Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu

TERMISTÖSTÄ riippumatta pitkälle kehittyneet teollisuusmaat saavat nauttia korkeasta elintasosta, kun taas vähemmän teollistuneet ja niin ollen myös vähemmän kehittyneet maat joutuvat tyytymään matalampaan elintasoon. Eri maat tuntuvat kuuluvan kahteen aivan erilaiseen maailmaan.

Nämä kaksi maailmaa voivat tietysti olla olemassa samassakin valtiossa. Verrattain vauraissa maissa on sekä rikkaita että köyhiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa noin 30 prosenttia kaikista tuloista menee rikkaimman 10 prosentin taskuihin. Toisaalta köyhimmät 20 prosenttia talouksista saavat vain 5 prosenttia tuloista. Tilanne voi olla samantyyppinen omassa kotimaassasi, varsinkin jos keskiluokka on pieni. Mutta niissäkään maissa, joissa keskiluokka on suhteellisen suuri, hallitukset eivät tähän mennessä ole kyenneet poistamaan elintasokuilua kokonaan.

Kumpikaan maailma ei täydellinen

Kumpikaan maailma ei voi väittää olevansa täydellinen. Köyhien maiden ongelmat ovat ilmeiset. Terveydenhuolto on hyvin puutteellista. Tämän sivun tekstiruudussa mainituissa yhdeksässä rikkaimmassa maassa on yksi lääkäri 242–539 asukasta kohti, kun taas 18 köyhintä maata ei yllä lähellekään tuota suhdetta: yhden lääkärin hoidettavana on 3707–49118 asukasta. Elinajanodote onkin rikkaissa maissa 73 vuotta tai enemmän mutta yli puolessa köyhimmistä maista selvästi alle 50 vuotta.

Köyhissä maissa koulunkäyntimahdollisuudet ovat nekin heikot, minkä vuoksi lapset ovat usein tuomittuja köyhyyteen. Tilanne näkyy lukutaitoisten määrässä. Yhdeksästä rikkaimmasta maasta seitsemässä on koko väestö lukutaitoista (kahdessa muussa maassa lukutaitoisia on 96 ja 97 prosenttia), mutta 18 köyhimmässä maassa lukutaitoisten määrä vaihtelee 81 prosentista aina 16 prosenttiin, ja 10:ssä näistä maista osuus on alle 50 prosenttia.

Ongelmia on kuitenkin myös rikkaiden maiden asukkailla. Köyhissä maissa kärsitään elintarvikepulasta, mutta yltäkylläisyyden keskellä elää yhä enemmän ihmisiä, joiden ruokavalio vie heitä kohti hautaa. Kirjassa Food Fight sanotaan, että ”ylensyöminen on sivuuttanut aliravitsemuksen maailman suurimpana ravitsemusongelmana”. Julkaisussa The Atlantic Monthly sanotaan: ”Noin yhdeksän miljoonaa amerikkalaista on nykyään sairaalloisen lihavia, mikä merkitsee vähintään sadan naulan [45 kilon] ylipainoa, ja lihavuuteen liittyviin sairauksiin kuolee ennenaikaisesti Yhdysvalloissa vuosittain noin 300000 ihmistä.” Samassa kirjoituksessa arvellaan, että ”lihavuus voi pian ohittaa sekä aliravitsemuksen että tartuntataudit maailman polttavimpana kansanterveydellisenä ongelmana”.a

Rikkaiden maiden asukkailla on kyllä korkeampi elintaso, mutta samalla he saattavat pitää omaisuutta tärkeämpänä kuin ihmissuhteita ja panna näin liikaa painoa omistamiselle itse elämisen kustannuksella. He mittaavat ihmisen arvon herkästi hänen työnsä, palkkansa tai omaisuutensa mukaan ja sivuuttavat hänen tietonsa, viisautensa, kykynsä tai myönteiset ominaisuutensa.

Saksalaisessa Focus-viikkolehdessä ilmestyi kirjoitus, jossa tähdennettiin yksinkertaista elämää onnellisuuden tuojana, ja sen otsikkona oli: ”Mitä jos kuluttaisimme hiukan vähemmän?” Siinä selitettiin: ”Useimmat ihmiset eivät ole länsimaissa nykyään sen onnellisempia kuin joitakin vuosikymmeniä sitten, vaikka hyvinvointi on lisääntynyt merkittävästi. – – se joka kiintyy tavaroihin, ei todennäköisesti tule onnelliseksi.”

Täydelliseen tasapainoon

Tosiasiat osoittavat, että kummassakin maailmassa, rikkaassa ja köyhässä, on hyvien puolien lisäksi varjopuolia. Köyhien maailma saattaa olla liiankin yksinkertainen, mutta rikkaiden maailma taas voi olla ylen monimutkainen. Miten hyödyllistä olisikaan, jos molemmat voisivat oppia jotain toisiltaan! Mutta onko realistista odottaa, että täydellinen tasapaino joskus saavutetaan?

Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna tuo tavoite – niin toivottava kuin se onkin – näyttää mahdottomalta saavuttaa. Historiastakaan ei löydy tukea optimismille. Tilanne on kuitenkin kaikkea muuta kuin toivoton. Moni on sivuuttanut kaikkein johdonmukaisimman ratkaisun ongelmaan. Mikä se voisi olla?

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 6]

”Lihavuus voi pian ohittaa sekä aliravitsemuksen että tartuntataudit maailman polttavimpana kansanterveydellisenä ongelmana.” (The Atlantic Monthly)

[Kaavio s. 5]

(Ks. painettu julkaisu)

Maat ovat aakkosjärjestyksessä

Yhdeksän rikkainta maata

Miesten elinajanodote (vuosina) Lukutaitoisten määrä (%)

Belgia

75,1 100

Islanti

78,4 100

Japani

78,4 100

Kanada

76,4 96,6

Luxemburg

74,9 100

Norja

76,5 100

Sveitsi

77,7 100

Tanska

74,9 100

Yhdysvallat

74,4 95,5

Kahdeksantoista köyhintä maata

Miesten elinajanodote (vuosina) Lukutaitoisten määrä (%)

Benin

50,4 37,5

Burkina Faso

43 23

Burundi

42,5 48,1

Etiopia

47,3 38,7

Guinea-Bissau

45,1 36,8

Jemen

59,2 46,4

Kongon tasav.

49 80,7

Madagaskar

53,8 80,2

Malawi

37,6 60,3

Mali

44,7 40,3

Mosambik

38,9 43,8

Niger

42,3 15,7

Nigeria

50,9 64,1

Ruanda

45,3 67

Sambia

35,3 78

Sierra Leone

40,3 36,3

Tansania

43,3 75,2

Tšad

47 53,6

[Lähdemerkintä]

Lähde: 2005 Britannica Book of the Year

[Kuvan lähdemerkintä s. 4]

© Mark Henley/Panos Pictures