Miksi niin paljon köyhiä rikkauksien maailmassa?

”KÖYHÄT teillä on aina parissanne”, sanoi Jeesus Kristus ensimmäisellä vuosisadalla (Matteus 26:11). Hänen päivistään tähän asti on maailmassa ollut lukematon joukko köyhiä. Mutta miksi heitä on niin paljon nykyisessä vauraassa maailmassa?

Jotkut uskovat, että ihmiset köyhtyvät omien väärien valintojensa johdosta. Tämä saattaa pitää paikkansa joissakin tapauksissa. Ihminen voi joutua helposti puille paljaille kohtuuttoman alkoholinkäytön, huumeidenkäytön tai pelihimon takia. Kaikki köyhyys ei silti suinkaan johdu ihmisen omasta arvostelukyvyttömyydestä.

Monet ovat menettäneet työnsä elinkeinoelämän muutosten vuoksi. Moni työssä käyvä on menettänyt elinikäiset säästönsä pilviä hipovien lääkärinhoitokulujen takia. Ja useimmat sadoista miljoonista kehitysmaiden köyhistä ovat puutteenalaisia täysin ilman omaa syytään. Vain harvoin köyhyyden uhrit ovat itse voineet vaikuttaa tilanteeseensa, kuten seuraavasta käy ilmi.

Menneisyyden opetus

Maailma kamppaili 1930-luvun alussa taloudellisen katastrofin kourissa, joka nykyään tunnetaan suurena lamakautena. Sen aikana eräässä maassa miljoonat menettivät työpaikkansa ja sadattuhannet perheet jäivät kodittomiksi. Suuri joukko ihmisiä näki nälkää samalla kun maanviljelijät kaatoivat valtavat määrät maitoa ojiin ja valtiovalta määräsi miljoonia karjaeläimiä teurastettavaksi.

Minkä vuoksi moinen tuhlaus? Talousjärjestelmä vaati myymään maataloustuotteet ja muut hyödykkeet voitolla. Maito, liha ja vilja olivat köyhille tavattoman arvokkaita, mutta kun niistä ei voitu saada voittoa, niitä pidettiin arvottomina ja ne hävitettiin.

Monissa kaupungeissa puhkesi elintarvikepulan vuoksi mellakoita. Jotkut asukkaat, jotka eivät kyenneet hankkimaan ruokaa perheelleen rahalla, ottivat tarvitsemansa aseella uhaten, toiset näkivät nälkää. Kaikki tämä tapahtui Yhdysvalloissa. Suuren lamakauden alkupuolella tuon maan mahtava talousjärjestelmä jätti pienituloisimmat pulaan. Sen sijaan että olisi huolehdittu ensi sijassa siitä, että kaikilla olisi ruokaa, asunto ja työtä, nuo tarpeet jäivät voiton tekemisen jalkoihin.

Nykytilanne

Maailmantalous toipui suuresta lamasta, ja nykyään monet näyttävät olevan rikkaampia ja taloudellisesti turvallisemmassa asemassa kuin koskaan ennen. Yltäkylläisyyden keskellä elävillä köyhillä ei silti useinkaan ole mahdollisuuksia parantaa osaansa. Uutisia kehitysmaiden nälästä ja köyhyydestä kuullaan niin usein, että monet väsyvät niihin. Mutta kun pakolaiset näkevät nälkää sodan vuoksi ja ruoka pilaantuu varastoissa poliittisen vehkeilyn takia ja kun markkinavoimat nostavat elämän välttämättömyyksien hinnat niin korkeiksi, ettei köyhillä ole niihin varaa, näemme sellaisen järjestelmän aikaansaannoksia, joka ei pysty huolehtimaan kaikkein suojattomimmista jäsenistään. Maailman talousjärjestelmä laiminlyö miljoonia köyhiä.

Todellisuudessa mikään ihmisten talousjärjestelmä ei ole onnistunut asianmukaisesti tyydyttämään jokaisen ihmisen aineellisia tarpeita. Kolmisentuhatta vuotta sitten muuan mies, joka teki tarkkoja havaintoja elämästä, tuli seuraavaan tulokseen: ”Minä itse palasin voidakseni nähdä kaikki sortotoimet, joita harjoitetaan auringon alla, ja katso: sorrettujen kyyneleet, mutta heillä ei ollut lohduttajaa; ja valta oli heidän sortajiensa puolella, niin ettei heillä ollut lohduttajaa.” (Saarnaaja 4:1.) Taloudellista sortoa harjoitetaan edelleen yleisesti näinä aineellisen yltäkylläisyyden päivinä.

Miljoonilla ei tätä nykyä juuri ole mahdollisuuksia päästä köyhyyden syövereistä. Monet ovat kuitenkin oppineet selviytymään taloudellisista ongelmistaan ja saaneet lisäksi toivon valoisasta tulevaisuudesta.

[Tekstiruutu s. 5]

Kuilun partaalla

Toimittaja David K. Shipler auttaa saamaan jonkinlaisen käsityksen siitä, millaisen taloudellisen kuilun partaalla jotkut yhdysvaltalaiset elävät. Hän kirjoittaa: ”Ränsistynyt asunto voi pahentaa lapsen astmaa, minkä vuoksi on kutsuttava ambulanssi, mistä koituu maksukyvyn ylittävä lasku, mikä vie luottokelpoisuuden, mikä nostaa huimasti autolainan korkoa, mikä pakottaa hankkimaan vanhan, huonokuntoisen auton, minkä vuoksi äiti saattaa myöhästyä töistä, mikä jarruttaa hänen mahdollisuuksiaan yletä ja saada palkankorotus, minkä vuoksi hänellä ei ole varaa parempaan asuntoon.” (The Working Poor—Invisible in America.) Tuon äidin ja lapsen elämä on veitsenterällä, vaikka he asuvat maailman rikkaimmassa valtiossa.

[Tekstiruutu s. 6]

Riittääkö hyvä aikomus?

Marraskuussa 1993 joukko virkamiehiä yritti ratkaista vakavaa ongelmaa eräässä virastorakennuksessa Washingtonissa. Heidän käytettävissään oli satoja miljoonia dollareita, ja he pohtivat, miten niillä voitaisiin auttaa Yhdysvaltojen kodittomia. Heidän neuvotellessaan kokoontui kadun toisella puolella olevalle bussipysäkille poliiseja, palomiehiä ja ensihoitoryhmä. Ambulanssi poimi kyytiin kodittoman naisen ruumiin. Hän oli kuollut kodittomien auttamisesta vastuussa olevan asuntoministeriön rakennuksen edustalle.

Myöhemmin The New York Times -lehden toimittaja haastatteli erästä ministeriön työntekijää. Tämä sanoi viitaten paikalle tulleisiin lukuisiin pelastustyöntekijöihin: ”On merkillistä, miten paljon resursseja ihmiseen käytetään hänen kuoltuaan – sitä ennen ei mitään.”

[Kuva s. 4, 5]

Kiertävä maatyöläinen kolmen lapsensa kanssa 1930-luvun suurella lamakaudella.

[Lähdemerkintä]

Dorothea Lange, FSA Collection, Library of Congress

[Kuva s. 6, 7]

Tämänkaltaisissa työväkeä riistävissä yrityksissä palkka on keskimäärin 10 euroa kuukaudessa ja työviikot jopa 70-tuntisia.

[Lähdemerkintä]

© Fernando Moleres/Panos Pictures