Lukijoiden kirjeitä

Sademetsät. Luin hyvin kiinnostuneena kirjoitussarjan ”Kuka pelastaa sademetsät?” (22.6.2003). On ymmärrettävää, että siinä tarkasteltiin erityisesti Etelä-Amerikan sademetsiä. Afrikan ja Aasian sademetsät ovat vielä paljon pahemmassa kunnossa, joten ihmisten pitäisi ymmärtää muuttaa suhtautumistaan Etelä-Amerikan metsiin. Odotan iloiten aikaa, jolloin Jumala puuttuu asioihin ja tekee lopun maapallon metsien tuhoamisesta, niin että hänen luomakuntansa saa takaisin alkuperäisen loistonsa.

G. R., Sveitsi

Paljon kiitoksia tästä kirjoitussarjasta. Olen tutkinut ympäristöasioita jonkin aikaa ja muuttanut sen johdosta kulutus- ja kierrätystottumuksiani. Sydäntäni särkee, kun ajattelen ihmisen ahneuden takia sukupuuttoon kuolleita kasveja ja pakoon ajettuja tai tapettuja eläimiä. Tieto siitä, että Luoja on tästä selvillä ja muuttaa tilanteen pian, antaa minulle lohtua ja toivoa. Kiitos tällaisista ihanista kirjoituksista.

V. T., Kanada

Olen luonnonystävä, ja sademetsien kohtalo on huolestuttanut minua jo vuosia. Olen iloinen siitä, että Jehovan todistajat ovat kiinnostuneita Jumalan luomakunnasta. On huojentavaa tietää, että jonakin päivänä sademetsät saavat olla rauhassa.

T. H., Yhdysvallat

Murhenäytelmät. Kiitos kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Miten selviytyä murhenäytelmästä?” (22.6.2003). Luettuani sen minusta tuntui kuin Jehova olisi antanut minulle opastusta monta vuotta jatkuneessa ongelmassani. Kristittynä ymmärrän, että näistä ”viimeisistä päivistä” on vaikea selviytyä (2. Timoteukselle 3:1). Siitä huolimatta ahdistuin aina kun näin televisiosta uutisia pelottavista tapahtumista. Ne todella masensivat minua, jopa siinä määrin, että tunsin itseni täysin voimattomaksi ja jäin joskus kotiin, kun olin aikonut lähteä kenttäpalvelukseen. Mietin huolissani, mitä kaikkea vielä voisi tapahtua. Tämä kirjoitus sai minut kuitenkin muistamaan, miten tärkeää on pitää kiinni hyvistä hengellisistä tavoista sekä vuodattaa sydämensä Jehovalle ja luottaa häneen täysin. Haluan sydämestäni kiittää teitä näistä julkaisuista.

E. K., Japani

Isoisäni kuoli sairaalassa tammikuussa 2003. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin lähiomaiseni kuolevan. Tämä kirjoitus vastasi kysymyksiini. Minua kosketti erityisesti väliotsikon ”Miksi ahdistavia asioita tapahtuu” alla oleva aineisto. Ymmärsin, että se, mitä perheelleni oli tapahtunut, oli sattumaa. Se ei merkinnyt, että Jehova olisi hylännyt meidät. Luettuani kirjoituksen sydäntäni painanut pelko hälveni.

M. O., Japani

Hengellinen jano. Kirjoitus ”Hengellinen janoni tyydytettiin” nosti kyyneleet silmiini (22.6.2003). Olen varttunut katolisessa perheessä ja kävin katolista koulua kahdeksan vuotta. Raamattua ei koskaan luettu koulussa eikä messussa, mutta silti arvostin sitä aina ja luin sitä joka ilta. Lucia Moussanettin tavoin minäkin halusin toimia sen mukaan, mitä opin Raamatusta, mutten tiennyt miten. Kun aloin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, hengellinen janoni tyydyttyi. Paljon kiitoksia tällaisista koskettavista kertomuksista!

K. F., Yhdysvallat