8. luku

Hyvä lähimmäinen

TUNNETKO ketään, jonka ihonväri on erilainen kuin sinun? – Eräissä paikoissa on useimpien ihmisten ihonväri musta tai ruskea. Toisissa paikoissa on melkein kaikilla valkoinen iho. He ovat syntyneet sellaisina.

Tekeekö sinut toisia ihmisiä paremmaksi se, että sinulla on erilainen ihonväri kuin heillä? – Pitäisikö mustaihoisen ihmisen ajatella olevansa parempi kuin joku, jonka iho on valkoinen? Tai pitäisikö valkoihoisen ajatella olevansa parempi kuin ihminen, jonka iho on musta? Mitä sinä ajattelet? –

Jos kuuntelemme Suurta Opettajaa Jeesusta Kristusta, niin olemme huomaavaisia jokaiselle. Sillä ei ole mitään väliä, mihin kansallisuuteen joku kuuluu tai mikä hänen ihonvärinsä on. Meidän tulee rakastaa kaikenlaisia ihmisiä. Jeesus opetti niin.

Eräänä päivänä tuli muuan juutalainen tekemään Jeesukselle vaikean kysymyksen. Mies ajatteli, ettei Jeesus tietäisi vastausta. Hän sanoi: ’Mitä minun on tehtävä elääkseni ikuisesti?’

Se oli helppo kysymys Suurelle Opettajalle. Mutta sen sijaan että Jeesus olisi vastannut siihen itse, hän kysyi mieheltä: ’Mitä meidän täytyy tehdä Jumalan lain mukaan?’

Mies vastasi: ’Jumalan laki sanoo: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”.’

Jeesus sanoi: ’Oikein vastasit. Tee jatkuvasti siten, niin saat ikuisen elämän.’

Mutta mies ei halunnut rakastaa jokaista, ja niin hän yritti keksiä puolustuksen. Hän kysyi Jeesukselta: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Miten sinä olisit vastannut siihen? Kuka on tosiaan sinun lähimmäisesi? –

Ehkä tuo mies toivoi Jeesuksen sanovan: ’Sinun lähimmäisiäsi ovat sinun ystäväsi.’ Mutta entä muut ihmiset? Ovatko hekin lähimmäisiämme? –

Vastaukseksi kysymykseen Jeesus esitti kertomuksen. Se oli juutalaisesta ja samarialaisesta. Näin se kuului:

Eräs mies kulki tietä Jerusalemista alas Jerikoon. Tämä mies oli juutalainen. Hänen kävellessään eteenpäin ryövärit ottivat hänet kiinni. He iskivät hänet maahan ja ottivat hänen rahansa ja vaatteensa. Ryövärit pieksivät häntä ja jättivät hänet tien viereen puolikuolleena.

Vähän myöhemmin tuli pappi samaa tietä. Hän näki miehen, joka oli pahasti loukkaantunut. Mitä hän teki? Mitä sinä olisit tehnyt? –

Pappi meni vain toiselle puolelle tietä. Hän ei edes pysähtynyt. Hän ei tehnyt kerrassaan mitään miehen auttamiseksi.

Sitten tuli tietä alas toinen hyvin uskonnollinen mies. Hän oli leeviläinen, joka palveli Jerusalemin temppelissä. Pysähtyisiköhän hän auttamaan? Hän teki aivan samoin kuin pappikin. Hän ei tarjonnut apua. Menettelivätkö he oikein? –

Lopuksi tuli eräs samarialainen tietä pitkin. Hän näki juutalaisen makaavan siellä pahasti loukkaantuneena. Useimmat samarialaiset ja juutalaiset eivät pitäneet toisistaan. Menisikö nyt tämä samarialainen miehen ohi auttamatta häntä? Sanoisiko hän itsekseen: ’Miksi auttaisin tuota juutalaista? Ei kai hänkään auttaisi minua, jos minä olisin loukkaantunut?’

Mutta samarialainen katsoi tien vieressä makaavaa miestä ja tunsi syvää sääliä häntä kohtaan. Hän ei voinut jättää häntä kuolemaan.

Niin samarialainen laskeutui maahan juhtansa selästä. Hän meni miehen luo ja alkoi hoitaa hänen haavojaan. Hän vuodatti öljyä ja viiniä niihin. Se auttaisi haavojen parantumista. Sitten hän sitoi haavat kankaalla.

Samarialainen nosti luokkaantuneen miehen hellästi juhtansa selkään. Sitten he menivät hitaasti eteenpäin tietä pitkin, kunnes tulivat majataloon eli pieneen hotelliin. Sieltä samarialainen sai miehelle huoneen, ja hän piti hänestä hyvää huolta.

Jeesus kysyi nyt mieheltä, jolle hän puhui: ’Kenen näistä kolmesta miehestä ajattelet olleen hyvä lähimmäinen?’ Mitä sinä vastaisit? Oliko se pappi, leeviläinen vai samarialainen? –

Mies vastasi: ’Samarialainen oli hyvä lähimmäinen. Hän pysähtyi ja piti huolta loukkaantuneesta miehestä.’

Jeesus sanoi: ’Olet oikeassa. Mene siis ja tee itse samalla tavalla.’ – Luuk. 10:25–37.

Eikö se ollutkin oivallinen kertomus? – Se tekee selväksi, ketkä ovat lähimmäisiämme. Lähimmäisiämme eivät ole ainoastaan läheiset ystävämme. Lähimmäisiämme eivät ole ainoastaan oman maamme asukkaat tai ihmiset, joilla on sama ihonväri kuin meillä. Lähimmäisiämme ovat kaikenlaiset ihmiset.

Jos siis näet jonkun loukkaantuneen, niin mitä teet? – Entä jos hän on eri maasta tai hänen ihonvärinsä on erilainen kuin sinun? – Hän on silti lähimmäisesi. Sinun tulee siis auttaa häntä. Jos tunnet olevasi liian pieni auttamaan, niin voit pyytää minua auttamaan. Tai voit kutsua poliisin tai koulun opettajan. Se on tuon samarialaisen miehen kaltaisena olemista.

Suuri Opettaja tahtoo meidän olevan huomaavaisia. Hän tahtoo meidän auttavan toisia, olkootpa he keitä tahansa. Siksi hän esitti kertomuksen miehestä, joka oli hyvä lähimmäinen.

(Lukekaa siitä, miten meidän tulee suhtautua ihmisiin, jotka kuuluvat toisiin rotuihin ja kansoihin, myös Apt. 10:34, 35; 17:26; Matt. 5:44–48.)