joka satojen vuosien ajan rikkoi Jumalan käskyjä ja loukkasi Jeesuksen opetusten henkeä pitämällä yllä raakalaismaisia inkvisitioita. Niissä kidutettiin ja murhattiin hirvittävillä tavoilla lukemattomia viattomia ihmisiä vain siksi, etteivät he hyväksyneet kirkon oppeja tai tapoja. (Matteus 26:52; Johannes 14:15; Roomalaisille 14:12.)
Riippumatta siitä, kuinka tarkoin tutkijat analysoivat kirkon arkistoja, tulos jää aina vajavaiseksi. Toisaalta ei ”ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen [Jumalan] katseelleen, vaan kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili” (Heprealaisille 4:13). Siksi Jeesus saattoi sanoa opetuslapsilleen viitatessaan häntä vastustaviin uskonnollisiin johtajiin: ”Älkää siis pelätkö heitä, sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä salaista, mikä ei tule tunnetuksi.” (Matteus 10:26.)
[Alaviitteet]
b Nämä kaksi laitosta syntyivät keskiaikaisen inkvisition jälkeen, joka oli alkanut toimia vuonna 1231 Italiassa ja Ranskassa, joskaan menetelmissä ja aikaansaannoksissa ei ollut suurtakaan eroa.
[Kuvien lähdemerkinnät s. 12]
Pyhän viraston palatsi Roomassa
Piirrokset: kirjasta Bildersaal deutscher Geschichte