Siirtolaisuus – toiveet ja todellisuus

Parempaa elämää etsimässä

GEORGE oli epätoivoinen. Hän ei pystynyt hankkimaan perheelleen riittävästi ruokaa. Naapurit sairastelivat, ja jotkut näyttivät olevan nälkäkuoleman partaalla. Muutaman sadan kilometrin päässä etelässä oli kuitenkin vauraampi maa. George päätti, että hän muuttaisi tuohon maahan, hankkisi työtä ja kutsuisi sinne sitten myös perheensä.

Nigerialainen Patriciakin haaveili uudesta elämästä ulkomailla. Hän oli työtön, ja tulevaisuudennäkymät olivat synkät. Niinpä hän päätti lähteä Algerian kautta Espanjaan. Hän ei kuitenkaan tajunnut, kuinka rankkaa Saharan autiomaan ylittäminen olisi. Patricia sanoo: ”Olin raskaana, ja olin päättänyt antaa lapselleni paremman elämän.”

Filippiiniläinen Rachel halusi aloittaa uuden elämän Espanjassa. Hän oli menettänyt työnsä, ja sukulaiset vakuuttivat, että ulkomailla riittäisi kysyntää kotiapulaisista. Hän lainasi rahaa lentolippuun, hyvästeli miehensä ja tyttärensä ja lupasi heille, että pian he näkisivät toisensa jälleen.

Viime vuosikymmeninä arviolta runsaat 200 miljoonaa Georgen, Patrician ja Rachelin kaltaista ihmistä on muuttanut ulkomaille. Jotkut ovat paenneet sotaa, vainoa tai luonnononnettomuuksia, mutta useimmat ovat lähteneet taloudellisista syistä. Mitä ongelmia maahanmuuttajat kohtaavat määränpäässään? Löytävätkö kaikki etsimänsä paremman elämän? Miten lapset selviävät, jos isä tai äiti lähtee ulkomaille suurempien tulojen toivossa? Seuraavaksi tarkastellaan vastauksia näihin kysymyksiin.

Muutto ja sopeutuminen

Usein ensimmäinen haaste ulkomaille muuttamisessa on itse matka. Aiemmin mainittu George joutui matkustamaan satoja kilometrejä mukanaan vain vähän syötävää. Hän kuvailee matkaa painajaismaiseksi. Monet siirtolaiset eivät milloinkaan edes pääse määränpäähänsä.

Patricia, joka pyrki Espanjaan, matkusti Saharan halki kuorma-auton lavalla. ”Matka Nigeriasta Algeriaan kesti viikon, ja lavalle oli ahtautunut 25 ihmistä. Reitin varrella näimme lukuisia ruumiita samoin kuin ihmisiä, jotka vain harhailivat pitkin autiomaata kuolemaa odottaen. Ilmeisesti jotkut sydämettömät kuljettajat olivat hylänneet heidät matkan varrelle.”

Rachel – toisin kuin George ja Patricia – matkusti Espanjaan lentäen. Siellä hän aloitti kotiapulaisen työt. Hän ei kuitenkaan ollut osannut edes kuvitella, miten valtavasti hän kaipaisi kaksivuotiasta tytärtään. Hän kertoo: ”Joka kerta, kun näin jonkun äidin pienen lapsensa kanssa, tuska vihloi rintaani.”

Georgen oli vaikea sopeutua uuteen maahan. Kului kuukausia ennen kuin hän pystyi lähettämään kotiin rahaa. Hän myöntää itkeneensä monena iltana yksinäisyyttään ja turhautuneisuuttaan.

Oltuaan Algeriassa monta kuukautta Patricia pääsi Marokon rajalle. Hän kertoo: ”Siellä synnytin tyttäreni. Minun oli piileskeltävä ihmiskauppiaita, jotka ryöstivät siirtolaisnaisia ja pakottivat nämä prostituoiduiksi. Viimein sain kokoon tarpeeksi rahaa ja pystyin lähtemään vaaralliselle merimatkalle kohti Espanjaa. Alus oli huonossa kunnossa, eikä sitä ollut tarkoitettu isolle matkustajajoukolle. Meidän piti äyskäröidä vettä kengillämme! Kun rantauduimme Espanjaan, minulla ei ollut voimia kävellä maihin.”

Maastamuuttoa suunnittelevien on tietysti otettava lukuun muutakin kuin matkaan mahdollisesti liittyvät vaarat. Heidän tulisi huomioida myös mahdolliset kieli- ja kulttuurierot. Lisäksi kansalaisuuden tai oleskeluluvan hakeminen voi olla kallista ja vaatia paljon paperisotaa. Niiden, jotka eivät onnistu saamaan laillista asemaa, on usein vaikea saada hyvää työsuhdetta, kunnollista asuntoa, koulutusta tai terveydenhoitoa. Myös ajokortin hankkiminen ja pankkitilin avaaminen voi olla hankalaa. Lisäksi laittomasti maassa oleskelevia käytetään usein hyväksi – esimerkiksi halpatyövoimana.

