Kun kohtaat stressaavia tilanteita, vaali ihmissuhteitasi noudattamalla näitä käytännön neuvoja.
VAHVISTA AVIOLIITTOASI
Vahvista avioliittoasi
Raamattu sanoo: ”Kaksi on parempi kuin yksi – –. Jos toinen heistä kaatuu, toinen voi auttaa hänet ylös.” (Saarnaaja 4:9, 10.) Aviopuolisoiden pitäisi toimia niin kuin kapteeni ja perämies, joilla on yhteinen lentosuunnitelma, eikä niin kuin kaksi törmäyskurssilla olevaa taisteluhävittäjää.
Sopikaa, ettette pura stressiä toisiinne. Kärsivällisyydellä saa aikaan paljon hyvää.
Keskustelkaa vähintään kerran viikossa asioista, jotka kaipaavat huomiota. Keskittykää ongelmaan, ei toistenne syyttelyyn.
Tehkää yhdessä asioita, joista te molemmat pidätte.
Muistelkaa yhteisiä mukavia hetkiä. Voitte esimerkiksi katsella kuvia häistänne ja muista tapahtumista, joista teillä on hyviä muistoja.
”Pariskunta ei ehkä ole kaikesta samaa mieltä, mutta he voivat silti toimia tiiminä. He voivat tehdä yhdessä jonkin päätöksen ja sitten työskennellä yhdessä sen hyväksi.” (David.)
PIDÄ YLLÄ YSTÄVYYSSUHTEITA
Pidä yllä ystävyyssuhteita
Ystävät tukevat toisiaan, joten sen lisäksi että ystäväsi tukevat sinua, mieti, miten sinä voisit olla heidän tukenaan. Vahvistamalla toisia vahvistat itseäsi.
Ole yhteydessä pariin ystävääsi joka päivä ja kysy, mitä heille kuuluu.
Kysy ystäviltäsi, miten he ovat selviytyneet samanlaisista haasteista, joita sinulla itselläsi on.
”Kun elämässä joutuu myrskyn keskelle, ystävät voivat ohjata oikeaan suuntaan. Joskus se voi merkitä vain sitä, että he muistuttavat jostain, minkä itsekin kyllä tiedät. Ystävät välittävät sinusta, ja he tietävät, että sinä välität heistä.” (Nicole.)
OLE LASTESI TUKENA
Ole lastesi tukena
Raamattu sanoo: ”Jokaisen täytyy olla nopea kuuntelemaan, hidas puhumaan.” (Jaakobin kirje 1:19.) Lapset voivat ensin olla haluttomia kertomaan peloistaan ja huolenaiheistaan, mutta kun kuuntelet kärsivällisesti, autat heitä avautumaan.
Yritä saada aikaan ilmapiiri, jossa lapsen on helpompi kertoa omista tunteistaan. Jotkut lapset kokevat vaikeaksi puhua vanhempiensa kanssa kasvotusten, mutta heidän voi olla helpompi avautua jossain arkisessa tilanteessa, kuten automatkalla tai kävelylenkillä.
Huolehdi siitä, etteivät lapsesi joudu näkemään ja kuulemaan liikaa pelottavia uutisia.
Kerro lapsillesi, mitä olette tehneet perheen turvallisuuden hyväksi.
Laatikaa suunnitelma hätätilanteita varten ja harjoitelkaa tilanteita lasten kanssa.
”Jutelkaa lastenne kanssa ja antakaa heidän kertoa tunteistaan. He voivat helposti kätkeä pelkonsa, huolenaiheensa tai suuttumuksen tunteensa. Kerro heille, että sinäkin painiskelet samanlaisten tunteiden kanssa. Kerro myös, miten sinä olet käsitellyt niitä.” (Bethany.)