Mitä sinun tulisi tietää RSI-vammasta

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN BRASILIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

MARCELO, 24-vuotias brasilialainen maalari, oli toiminut samalla tavalla joka aamu ajattelematta asiaa sen enempää. Hän pani kellon ranteelleen ja pyöräytti nahkaremmin sen ympäri. Tällä kertaa kiinnittäminen ei kuitenkaan onnistunut. Hän katsoi rannettaan ja huomasi, mikä oli vikana. Se oli niin turvoksissa, ettei kellonremmi enää yltänyt ympäri.

Ajan mittaan käsi kipeytyi jo kamman tai hammasharjan pitämisestä. Siksi Marcelo meni lääkäriin. Tutkittuaan hänet ja saatuaan selville, että hän oli kahden vuoden ajan raaputtanut, rapannut ja maalannut seiniä, lääkäri kertoi: ”Kipusi on työperäistä. Sinulla on RSI-vamma.”a

Uusi sairaus?

Monet tehdas- ja toimistotyöntekijät saavat saman diagnoosin kuin Marcelo. RSI-vamma leviää niin nopeasti, että Folha de S. Paulo -sanomalehti sanoi sitä ”vuosisadan lopun tärkeimmäksi työperäiseksi sairaudeksi”. Ei ihme, että monet luulevat sen olevan taas yksi uusi nykyajan sairaus. Onko näin?

Jos Marcelo olisi elänyt Euroopassa 1700-luvun alussa, lääkäri olisi todellisuudessa saattanut tunnistaa hänen oireensa. Vaivaa ei tietenkään tunnettu silloin samalla nimellä. Italialainen lääkäri Bernardino Ramazzini sanoi sitä ranteen jännetuppitulehdukseksi ja kutsui sitä ”jäljentäjien ja notaarien” sairaudeksi. Näihin ammatteihin kuuluvat toistuvat liikkeet olivat aiheuttaneet kirjureille 1700-luvun version RSI-vammasta. Saman vuosisadan loppuun mennessä RSI-vammat kuitenkin vähenivät. Miksi?

RSI-vamman häviö ja nousu

Ramazzinin päivien toimistovirkailijat elivät niin sanottua esiteollista aikaa. Tuolloin ihmiset tekivät pitkiä työpäiviä ilman koneiden apua. Työhön kuului toistuvia liikkeitä, ja se vaati jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Tämä johti RSI-tyyppisiin tulehduksiin.

Vuosisadan lopulla Eurooppa alkoi kuitenkin teollistua, ja miesvoima korvattiin konevoimalla. Ihmisestä tuli nyt isäntä, joka antoi koneiden hoitaa toistuvat työvaiheet. RSI-vamman historiaa tutkineen lääkärin mukaan tuo muutos saattoi vähentää työntekijöiden RSI-vammoja.

Teollisena aikana tehdastyöläisten työtapaturmien ja ammattitautien määrä kylläkin kasvoi, mutta RSI-tapauksia mainitaan tuon ajan lääketieteellisessä kirjallisuudessa vain eräiden ryhmien kohdalla. Esimerkiksi 1800-luvun pianisteilla ja viulisteilla oli olkavarren jännetulehduksia, ja tenniksenpelaajat saivat tenniskyynärpään eli tulehduksen kyynärpään jänteisiin.

Meidän vuosisadallamme työperäiset RSI-vammat ovat kuitenkin palanneet. Mistä se johtuu? Yksi syy on se, että yhä tehokkaammat koneet sanelevat usein ihmisten työtehtävät ja -tahdin. Osien vaihtumisen vuoksi työntekijät eivät saa tyydytystä työstään ja heillä on terveysongelmia. Työssä ollaan pitkiä päiviä, ja tehtävät pakottavat toistuviin liikkeisiin ja vaativat jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Mitä tästä on ollut seurauksena? RSI-vammasta on tullut terveysongelma, joka nykyään kattaa yli puolet kaikista työperäisistä sairauksista Yhdysvalloissa ja Brasiliassa, vain kaksi maata mainitaksemme.

Syitä ja tyypillisiä ammatteja

RSI-vamman pääsyy ovat nopeat, toistuvat liikkeet, jotka kuuluvat moniin työtehtäviin. Ikävä kyllä työntekijöillä ei yleensä ole muuta mahdollisuutta kuin pysyä työpaikassaan, vaikka se saattaa vahingoittaa heidän terveyttään. Monet työntekijät pystyvät tuntemaan sympatiaa sitä brasilialaista naista kohtaan, jonka täytyi työpaikallaan autotehtaalla koota aina yksi radio vajaassa minuutissa. Erään toisen työntekijän täytyi Folha de S. Paulo -sanomalehden mukaan suorittaa testejä, joissa hänen piti lyödä kumivasaralla 63:a laitteenosaa joka tunti. Molemmat naiset alkoivat tuntea kipua olkavarressaan, ja myöhemmin heidät lomautettiin RSI-vamman aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi.

