Musiikkia entisaikojen Israelissa — Vartiotornin VERKKOKIRJASTO

Musiikkia entisaikojen Israelissa

MUSIIKKI kuului erottamattomasti muinaisen Israelin kulttuuriin. Ihmisiä kutsuttiin palvontatilaisuuksiin trumpetein ja torvin, ja niillä ilmoitettiin tärkeistä tapahtumista. Harpuilla ja lyyrilla tyynnyteltiin kuninkaallisia (1. Samuelin kirja 16:14–23). Iloisissa juhlissa musiikkia rytmittivät rummut, symbaalit ja helistimet (2. Samuelin kirja 6:5; 1. Aikakirja 13:8).

Raamatussa kerrotaan, että Kainin jälkeläisestä Jubalista ”tuli kaikkien niiden kantaisä, jotka soittavat harppua ja huilua” (1. Mooseksen kirja 4:21). Hän on saattanut keksiä sekä kieli- että puhallinsoittimia.

Raamattu kertoo monista tapahtumista, joihin kuului musiikki. Se ei silti juuri kuvaile itse soittimia. Arkeologisten löytöjen ja muinaisten kirjoitusten perusteella tutkijat ovat kuitenkin yrittäneet päätellä, miltä entisajan soittimet ovat näyttäneet ja kuulostaneet. Jotkin päätelmät perustuvat arvailuun, mutta luodaan silmäys muutamaan sellaiseen soittimeen, jotka tunnetaan hyvin.

Tamburiinit, helistimet ja symbaalit

Sen jälkeen kun Jumala oli ihmeen avulla johdattanut Mooseksen ja Israelin kansan Punaisenmeren halki, Mooseksen sisar Mirjam ja ”kaikki naiset lähtivät – – tamburiinein ja tanssein” (2. Mooseksen kirja 15:20). Vaikka Raamatun ajoilta ei ole säilynyt nykyisen kaltaisia tamburiineja, muun muassa Aksibin, Megiddon ja Bet-Seanin alueelta Israelista on löydetty savipatsaita, jotka esittävät käsirumpua soittavia naisia. Tuo soitin, josta monissa raamatunkäännöksissä käytetään vastinetta ”tamburiini”, oli luultavasti yksinkertainen puinen vanne, jonka yli oli pingotettu eläimen nahka.

Patriarkaalisina aikoina naiset säestivät itseään tamburiineilla laulaessaan ja tanssiessaan juhlatilaisuuksissa. Raamattu kertoo, että kun israelilaisten johtaja Jefta palasi kotiin saatuaan tärkeän voiton eräässä taistelussa, hänen tyttärensä juoksi häntä vastaan ”tamburiinia soittaen ja tanssien”. Erään kerran naiset juhlivat Daavidin saavutuksia ”laulaen ja tanssien” ja ”tamburiineja lyöden”. (Tuomarit 11:34; 1. Samuelin kirja 18:6, 7.)

Kun kuningas Daavid toi liiton arkun Jerusalemiin, ihmiset ”juhlivat Jehovan edessä kaikenlaisin katajasta tehdyin soittimin ja harpuin ja kielisoittimin ja tamburiinein ja helistimin ja symbaalein” (2. Samuelin kirja 6:5). Myöhemmin Jerusalemin temppelissä oli oma orkesteri. Siihen kuului koulutettuja muusikkoja, jotka soittivat symbaaleja ja trumpetteja sekä harppuja ja muita kielisoittimia.

Meillä on mielikuva tamburiinista, mutta millainen oli Raamatun ajan helistin? Kyseessä oli sistrum-niminen helistinsoitin, jossa oli pieni soikea metallikehys ja kädensija. Raamatussa helistimet mainitaan vain kerran, siinä yhteydessä kun liiton arkku tuotiin Jerusalemiin. Juutalaisen perimätiedon mukaan helistimiä soitettiin kuitenkin myös surullisissa tilaisuuksissa.

Entä millaisia olivat entisaikojen symbaalit? Mieleen saattavat tulla suuret metalliset levyt, lautaset, joita lyödään yhteen. Jotkin muinaisessa Israelissa käytetyt symbaalit olivat kuitenkin läpimitaltaan vain muutamia senttimetrejä. Ne olivat kastanjettien kaltaiset, ja niistä lähti kaliseva ääni.

