Perinpohjaisia muutoksia

”1900-luku on nähnyt perinpohjaisempia ja laajakantoisempia muutoksia kuin mikään muu vuosisata ihmiskunnan historiassa.” (The Times Atlas of the 20th Century)

ARVIOIDESSAAN 1900-lukua monet epäilemättä yhtyvät Time-lehden toimituspäällikön Walter Isaacsonin sanoihin: ”1900-luku on vuosisatojen virrassa ollut yksi hämmästyttävimmistä: innoittava, aika ajoin hirvittävä, aina kiinnostava.”

Norjan entinen pääministeri Gro Harlem Brundtland sanoo, että tätä vuosisataa on kutsuttu ”äärimmäisyyksien vuosisadaksi, jonka aikana inhimilliset paheet ovat vajonneet pohjattomiin syvyyksiin”. Hän kuvailee sitä ”suuren edistyksen” ja paikoin ”ennen kokemattoman talouskasvun” vuosisadaksi. Mutta samaan aikaan köyhiä kaupunkialueita odottaa karu tulevaisuus, jolle ovat tunnusomaisia ”köyhyyteen ja epäterveelliseen ympäristöön kytkeytyvä ahtaus ja sairaudet”.

Poliittista kuohuntaa

Kun 1900-luku alkoi, maailma oli suureksi osaksi Kiinan mantšujen sekä ottomaanien ja muutamien eurooppalaisten imperiumien hallinnassa. Pelkästään Brittiläinen imperiumi peitti neljäsosan maapallosta ja hallitsi peräti joka neljättä ihmistä maailmassa. Kaikki nuo valtakunnat siirtyivät historiakirjoihin jo kauan ennen vuosisadan loppua. ”Imperialismin aikakausi päättyi vuonna 1945”, sanotaan tietoteoksessa The Times Atlas of the 20th Century.

Kun kolonialismi poistui näyttämöltä, kansallismielisyyden aalto, joka oli pyyhkäissyt Euroopan yli 1600-luvulta 1800-luvulle, saattoi siirtyä muihin osiin maailmaa. The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa sanotaan: ”Toisen maailmansodan jälkeen yltiöisänmaallisuus sammui monissa Euroopan maissa – –. Aasiassa ja Afrikassa kansallismielisyys kuitenkin vahvistui nopeasti, pääasiassa kolonialismin vastareaktiona.” Lopulta ”kolmas maailma oli noussut maailmannäyttämölle, ja eurooppalaisten laajenemispyrkimyksistä viisisataa vuotta aikaisemmin alkanut aikakausi tuli loppuunsa” historiateoksen The Collins Atlas of World History mukaan.

Imperiumien luhistuessa niiden sijalle syntyi itsenäisiä valtioita, joista moniin muodostettiin demokraattinen hallitus. Demokraattinen hallitusjärjestelmä kohtasi usein kovaa vastustusta; esimerkiksi toisen maailmansodan aikana sitä vastassa olivat Euroopan ja Aasian voimakkaat, totalitaariset hallitukset. Nämä rajoittivat yksilönvapautta ja pitivät talouden, tiedotusvälineet ja armeijan tiukassa valvonnassa. Niiden yritykset saada itselleen maailman herruus tehtiin lopulta tyhjäksi, mutta vasta kun siihen oli uhrattu valtavasti rahaa ja ihmishenkiä.

Sotien vuosisata

Erityisesti sodankäynti erottaa 1900-luvun kaikista muista vuosisadoista. Saksalainen historioitsija Guido Knopp kirjoittaa ensimmäisestä maailmansodasta: ”Elokuun 1. päivä 1914: kukaan ei aavistanut, että 1800-luku, joka oli merkinnyt eurooppalaisille pitkää rauhanaikaa, päättyi tuona päivänä, eikä kukaan huomannut, että 1900-luku alkoi varsinaisesti vasta silloin – sota-ajalla, jota jatkui kolme vuosikymmentä ja joka näytti, mitä ihmiset voivat tehdä toisille ihmisille.”

Historian professori Hugh Brogan muistuttaa, että ”tuon sodan vaikutus Yhdysvaltoihin oli suunnaton ja kauhistuttava, ja se tuntuu yhä [vuonna 1998]”. Harvardin yliopiston historian professori Akira Iriye kirjoittaa: ”Ensimmäinen maailmansota oli monella tapaa käännekohta Itä-Aasian ja Yhdysvaltojen historiassa.”

Britannica-tietosanakirjassa ensimmäistä ja toista maailmansotaa sanotaan ymmärrettävästi ”1900-luvun geopoliittisen historian suuriksi vedenjakajiksi”. Siinä todetaan, että ”ensimmäinen maailmansota johti neljän suuren imperiumin kaatumiseen – – ja Venäjän bolševikkivallankumoukseen sekä loi pohjan toiselle maailmansodalle”. Sen mukaan maailmansotien ”teurastus, verilöylyt ja hävitys” olivat miltei ”ennen kokemattomia”. Myös Guido Knopp sanoo: ”Julmuus ja raakuus ylittivät synkimmätkin odotukset. Juoksuhaudoissa – – kylvettiin sellaisen aikakauden siemenet, jolloin ihmisiä pidettiin materiaalina eikä yksilöinä.”

