He ovat päättäneet olla antamatta periksi

HERÄTKÄÄ!-lehdessä 22.10.1998 oli lyhyt kirjoitus 17-vuotiaan Matt Tapion pitkästä kamppailusta syöpää vastaan. Sen otsikkona oli ”Hän ei antanut periksi”. Matt kuoli 19. huhtikuuta 1998, kun kirjoitusta vielä valmisteltiin.

Kirjoituksessa lainattiin Mattin sanoja nauhoitetusta haastattelusta, joka esitettiin Jehovan todistajien kokouksessa, ja tämä kosketti erityisesti nuoria lukijoitamme. Tässä heidän kommenttejaan.

20-vuotias kanadalaistyttö Deseree kertoi, miten Mattin suuri rakkaus Jehovaa kohtaan oli vaikuttanut häneen ja hänen tienraivaustoveriinsa heidän luettuaan kirjoituksen: ”Meitä alkoi itkettää, eikä siitä tahtonut tulla loppua. – – Miten paljon me kaikki ja varsinkin nuoret voimmekaan oppia Mattilta: ’Tehkää voitavanne nyt. – – tapahtuipa mitä tahansa, älkää koskaan lakatko todistamasta Jehovasta.’”

Kentuckyn osavaltiossa Yhdysvalloissa asuva Erin kirjoitti: ”Kyyneleet tulivat väkisinkin silmiini, kun luin hänen kokemustaan. Olen terve, 16-vuotias tyttö ja haluan siksi tehdä Jehovan hyväksi mahdollisimman paljon nyt kun voin, niin että kun Matt jonain päivänä saa ylösnousemuksen, voin itse kertoa hänelle, miten paljon hänen kokemuksensa kannusti minua.” Samaan tapaan selitti 15-vuotias teksasilainen Maria: ”Olen päättänyt tehdä kaiken voitavani Jehovan puolesta niin kauan kuin minulla vielä on terveyttä. Mattin neuvo on ollut tosi käytännöllinen.”

”Olen 13-vuotias, ja minusta oli huippurohkaisevaa nähdä joku toinen nuori niin täynnä intoa Jehovan puolesta ja rakkautta häntä kohtaan”, kirjoitti Jessica Etelä-Carolinasta Yhdysvalloista. ”Jo Matt Tapion terveydentilasta lukeminen sai minut tajuamaan, miten siunattu olen, kun olen terve. Olen lisännyt hänen nimensä niiden veljien ja sisarten luetteloon, jotka haluaisin tavata uudessa järjestelmässä.”

San Severino Marchessa Italiassa asuva Sara kirjoitti: ”Artikkeli toi vedet silmiini. Olen 17-vuotias, samanikäinen kuin Matt. Koska minulla on hyvä terveys, toivon, etten koskaan lakkaisi puhumasta Jehovasta, niin kuin ei Mattkaan, joka ei vaiennut edes elämänsä vaikeimpina hetkinä. Kiitos kun julkaisette tällaisia kokemuksia, jotka kannustavat meitä antamaan parhaan osan elämästämme, ajastamme ja voimistamme Jehovalle (Saarnaaja 12:1).”

Ylösnousemustoivon vahvistamina

Olemmepa nuoria tai vanhoja, nykyään on tavallista joutua silmätysten kuoleman todellisuuden kanssa. 19-vuotias Heidi kertoi: ”Minulta on kahden viikon aikana kuollut kaksi läheistä ihmistä, ja ainoa asia, jonka avulla olen jaksanut eteenpäin, on toivo siitä, että näen heidät vielä ylösnousemuksessa.

Olen hyvin ylpeä Mattista ja hänen lujasta päättäväisyydestään todistaa toisille sairaudestaan huolimatta. Hän on todellinen esimerkki kaikille, ja odotan sitä aikaa, jolloin saan rutistaa häntä ylösnousemuksessa.”

Nancy-niminen äiti kirjoitti: ”Luin kirjoituksen kyynelten lomitse. Tyttärellämme Rachellella oli aivorungossa kasvain, ja hän nukkui pois 11. tammikuuta 1996, vain kaksi päivää ennen kuin Matt saavutti tavoitteensa ja kävi kasteella. Rachelle oli menehtyessään vasta kuusivuotias, mutta Mattin tavalla hän oli taistelija, ja hän yritti aina parhaansa mukaan miellyttää Jehovaa.

Miten suurenmoinen onkaan se päivä, jolloin Jehovan siunauksen ansiosta saamme nähdä tyttäremme terveenä ja hän pystyy nauttimaan kunnolla lapsuudestaan. Jairoksen ja hänen vaimonsa tavalla tulemme olemaan aivan haltioissamme ’suuresta ihastuksesta’.” (Markus 5:42.)

Georgiassa Yhdysvalloissa asuva Shannon kirjoitti: ”Tämä kertomus osoitti minulle, että ihminen voi sairaanakin olla vahva Jehovan puolesta. Vaikkei minulla ole mitään vakavaa sairautta nyt ja olen aina ollut terve, panen tämän kirjoituksen sivuun voidakseni lukea sitä myöhemminkin.

Toivottavasti Mattin vanhemmat saavat lohtua ylösnousemustoivosta. Minultakin on kuollut hyvin läheinen ihminen, isoäitini, vuonna 1995. Olen niin kiitollinen siitä, että tunnen Jehovan ja minulla on toivo nähdä minulle rakkaat ihmiset jälleen.”

Espanjalainen nuori kirjoitti: ”Vanhempani ovat juurruttaneet minuun ja neljään sisareeni arvostuksen kristillisiä kokouksia kohtaan. Tämän kokemuksen luettuani tajusin kuitenkin, että niistä voi tulla meille pelkkää rutiinia. Haluan onnitella Mattin vanhempia siitä, että he valmensivat häntä niin hyvin hengellisesti. He näyttävät esimerkkiä meille kaikille. Haluaisin heidän tietävän, että vaikka tällaisen tyhjyyden yli on vaikea päästä, Jehova on aina vierellämme.

Toivottavasti tapaan Mattin uudessa maailmassa. Haluaisin sanoa hänelle, että hän on mahtava esimerkki ja että me kaikki muistamme hänet sydämessämme. Jehova on elävien Jumala, ja Matt on nyt samassa paikassa kuin sisareni, joka kuoli neljä vuotta sitten: Jehovan muistissa (Luukas 20:38). Siellä ovat Matt, Eva-siskoni ja monet muut Jumalan uskolliset palvelijat. Jehova on suurenmoinen, eikä hän hylkää meitä milloinkaan.”

Ylösnousemustoivo on tosiaan vertaansa vailla. Vaalikaamme sitä ja näyttäkäämme arvostuksemme tätä suurta lupausta kohtaan muistamalla Luojaamme päivittäin, aivan niin kuin hänen rakas Poikansa, Jeesus Kristus.

[Kuva s. 24]

Deseree

[Kuva s. 24]

Erin

[Kuva s. 24]

Maria

[Kuva s. 24]

Jessica

[Kuva s. 25]

Sara

[Kuva s. 25]

Heidi

[Kuva s. 25]

Nancy miehensä ja tyttärensä Rachellen kanssa

[Kuva s. 25]

Shannon