RSI-vamman aiheuttavat myös lihasten ja jänteiden liiallinen kuormittaminen (esimerkiksi kannettaessa raskaita taakkoja) sekä staattinen työ (eli työ, jonka lihakset tekevät pitääkseen ruumiinosat samassa asennossa). Ne voivat aiheuttaa vammoja etenkin silloin, kun työtä tehdään hankalassa asennossa.

Tutkijoiden mukaan RSI-vammalle altistuvat erityisesti metallityöntekijät, pankkivirkailijat, näyttöpäätetyöntekijät, puhelunvälittäjät, myymälöiden kassanhoitajat, tarjoilijat, maalarit, lelujen kokoajat, ompelijat, kampaajat, kutojat sekä sokeriruo’on leikkaajat ja muut ruumiillisen työn tekijät.

Eivät vain liikkeet

Vaikka useimmat ihmiset uskovat RSI-vamman tulevan pelkästään toistotyöstä, asiantuntijat, jotka kokoontuivat ensimmäiseen valtakunnalliseen RSI-seminaariin Brasilian pääkaupunkiin Brasíliaan, korostivat, että asiaan liittyy muutakin kuin toistuvat liikkeet.

Brasílian yliopistossa työskentelevä mielenterveyden ja työterveyden konsultti tri Wanderley Codo selitti: ”Työn järjestäminen – työtehtävät, työnjohdon ja työntekijöiden väliset suhteet, työpaikan todellinen ilmapiiri, työntekijöiden osallistumisaste ja työmenetelmät – on yksi niistä tekijöistä, jotka kytkeytyvät selvästi tähän sairauteen.”

RSI-seminaarin muutkin lääketieteen asiantuntijat tähdensivät sairauden ja työjärjestelyjen välistä yhteyttä. Uuden tekniikan varjopuolia on heidän mielestään se, että se on johtanut työn organisoimiseen siten, että työntekijä on menettänyt työnsä hallinnan, mikä myötävaikuttaa RSI-vamman syntymiseen.

Koska se, miten työ on järjestetty ja millä tavalla sitä tehdään, liittyy läheisesti RSI-vammoihin, jotkut menneiden vuosikymmenien työntekijät suoriutuivat toistuvista liikkeistä ilman tätä sairautta. Tähän tulokseen ovat jotkut asiantuntijat tulleet.

Vaivan tunnistaminen

On muistettava, että RSI ei viittaa vain yhteen sairauteen vaan sairauksien ryhmään. Kaikki tämän ryhmän vaivat liittyvät lihaksiin, jänteisiin, niveliin ja nivelsiteisiin ja ilmenevät erityisesti olkavarressa. Koska kyseessä on ryhmä sairauksia, myös merkit ja oireet ovat erilaisia. Oireet voivat olla epämääräisiä, eikä syiden ja oireiden välistä yhteyttä ehkä heti näe. Tarkastellaanpa seuraavia pääoireita.

Vaurioitunut ruumiinosa (esimerkiksi olkapää, käsivarsi tai molemmat) voi tuntua kömpelöltä ja epämukavalta, ja myöhemmin siinä voi tuntua jatkuvaa kipua ja pistelyä. Ihon alle saattaa myös ilmaantua kyhmyjä. Myöhemmissä vaiheissa turvotus ja kipu voivat paheta siinä määrin, että ihminen ei selviydy yksinkertaisistakaan askareista kuten hiusten kampaamisesta ja hampaiden harjaamisesta. Hoitamattomana vaiva voi johtaa jopa epämuodostumiin tai vammautumiseen.

Vastatoimia

Mikäli nykyiseen työhösi kuuluu toistuvia liikkeitä ja huomaat itsessäsi jo merkkejä RSI:stä, haluat ehkä etsiä apua työpaikkasi työterveysasemalta. Ellei se ole mahdollista, ortopedi voi auttaa ja ryhtyä tarvittaviin toimiin. Parantuminen on paljon todennäköisempää, jos vammaa aletaan hoitaa jo sen varhaisessa vaiheessa.

Toinen tärkeä vastatoimi RSI-vammaan on huomion kiinnittäminen ergonomiaan, jolla tarkoitetaan työmenetelmien ja työvälineistön kehittämistä ihmisen kykyjen ja toimintojen mukaisiksi.

Ergonomia liittyy siis siihen, että työpaikka mukautetaan työntekijän tarpeisiin ja työntekijä mukautuu työpaikkaan. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä näppäimistön tai vasaran muodon parantamisesta. On otettava huomioon myös työntekijän henkiset ja tunneperäiset tarpeet. Tätä tarkoitusta varten ergonomia ”hyödyntää kaikkien asiaan liittyvien alojen tieteellistä materiaalia, tietoa ja tietämystä – – [ja] pyrkii saamaan uudenlaisen, kokonaisvaltaisen näkemyksen ihmisestä ja hänen työstään”, sanoo ergonomi, tri Ingeborg Sell.

