Nuoret kysyvät:

Miten voin tulla toimeen vihaisten ihmisten kanssa?

”Hän oli raivoissaan. Hän halusi hakata minut todennäköisesti sen takia, että olin pieni. Samalla kun peräännyin, sanoin: ’Hetkinen, hetkinen! Odota vähän! Miksi oikein haluat hakata minut? Enhän ole tehnyt sinulle mitään. En edes tiedä, miksi olet suuttunut. Voidaanko me puhua rauhallisesti?’” (16-vuotias David)

ONKO joku joskus purkanut vihastustaan sinuun? Raamattu ennusti, että ihmiset olisivat nykyään ”raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta” (2. Timoteukselle 3:3). Ja vaikka olet saattanut kaikin tavoin yrittää välttää pitämästä ”seuraa helposti suuttuvan kanssa”, joka ”saa raivonpuuskia”, niin toisinaan sinun on ehkä mahdotonta välttää vihaisia ihmisiä (Sananlaskut 22:24). Miten sinun tulisi toimia, kun joudut tällaiseen tilanteeseen?

Miten reagoida toisen vihastukseen

Nykyään monet nuoret saattavat vastata vihastukseen vihastumalla itse. Mutta se aiheuttaa vain lisää harmia. Lisäksi itsehillinnän menettäminen alentaisi sinut samalle tasolle vihaansa purkavan kanssa. Sananlaskujen 26:4 sanoo: ”Älä vastaa typerälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettei sinusta itsestäsikin tulisi hänen vertaistaan.” Nuori Jeremy oppi tämän totuuden kantapään kautta. Hän muistelee tapausta, joka sattui koulun ruokapöydässä: ”Oli ryhmä poikia, jotka aina pilailivat toistensa ja muiden kustannuksella. He puhuivat usein minusta. Yleensä en kiinnittänyt heidän puheisiinsa mitään huomiota. Mutta kun yksi heistä alkoi puhua äidistäni, menetin malttini ja ryntäsin suuttuneena hänen kimppuunsa.” Mitä siitä seurasi? ”Hän hakkasi minut kunnolla”, kertoo Jeremy.

Raamattu antaa seuraavan viisaan neuvon: ”Kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen, mutta tuskaa aiheuttava sana nostattaa suuttumuksen.” (Sananlaskut 15:1.) Suuttumukseen vastaaminen ”tuskaa aiheuttavalla sanalla” tosiaan vain pahentaa tilannetta. Toisaalta lempeä vastaus voi usein tyynnyttää tilanteen ja laukaista kireän tunnelman.

Palautahan mieleesi alussa mainittu David. Hän osasi puhua kiusaajalle niin, että sai tämän selittämään, miksi hän oli vihainen. Oli käynyt niin, että joku oli varastanut hänen lounaansa, ja hän vain purki turhautuneisuuttaan ensimmäiseen vastaantulijaan. ”Et saa ateriaasi takaisin lyömällä minua”, selitti David. Sitten hän ehdotti, että he molemmat menisivät ruokalaan. ”Koska tunsin ruokalanhoitajan, onnistuin saamaan kiusaajalle uuden aterian”, kertoo David. ”Poika puristi kättäni, ja hän oli minulle ystävällinen aina sen jälkeen.” Huomaatko, kuinka voimakkaita lempeät sanat voivat olla? Sananlasku sanookin: ”Lempeä kieli voi murtaa luun.” (Sananlaskut 25:15.)

Lempeys – heikkoutta vai voimaa?

On myönnettävä, että ajatus ”lempeästä kielestä” ei ehkä kuulosta vetoavalta. Voi näyttää kovemmalta ja miehekkäämmältä vastata vihaan vihalla. Saatat jopa pelätä, että jos olet lempeä, toiset luulevat sinun olevan todellisuudessa heikko. Mutta mitä lempeys oikeastaan merkitsee? Erään lähdeteoksen mukaan lempeys on samaa kuin hellävaraisuus. Sama lähdeteos kuitenkin lisää: ”Hellävaraisuuden takana on teräksenlujuutta.” Lempeys voi näin ollen olla pikemminkin merkki lujuudesta kuin heikkoudesta. Kuinka niin?

Ensinnäkin lempeämielisellä ihmisellä on tilanne hallinnassa eikä hän joudu nopeasti pois tasapainosta. Toisaalta ihminen, jolta puuttuu lempeyttä, vaikuttaa epävarmalta, turhautuneelta ja jopa epätoivoiselta. Häneltä puuttuu myös itsehillintää. Koska hän ei pysty hillitsemään tunteitaan, hän huomaa usein joutuvansa kahnauksiin. Tosiaan ”kuin kaupunki, johon on murtauduttu, joka on muuria vailla, on mies, joka ei hillitse henkeään” (Sananlaskut 25:28). Itse asiassa juuri lempeämielinen ihminen on voimakas!

Raamatun esimerkkejä lempeydestä

Ajattelehan Jeesusta Kristusta. Hän kuvaili itseään ”lempeämieliseksi ja nöyräksi sydämeltä” (Matteus 11:29). Hän ei ollut koskaan tyly eikä kohtuuton, eikä hän maksanut pahaa pahalla. Jeesuksen henkilökohtainen ystävä Pietari sanoi: ”Kun häntä [Jeesusta] herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, hän ei ryhtynyt uhkailemaan, vaan jätti aina itsensä sen huomaan, joka tuomitsee vanhurskaasti.” (1. Pietarin kirje 2:23.) Muista kuitenkin, että tämä sama Jeesus ”meni temppeliin ja heitti ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat” (Matteus 21:12). Ja milloin tahansa Jumalan apu olisi ollut tarpeen, Jeesus olisi voinut kutsua ”enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä”! (Matteus 26:53.) Hän oli siis kaikkea muuta kuin heikko ihminen.

