Opeta lapsellesi nöyryyttä

HAASTE

• Lapsesi käyttäytyy ylimielisesti, ja hän on vasta 10-vuotias!

• Hän odottaa saavansa erityiskohtelua kaikilta.

”Mikä häneen on mennyt?” saatat pohtia. ”Haluan, että hän on sinut itsensä kanssa, mutta en halua, että hän kuvittelee olevansa parempi kuin muut.”

Onko mahdollista opettaa lapselle nöyryyttä vahingoittamatta kuitenkaan hänen omanarvontuntoaan?

MITÄ SINUN OLISI HYVÄ TIETÄÄ?

Viime vuosikymmeninä vanhempia on kannustettu täyttämään lastensa jokainen toive ja kehumaan näitä ylitsevuotavasti silloinkin, kun siihen ei ole mitään syytä. Toisaalta lasten oikaisemiseen on suhtauduttu nihkeästi. On ajateltu, että jos lapsi tuntee itsensä erityiseksi, hänelle kehittyy terve itsetunto. Mutta mitä tulokset ovat osoittaneet? Kirjassa Generation Me todetaan: ”Sen sijaan että lapsista olisi tullut tasapainoisia ja onnellisia, itsetuntoa korostava suuntaus on saanut aikaan joukkion pikkunarsisteja.”

Monet lapset, joita on pelkästään kehuttu, eivät ole kasvaessaan kyenneet käsittelemään pettymyksiä, kritiikkiä ja epäonnistumisia. Ja koska heidät on opetettu keskittymään vain omiin haluihinsa, heillä on vaikeuksia luoda kestäviä ihmissuhteita. Siksi he kärsivätkin aikuisina usein ahdistuksesta ja masennuksesta.

Terve itsetunto ei synny siitä, että lapselle toistellaan jatkuvasti, miten erinomainen hän on. Sen sijaan lapsen omanarvontunto kasvaa, kun hän onnistuu selviytymään hänelle annetuista tehtävistä. Siihen tarvitaan muutakin kuin vain uskoa itseensä. Taitoja täytyy oppia, harjoitella ja kehittää (Sananlaskut 22:29). Lapsen täytyy oppia ottamaan huomioon myös toisten tarpeet (1. Korinttilaisille 10:24). Tämä kaikki vaatii nöyryyttä.

MITÄ VOIT TEHDÄ?

Kiitä, kun siihen on todellista aihetta. Jos lapsesi saa kokeesta hyvän arvosanan, kehu häntä. Toisaalta jos koe menee huonosti, älä automaattisesti syytä opettajaa, koska silloin lapsesi menettää tilaisuuden oppia nöyryyttä. Auta häntä ennemmin ymmärtämään, miten hän voisi suoriutua paremmin seuraavalla kerralla. Anna kiitosta aina kun lapsi on onnistunut jossakin.

Oikaise lastasi, kun se on tarpeellista. Tämä ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi kritisoida lastasi jokaisesta hänen tekemästään virheestä (Kolossalaisille 3:21). Vakavat virheet, samoin kuin väärät asenteet, täytyy tietenkin korjata ennen kuin niistä tulee pinttyneitä tapoja.

Esimerkiksi jos lapsellasi on taipumus kerskailla, hänestä voi tulla niin omahyväinen, että muut alkavat karttaa häntä. Opeta siksi lapsellesi, että kerskailijoista ei pidetä ja että sellaisella käytöksellä voi nolata itsensä. (Sananlaskut 27:2.) Hänen on myös hyvä tietää, että tasapainoisen ihmisen ei tarvitse toitottaa taitojaan koko maailmalle. Kun lasta oikaistaan tällä tavoin lempeästi, hän oppii nöyryyttä ilman että hänen itsetuntonsa vahingoittuu. (Raamatun periaate: Matteus 23:12.)

Valmista lastasi kohtaamaan elämän realiteetit. Hemmoteltu lapsi voi alkaa kuvitella, että hänen kuuluu saada kaikki. Niinpä kun lapsesi haluaa jotakin, mihin sinulla ei ole varaa, selitä hänelle, miksi ei ole järkevää elää yli varojen. Jos sinun täytyy perua jokin hauska meno tai loma, voisit kertoa lapsellesi, että pettymykset kuuluvat elämään. Ehkä voisitte myös keskustella siitä, miten itse käsittelet pettymyksiä. Sen sijaan että suojelisit lasta kaikilta vastoinkäymisiltä, valmista hänet kohtaamaan aikuisiän haasteet. (Raamatun periaate: Sananlaskut 29:21.)

Opeta lastasi olemaan antelias. Näytä lapsellesi käytännössä, että ”onnellisempaa on antaa kuin saada” (Apostolien teot 20:35). Voisitte laatia listan ihmisistä, jotka tarvitsevat autokyytiä tai apua ostosten tekemisessä tai kunnostustöissä. Ota sitten lapsesi mukaan auttamaan heitä. Kun lapsesi näkee, miten mukavaa sinusta on auttaa toisia, opetat hänelle nöyryyttä kaikkein tehokkaimmalla tavalla, omalla esimerkilläsi. (Raamatun periaate: Luukas 6:38.)