Työpaikan ergonomisuuden muuttaminen voi kieltämättä olla asia, johon useimmat työntekijät eivät pysty vaikuttamaan. Brasílian RSI-seminaarissa lääketieteen asiantuntijat kuitenkin selittivät, että ”osallistuvan ergonomian” laita on toisin. Mitä sillä tarkoitetaan?

Työnantaja, joka rohkaisee osallistuvaan ergonomiaan työpaikalla, ottaa huomioon työntekijän mielipiteen. Hän pyytää tätä mukaan suunnittelemaan parempaa työpistettä. Hän myös kannattaa talon omaa RSI-toimikuntaa, joka koostuu työntekijöistä ja työnjohdosta. Ryhmä seuraa tarkasti, että työympäristö pysyy turvallisena ja miellyttävänä. Se tarttuu RSI-vamman syihin, pyrkii ehkäisemään sitä, sekä määrittelee työnantajan ja työntekijöiden velvollisuudet yrityksen RSI-tapausten ehkäisyssä ja jopa hoitamisessa.

Ehkäisy kotona ja työpaikalla

RSI-vamman ehkäisy alkaa kotoa. Mitä on tehtävissä? Kun heräät, matki koiraasi tai kissaasi. Oletko huomannut, miten lemmikkisi venyttelee jäseniään ennen kuin se aloittaa uuden päivän? Tee samoin. Ja kun opit nuo liikkeet, toista ne pari kertaa päivän aikana. Tämä on olennaisen tärkeää, jotta luut ja lihakset pysyvät kunnossa. Verryttele lihaksia muutamalla liikkeellä. Veri alkaa kiertää, ja lihasten toimintaan tarvittavan hapen määrä kasvaa. Kylmällä ilmalla ja myös ennen kuntoilua lämmittely on vielä tärkeämpää. Harjoita erityisesti niitä lihaksia, joita käytät eniten. Vahvemmilla lihaksilla on helpompi suoriutua välttämättömistä työtehtävistä.

Näiden kotona suoritettavien harjoitteiden lisäksi on tarpeen noudattaa ehkäisevää ohjelmaa myös työpaikalla. Työnantaja voi ehkäistä työntekijöiden RSI-ongelmia laatimalla työaikataulun sellaiseksi, että siinä on taukoja tai vaihtelua ja että erityyppiset työt kiertävät työntekijöillä.

RSI-vammoja voi ehkäistä myös järjestämällä työntekijälle sopivat työvälineet. Näitä ovat muun muassa oikean korkuiset pöydät ja tuolit, kyynärtuet, kevytkäyttöiset porat ja pihdit, käyttäjälle miellyttävä tietokonepäätteen näppäimistö sekä tärinää ehkäisevillä iskunvaimentimilla varustetut raskaat laitteet.

Johdannossa mainittu Marcelo sovelsi monia näistä ehdotuksista käytäntöön. Hänen oireensa ovat hävinneet niiden ja lääkehoidon avulla. Hän saattaa parantua vaivastaan kokonaan. Taistelu RSI-vammaa vastaan vaatii epäilemättä henkilökohtaista ponnistelua ja järjestelymuutoksia, mutta koska RSI-potilaiden määrä työelämässä kasvaa, näiden muutosten hyödyt voivat vielä olla suuremmat kuin niiden kustannukset.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 17]

RSI-vamma muusikoilla

RSI-vamma on yleinen ammattimuusikoilla. Vuonna 1986 julkaistun tutkimuksen mukaan siitä kärsi puolet kahdeksan eurooppalaisen sinfoniaorkesterin kaikista muusikoista. Viime vuosisadalla vaivaa kutsuttiin muusikon krampiksi. Ensimmäisiä tunnettuja tapauksia oli Robert Schumann. RSI-vamma pakotti hänet luopumaan pianonsoitosta ja keskittymään säveltämiseen.

[Tekstiruutu s. 17]

RSI-vammaan vaikuttavia tekijöitä

1. Väärä asento

2. Pitkät työrupeamat

3. Työpaineet

4. Aiemmat lihas- ja jännevammat

5. Tyytymättömyys työhön

6. Altistuminen kylmälle

[Tekstiruutu s. 18]

RSI-vamman ehkäisy

MITÄ ON SYYTÄ VÄLTTÄÄ

1. Raskaiden esineiden kannatteleminen pitkään

2. Nivelten liian suuri kuormitus

3. Pitkäkestoinen työskentely käsivarret kohoasennossa sydämen yläpuolella

4. Työskentely hankalissa asennoissa

MITÄ ON HYVÄ TEHDÄ

1. Vaihda kättä kevyessäkin työssä

2. Tee erityyppisiä tehtäviä vaihdellen pitkin päivää

[Kuvien lähdemerkintä s. 16]

Sivut 16 ja 17: The Complete Encyclopedia of Illustration/J. G. Heck