Ihastuttavat duettolaulajat

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KENIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

KAKSI laulusolistia olivat valmiita yhteiseen esitykseensä. Johtava laulaja kumarsi kevyesti ja päästi ilmoille pehmeän, heleän sävelen, joka oli niin kuulas ja puhdas, että se kantautui aamussa pitkän matkan päähän. Sitten toinen taipui viehättävään kumarrukseen ja täsmälleen oikealla hetkellä aloitti samanlaisen sulavan laulun oktaavia korkeammalta. Duon laulun voimistuessa nämä kaksi ääntä alkoivat kuulostaa yhdeltä. Kuuntelin täysin lumoutuneena ja ihmeissäni tätä taidokasta esitystä ja soinnukkaita ääniä.

Tätä taiturimaista duettoa ei esitetty täpötäydessä konserttisalissa, vaan sen esittivät täällä Keniassa kotini lähistöllä puunoksalla kaksi lintua. Kun nämä höyhenpukuiset esiintyjät lopettivat laulunsa, ne suoristautuivat, levittivät siipensä ja lensivät pois.

Tavataan sanoa, että kukin hakeutuu mielellään kaltaistensa seuraan. Lisäksi jotkin linnut näyttävät nauttivan paitsi yhdessä olemisesta myös yhdessä laulamisesta – minkä ne tekevätkin erinomaisen tarkasti! Laulut sopivat niin hyvin yhteen, että kuulijan on usein lintuja näkemättä mahdotonta huomata laulajia olevan kaksi! Jopa tutkijat ovat tulleet hämätyiksi. Niinpä vasta suhteellisen äskettäin on huomattu, että linnuilla on tapana laulaa duettoja.

Laulu kuin kellon helinää

Esimerkiksi duettolepinkäinen on erityisen mestarillinen esiintyjä. Sitä tavataan Afrikan mantereella, ja sen ainutlaatuinen huilumainen laulu kuulostaa usein siltä kuin kaksi pientä metallinkappaletta helähtäisivät yhteen. Siksi sitä on kutsuttu myös kellolinnuksi. Duettolepinkäisellä on komea puku: päälaki, niska ja siivet ovat kiiltävänmustat, ja lumivalkeat rintahöyhenet sekä siipien valkea vyöhyke muodostavat niille loistavan kontrastin. Duettolepinkäiset näkee aina pareittain, ja koiras ja naaras ovat sekä tuntomerkeiltään että väritykseltään samanlaiset.

Kuka tahansa, joka kulkee tiheässä metsässä tai pensaikossa, voi havaita duettolepinkäisten läsnäolon jo kauan ennen niiden paikantamista. Koiras kajauttaa usein kolme nopeaa peräkkäistä kellomaista säveltä. Naaras vastaa viipymättä raakkuvalla kvii-huudolla. Joskus toinen lintu laulaa säkeen, johon sen puoliso lisää vain yhden soinnukkaan sävelen, ja tätä vuorostaan seuraa yhtämittainen laulu ilman havaittavaa taukoa.

Sitä, miten tämä yhteislaulu onnistuu, eivät tutkijat ole täysin saaneet selville. Jotkut ajattelevat sen johtuvan joissakin tapauksissa ehkä yksinkertaisesti siitä, että ”harjoitus tekee mestarin”. Koiras ja naaras laulavat yhdessä päivästä toiseen, ja näin niiden esitys hioutuu äärimmäisen tarkaksi.

On kiinnostavaa, että duettolepinkäisillä näyttää usein olevan oma ”aksenttinsa” sen mukaan, missä päin ne asuvat. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että ne matkivat ympäristön ääniä tai muiden lintujen laulua. Niinpä Etelä-Afrikan pensasaavikolla asustavan duettolepinkäisen laulu voi poiketa täysin Itä-Afrikan hautavajoaman seudulla elävän lepinkäisen laulusta.

Elinikäiset kumppanit

Kirjassa Vaarallinen seikkailu David Attenborough toteaa: ”On aika liikuttavaa havaita, että yleensä duettoja laulavat pariskunnat pysyvät yhdessä vuosia, mahdollisesti koko ikänsä.” Mikä selittää tällaisen vahvan siteen? Attenborough jatkaa: ”Hiottuaan tekniikkansa ne käyttävät sitä myös keskinäisen liittonsa vahvistamiseen ja laulavat monimutkaisia duettojaan silloinkin, kun istuvat vierekkäin oksalla. Joskus, kun toinen on poissa, yksinäinen lintu laulaa koko melodian ja liittää mukaan myös puuttuvat osat.”

Laulut voivat myös auttaa lintuja paikantamaan toisensa tiheässä kasvillisuudessa. Kun koiras haluaa tietää puolisonsa sijainnin, se laulaa soinnukkaan säkeen, johon naaras yhtyy, vaikka se olisi pitkänkin matkan päässä. Niiden ajoitus on niin täsmällinen, että tuntuu kuin ne olisivat suunnitelleet esityksensä etukäteen.

Laulavat työtä tehdessään

Työskenteletkö mielelläsi musiikin tahdissa? Näin on ilmeisesti monien lintujenkin laita. Michael Brightin kirjassa The Private Life of Birds todetaan, että linnunlaululla on toisiin lintuihin fyysisesti piristävä vaikutus ja että ”sekä koiraiden että naaraiden sydämensyke nousi”, kun ne kuulivat toisten lintujen laulua. Lisäksi jotkin naaraslinnut ”rakensivat pesänsä vikkelämmin” ja ”munivat enemmän” kuunnellessaan koiraiden laulua.

Tutkijat saavat epäilemättä vielä lisää tietoa duettoja laulavien lintujen, esimerkiksi duettolepinkäisten, kiehtovista piirteistä. Mitä käytännön hyötyä niiden vaikuttavasta laulusta sitten havaitaankin olevan, meidän ei tulisi sivuuttaa sitä, että ne palvelevat vielä erästä ylevää tarkoitusta. Ne ilahduttavat arvostavien miesten ja naisten korvia! Tällainen henkeäsalpaava musiikki saa meidät ylistämään ”taivaan lintujen” Luojaa (Psalmit 8:8).