Mietihän myös sitä esimerkkiä, jonka tuomari Gideon antoi. Siitä kerrotaan Tuomarien 8:1–3:ssa. Erään suuren sotilaallisen voiton jälkeen jotkut Efraimin heimon sotilaat loukkaantuivat, koska heistä tuntui, etteivät he olleet saaneet mahdollisuutta jakaa voiton tuomaa kunniaa. ”Mitä oletkaan tehnyt meille, kun et kutsunut meitä lähtiessäsi taistelemaan Midiania vastaan?” he kysyivät haastavasti. ”Ja he yrittivät kiivaasti käydä riitelemään hänen kanssaan.” Gideon, joka oli ”urhoollinen, väkevä mies”, olisi helposti voinut vastata heidän kiihkeään puheeseensa väkivallalla (Tuomarit 6:12). Sen sijaan hän esitti lempeän vastauksen, joka riisui nuo kiivastuneet ihmiset täysin aseista. ”Mitäpä minä olen tehnyt teihin verrattuna?” Gideon kysyi. Mikä oli tulos siitä, että hän antoi näin vaatimattoman vastauksen? ”Heidän henkensä tyyntyi häntä kohtaan.”

Palautetaanpa vielä mieleen Raamatun kertomus Abigail-nimisestä naisesta. Daavid piileskeli pakolaisena vihollistaan Saulia, Israelin kuningasta. Vaikka Daavidin miehet olivat maanpaossa, he usein suojelivat israelilaistovereitaan. Yksi niistä, joita he auttoivat, oli Abigailin aviomies Nabal, joka oli erittäin varakas. Nabal oli kuitenkin ”tyly ja menettelytavoiltaan paha”. Kun Daavidin miehiltä olivat muonavarat vähissä, he kääntyivät Nabalin puoleen ja pyysivät häneltä ruokaa. Sen sijaan että Nabal olisi ilmaissut arvostuksensa Daavidin miesten järjestämää ilmaista suojelua kohtaan, hän ”sätti” Daavidin sanansaattajia ja lähetti heidät pois tyhjin käsin. (1. Samuelin kirja 25:2–11, 14.)

Kuullessaan tämän Daavid vihastui ja käski miehiään: ”Sitokoon jokainen miekkansa vyölleen!” Kun Daavid oli miehineen menossa surmaamaan Nabalin ja kaikki hänen huonekuntansa viattomat miespuoliset jäsenet, Abigail puuttui asiaan. Hän meni Daavidia vastaan ja toi hänelle lahjaksi runsaasti ruokaa ja juomaa. Hän pyysi anteeksi miehensä käytöstä, joka ei ollut puolustettavissa, ja pyysi Daavidia hartaasti säästämään viattomien hengen. (1. Samuelin kirja 25:13, 18–31.)

Abigailin nöyrät anomukset tyynnyttivät Daavidin. Tajuttuaan, kuinka vaaralliseksi hänen vihansa oli tullut, Daavid sanoi: ”Siunattu olkoon Jehova, Israelin Jumala, joka on tänä päivänä lähettänyt sinut minua vastaan! Ja siunattu olkoon järkevyytesi, ja siunattu ole sinä, joka olet tänä päivänä estänyt minua joutumasta verivelkaan ja hankkimasta itselleni pelastusta omalla kädelläni.” (1. Samuelin kirja 25:32–35.) Monesti ’lempeä vastaus’ voi tosiaan laannuttaa toisten vihastuksen. Entä jos sinun lempeällä vastauksellasi ei ole tällaista vaikutusta?

’Lähde pois’

Voit olla lisäämättä polttoainetta riehuvaan tuleen yksinkertaisesti kävelemällä pois. ”Missä ei ole puita, sammuu tuli”, sanoo Raamattu. Se neuvoo lisäksi: ”Lähde – – pois ennen kuin riitely on puhjennut.” (Sananlaskut 17:14; 26:20.) ”Eräs suosittu poika tuli koulussa luokseni ja halusi puhua”, kertoi 17-vuotias Merissa. ”Hän sanoi minun olevan hyvän näköinen. Ennen kuin ehdin tajutakaan, pojan tyttöystävä tuli raivoissaan minua kohti. Hän syytti, että olin flirttaillut hänen poikaystävänsä kanssa, ja halusi tapella. Yritin selittää, mitä oli tapahtunut, mutta hän ei kuunnellut. Koulun jälkeen hän tuli luokseni mukanaan muita tyttöjä ja aikoi hakata minut. Hain nopeasti paikalle valvojan ja selitin vihaiselle tytölle, etten tappele ja että hänen poikaystävänsä oli tullut minun luokseni. Sen jälkeen kävelin pois.” Merissa ei antanut sijaa tunteilleen. Hän ei vain poistunut paikalta vaan myös teki jotakin suojellakseen itseään. Sananlaskujen 17:27 sanoo paikkansapitävästi: ”Sanojaan pidättelevällä on tietoa, ja tarkkanäköinen mies on hengeltään viileän rauhallinen.”

Entä jos sinä olet toiminnallasi suututtanut jonkun – ehkä tahtomattasi? Pyydä häneltä anteeksi ja tee se nopeasti! Hän saattaa rauhoittua jo sillä. Elämme stressaavia aikoja, ja monet ihmiset ovat äkkipikaisia. Mutta jos noudatat Raamatun periaatteita, voit todennäköisesti välttää sen, että joku purkaisi vihastustaan sinuun.

[Kuvat s. 24]

”Kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen”

[Kuva s. 25]

Joskus täytyy vain poistua paikalta