On myös hyvä miettiä, kannattaako tosiaan panna luottamuksensa rahaan. Raamattu antaa järkevän neuvon: ”Ole viisas äläkä uuvuta itseäsi yrittämällä rikastua. Rahasi voivat kadota silmänräpäyksessä, aivan kuin ne olisivat saaneet siivet ja lentäneet pois kuin kotka.” (Sananlaskut 23:4, 5, Good News Translation.) Muista, että emme voi ostaa rahalla sitä, mitä tarvitsemme eniten, nimittäin rakkautta, turvallisuutta ja yhtenäistä perhettä. On surullista, että jotkut vanhemmat pitävät rahaa tärkeämpänä kuin keskinäistä rakkauttaan tai ”luonnollista kiintymystä” lapsiinsa (2. Timoteukselle 3:1–3).

Ihmisillä on myös hengellinen tarve (Matteus 5:3). Vastuuntuntoiset vanhemmat täyttävät siksi parhaansa mukaan Jumalalta saamansa tehtävän kertoa lapsilleen Jumalasta, hänen tarkoituksestaan ja mittapuistaan (Efesolaisille 6:4).

Eheä perhe – tärkeämpää kuin raha

Siirtolaisten tarinat ovat erilaisia, mutta niillä on usein jotain yhteistä, kuten aiemmin mainittujen Georgen, Rachelin ja Patrician esimerkit osoittavat. Se että isä tai äiti jättää lapsensa tai mies tai vaimo puolisonsa, aiheuttaa perheelle kärsimystä, ja voi kulua vuosia ennen kuin perhe on taas yhdessä. Georgen perheen tapauksessa tähän meni yli neljä vuotta.

Rachel lensi lopulta takaisin Filippiineille hakemaan tytärtään, josta oli ollut erossa lähes viisi vuotta. Patricia, joka saapui Espanjaan pienen tyttövauvansa kanssa, sanoo: ”Minulla ei ole muuta perhettä kuin hän, joten yritän pitää hänestä hyvää huolta.”

Monet siirtolaiset sinnittelevät uudessa maassa, vaikka he ovat yksinäisiä, kokevat taloudellisia takaiskuja ja joutuvat olemaan pitkään erossa perheestään. Muutto on vaatinut heiltä niin paljon uhrauksia ja resursseja, että harvalla on vastoinkäymisiä kohdatessaankaan rohkeutta myöntää tappiotaan ja palata kotiin ja joutua kenties kokemaan häpeää ja nöyryytystä.

Filippiiniläisellä Allanilla oli tällaista rohkeutta. Hän sai hyvän työpaikan Espanjasta mutta palasi kotiin puolitoista vuotta myöhemmin. ”Ikävöin vaimoani ja pientä tytärtäni valtavasti”, hän kertoo. ”Päätin, etten enää koskaan muuttaisi ulkomaille, ellen voisi ottaa perhettä mukaan. Viimein muutimmekin toiseen maahan yhdessä. Perhe on paljon tärkeämpi kuin raha.”

On jotain muutakin, mikä on tärkeämpää kuin raha, kuten Patricia sai huomata. Hänellä oli Espanjaan saapuessaan mukanaan ”Uusi testamentti” eli Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset. Hän kertoo: ”Pidin kirjaa jonkinlaisena amulettina. Sitten tapasin erään Jehovan todistajan. En ollut aiemmin halunnut keskustella tuon uskontokunnan edustajien kanssa. Esitin naiselle useita kysymyksiä voidakseni osoittaa hänen näkemyksensä vääriksi. Vastoin odotuksiani hän pystyi perustelemaan kantansa ja näytti vastaukset suoraan Raamatusta.”

Patricia oppi, että pysyvä onnellisuus ja todellinen tulevaisuudentoivo eivät riipu asuinpaikasta tai rahasta, vaan siitä, että saa tietoa Jumalasta ja hänen tarkoituksestaan ihmiskunnan suhteen (Johannes 17:3). Patricialle selvisi myös, että tosi Jumalalla on nimi: Jehova (Psalmit 83:18). Lisäksi hän oppi Raamatusta, että Jumala poistaa pian kaiken köyhyyden Jeesuksen Kristuksen johtaman hallituksen, Jumalan valtakunnan, välityksellä (Daniel 7:13, 14). Psalmissa 72:12, 14 sanotaan Jeesuksesta: ”Hän vapauttaa köyhän, joka huutaa apua, sekä ahdistetun ja jokaisen, jolla ei ole auttajaa. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta.”

Miksi kannattaa varata aikaa Raamatun tutkimiseen? Tuo jumalallista viisautta sisältävä kirja voi auttaa panemaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen, tekemään viisaita ratkaisuja, kestämään mitkä tahansa koettelemukset ja säilyttämään ilon ja toivon (Sananlaskut 2:6–9, 20, 21).