Vuonna 1919 perustettiin Kansainliitto ehkäisemään uudet katastrofaaliset sodat. Se epäonnistui tehtävässään, ja sen tilalle tuli Yhdistyneet kansakunnat. Tämä järjestö on onnistunut ehkäisemään kolmannen maailmansodan, mutta ei kylmää sotaa, joka kymmenien vuosien ajan uhkasi laajentua ydintuhoksi. Se ei ole myöskään pystynyt ehkäisemään pienempiä konflikteja, joita on syttynyt kaikkialla maailmassa, esimerkiksi Balkanilla.

Sitä mukaa kuin valtioiden määrä maailmassa on kasvanut, myös rauhan säilyttäminen niiden välillä on vaikeutunut. Verrattaessa ennen ensimmäistä maailmansotaa tehtyä karttaa nykyiseen huomataan, että vuosisadan taitteessa nykyisistä valtioista ainakin 51 afrikkalaista ja 44 aasialaista olivat vielä syntymättä. Yhdistyneiden kansakuntien nykyisistä 185 jäsenmaasta 116 oli ilman itsenäisyyttä, kun järjestö perustettiin vuonna 1945!

”Kaikkein dramaattisimpia näytelmiä”

Venäjä oli 1800-luvun lopulla maapinta-alaltaan maailman suurin valtio. Se oli kuitenkin nopeasti menettämässä kansan tuen. Historiankirjoittaja Geoffrey Pontonin mukaan monien ihmisten mielestä ”vallankumous pikemminkin kuin uudistaminen oli välttämätön”. Hän jatkaa: ”Tarvittiin kuitenkin ensimmäinen maailmansota ja sitä seurannut kaaos jouduttamaan itse vallankumousta.”

Vallan siirtyminen Venäjällä bolševikeille loi pohjan uudelle imperiumille: maailmanlaajuiselle kommunismille, jonka päätukija oli Neuvostoliitto. Vaikka neuvostoimperiumi syntyi keskellä maailmansotaa, se ei kaatunut luotisateeseen. Michael Dobbsin kirjoittamassa kirjassa Down With Big Brother väitetään, että Neuvostoliitto oli 1970-luvun loppupuolella ”monista kansoista koostuva imperiumi, joka oli jo vajoamassa väistämättömään tuhoon”.

Silti se kaatui äkisti. Historioitsija Norman Davies kirjoittaa: ”Sen luhistuminen ylitti nopeudessaan kaikki Euroopan historian muut suuret romahdukset” ja kaikki ”tapahtui luonnollisista syistä” (Europe—A History). ”Neuvostoliiton nousu, kehitys ja tuho” olivat Pontonin mukaan ”1900-luvun kaikkein dramaattisimpia näytelmiä”.

Todellisuudessa Neuvostoliiton hajoaminen oli vain yksi 1900-luvun perinpohjaisista muutoksista, joilla on ollut kauaskantoisia seurauksia. Poliittiset muutokset eivät tietenkään ole mitään uutta. Niitä on tapahtunut tuhansia vuosia.

Eräs muutos 1900-luvun hallitusrintamalla on kuitenkin erityisen merkittävä. Tätä muutosta ja sen vaikutuksia sinuun käsitellään myöhemmin.

Tarkastellaanpa sitä ennen kuitenkin 1900-luvun tieteen saavutuksia. Professori Michael Howard tiivistää: ”Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan kansoilla näytti olevan kaikki syyt ottaa 1900-luku vastaan uuden ja onnellisemman aikakauden airuena ihmiskunnan historiassa.” Johtaisivatko nuo edistysaskeleet niin sanottuun hyvään elämään?

[Taulukko/Kuvat s. 2-7]

(Ks. painettu julkaisu)

1901

Kuningatar Viktoria kuolee hallittuaan 64 vuotta

Maapallon väkiluku on 1,6 miljardia

1914

Arkkiherttua Frans Ferdinand murhataan. Ensimmäinen maailmansota syttyy

Viimeinen tsaari, Nikolai II, perheineen

1917

Lenin johtaa Venäjän vallankumoukseen

1919

Kansainliitto perustetaan

1929

Yhdysvaltojen pörssikurssit romahtavat ja suuri lamakausi alkaa

Gandhi jatkaa taisteluaan Intian itsenäisyyden puolesta

1939

Adolf Hitler tunkeutuu Puolaan ja aloittaa toisen maailmansodan

Winston Churchillista tulee Ison-Britannian pääministeri vuonna 1940

Natsien hirmuteot

1941

Japani pommittaa Pearl Harboria

1945

Yhdysvallat pudottaa atomipommin Hiroshimaan ja Nagasakiin. Toinen maailmansota päättyy

1946

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous ensimmäistä kertaa koolla

1949

Mao Tse-tung julistaa Kiinan kansantasavallan syntyneeksi

1960

Afrikkaan syntyy 17 uutta valtiota

1975

Vietnamin sota päättyy

1989

Berliinin muuri revitään alas kommunismin menettäessä otteensa

1991

Neuvostoliitto hajoaa