Maailmanlaajuinen vihan epidemia

HIRVIÖ on vapaalla jalalla – hirviö nimeltä viha. Ja se riehuu valtoimenaan ympäri maailmaa.

Eräässä maakunnassa Balkanilla hoiperrellaan vielä äskettäisen etnisen puhdistuksen jälkimainingeissa. Satoja vuosia vanhat vihollisuudet johtivat joukkoteloituksiin, raiskauksiin, karkotuksiin, talojen ja kylien polttamiseen ja ryöstämiseen, sadon ja karjan tuhoamiseen sekä nälänhätään. Maamiinoja on edelleen kaikkialla.

Itä-Timorissa Kaakkois-Aasiassa 700000 pelästynyttä ihmistä joutui lähtemään pakoon tappamista, pahoinpitelyä, mielivaltaista ampumista ja pakkosiirtoja. Taakse jäi ryöstelevien puolisotilaallisten joukkojen tuhoama maisema. ”Olen kuin takaa-ajettu eläin”, parahti eräs noita kauhuja paennut mies.

Moskovassa räjähti kerrostalo valtavassa terroristien pommi-iskussa. Räjähdys vaati 94 viattoman ihmisen hengen, joukossa myös lapsia. Loukkaantuneita oli yli 150 henkeä. Tällaisten hirvittävien tekojen jälkeen ihmisten mielessä herää kysymys: ketkä seuraavaksi?

Los Angelesissa Kaliforniassa rasisti suuntasi aseensa juutalaisten esikoululaisten ryhmää kohti ja ampui myöhemmin filippiiniläisen postinkantajan.

Ei ole liioiteltua sanoa vihaa maailmanlaajuiseksi epidemiaksi. Uutiset kertovat lähes päivittäin, mitä tapahtuu, kun rotujen, etnisten ryhmien ja uskontojen välinen vihamielisyys lyöttäytyy yhteen laittomuuden kanssa. Näemme, miten viha repii hajalle valtioita, yhteisöjä ja perheitä. Näemme, miten maat tempautuvat laajamittaisten kansanmurhien pyörteisiin. Näemme, miten ihmiset syyllistyvät käsittämättömän epäinhimillisiin tekoihin vain siksi, että toiset ovat ”erilaisia”.

Jos hirviö nimeltä viha aiotaan joskus saada aisoihin, meidän täytyy ymmärtää, mistä väkivaltainen viha juontaa juurensa. Onko se istutettu ihmisen geeneihin, vai onko se opittua käyttäytymistä? Onko vihan kierteestä mahdollista murtautua irti?

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Kemal Jufri/Sipa Press