Harput ja muut kielisoittimet

Useimmiten ”harpuksi” tai ”lyyraksi” kutsuttu kinnor oli yleinen soitin entisajan Israelissa. Daavid soitti sitä tyynnyttääkseen kuningas Saulia (1. Samuelin kirja 16:16, 23). Kallioseinämistä, kolikoista, mosaiikkitöistä, laatoista ja sineteistä on löydetty ainakin 30 erilaisen lyyran kuvat. Soitin muutti muotoaan vuosisatojen aikana. Soittaja piti sitä käsivarsillaan ja näppäili sen kieliä sormin tai plektralla.

Nebel oli kinnoria muistuttava soitin. Ei tiedetä varmasti, montako kieltä nebelissä oli, minkä kokoinen se oli ja miten sitä soitettiin. Useimmat tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että niin nebeliä kuin kinnoriakin pystyi kantamaan mukana.

Trumpetit ja torvet

Jumala käski Moosesta takomaan hopeasta kaksi trumpettia (4. Mooseksen kirja 10:2). Papit ilmoittivat niillä monista temppeliin liittyvistä tapahtumista ja erilaisista juhlista. Merkkisoitto saattoi olla esimerkiksi äänekäs pitkä puhallus tai lyhyt törähdys sen mukaan, mikä sen tarkoitus oli. Raamatun ajan trumpetteja ei ole säilynyt meidän ajallemme, joten emme tiedä, miltä ne näyttivät. Taiteilijat ovat esittäneet niistä omia näkemyksiään; yksi esimerkki on kaiverrus Tituksen riemukaaren matalassa reliefissä.

Šofar, vuohen tai pässin sarvesta tehty torvi, mainitaan Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa yli 70 kertaa. Juutalaisten tietolähteiden mukaan torvia oli kahdenlaisia: toiset olivat suoria, ja niissä oli kultainen suukappale, toiset taas käyriä ja hopealla koristeltuja. Torvea käytettiin usein merkinantoon, koska sillä saatiin aikaan kantava, kumea ääni parilla kolmella sävelkorkeudella.

Muinaisessa Israelissa torvella ilmoitettiin joistakin uskonnollisista tapahtumista. Sitä soitettiin esimerkiksi sapatin alkaessa ja päättyessä. Sitä käytettiin kuitenkin myös muun muassa sodan aikana. Voimme vain kuvitella, kuinka pelottava ääni on lähtenyt 300 torvesta juuri ennen kuin Gideonin armeija teki yöllisen yllätyshyökkäyksen midianilaisia vastaan (Tuomarit 7:15–22).

Kaikenlaisia soittimia

Raamatun aikoina käytettiin myös tiukuja, huiluja ja luuttuja. Jehovan profeetta Daniel, joka oli pakkosiirtolaisena muinaisessa Babylonissa, kirjoitti kuningas Nebukadnessarin orkesterista, jossa oli muun muassa sitran, huilun ja säkkipillin soittajia. (Daniel 3:5, 7.)

Tämä lyhyt silmäys muutamiin Raamatussa mainittuihin soittimiin vahvistaa sen, että musiikki kuului jokapäiväiseen elämään entisaikojen Israelissa ja todennäköisesti muissakin muinaisissa kulttuureissa. Musiikki soi kuninkaan hovissa ja palvontapaikoissa yhtä lailla kuin kylissä ja kodeissa.

[Kuva s. 15]

Sistrum oli helistinsoitin.

[Kuva s. 15]

Kuningas Daavid oli taitava harpun soittaja.

[Kuva s. 15]

Tamburiinia on käytetty patriarkaalisista ajoista saakka.

[Kuva s. 15]

Trumpetilla ilmoitettiin monista tapahtumista.

[Kuva s. 16]

Patsas, joka esittää lyömäsoitinta pitelevää naista.

[Kuva s. 16]

Toiselta vuosisadalta peräisin oleva kolikko, jossa on kielisoittimen kuva.

[Kuva s. 16]

Tässä Jerusalemin temppelialueelta löydetyssä, ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. peräisin olevassa kivessä lukee ”trumpetinsoittopaikalle”.

[Kuvien lähdemerkinnät s. 16]