38. luku

Rakkaus Jumalan huonetta kohtaan

PIDÄTKÖ siitä, että meidät kutsutaan jonkun kotiin päivälliselle? – Entä jos meidät kutsuttaisiin Jumalan huoneeseen, haluaisitko sinä mennä? –

Sinä voit sanoa, ettei Jumala asu missään huoneessa. Totta onkin, ettei Jumala asu missään huoneessa sillä tavalla kuin me asumme.

Mutta Suuri Opettaja sanoi, että Jumalalla on ”huone”. Ja Jeesuksen tapana oli mennä Jumalan huoneeseen jo pienenä poikana. Se huone oli Jehovan kaunis temppeli Jerusalemin kaupungissa. Temppeli kuului Jumalalle. Sitä käytettiin hänen palvonnassaan. Siksi sitä kutsuttiin ”Herran [Jehovan, Um] huoneeksi”.

Kun Jeesus oli poikanen, niin hän asui kaukana ”Jehovan huoneesta”. Kenelläkään ei ollut autoa siihen aikaan, eikä ollut juniakaan, joilla he olisivat voineet matkustaa. Päästäkseen temppeliin heidän oli käveltävä. Se ei ollut mikään tunnin tai parin matka sieltä, missä he asuivat. Heidän oli käveltävä ainakin kolme päivää päästäkseen sinne. Ja paluumatka vei toiset kolme päivää. Oliko sellaisen matkan tekeminen kaiken tuon vaivan arvoinen? Olisitko sinä kävellyt niin kauas viettääksesi aikaa ”Jumalan huoneessa”? –

Ihmiset, jotka rakastivat ”Jumalan huonetta”, eivät ajatelleet sen olevan liian kaukana. Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin palvomaan. Ja Jeesus meni heidän kanssaan.

Kun he eräänä vuonna aloittivat kotimatkan, niin Jeesus ei ollutkaan perheensä mukana. Kukaan ei huomannut sitä, ennen kuin he olivat vaeltaneet pitkän matkan. Silloin hänen vanhempansa palasivat takaisin etsimään häntä. Ja missä luulet hänen olleen? –

He löysivät hänet itse temppelistä. Hän kuunteli opettajia. Hän teki kysymyksiä. Ja kun he kysyivät häneltä jotakin, niin hän vastasi. He olivat hämmästyneitä hänen oivallisista vastauksistaan.

Kun hänen vanhempansa lopulta löysivät hänet, he tunsivat tietenkin suurta helpotusta. Mutta Jeesus ei ollut ollut huolissaan. Hän tiesi, että temppelissä on hyvä olla. Siksi hän kysyi: ”Ettekö tienneet, että minun täytyy olla Isäni huoneessa?” Hän tiesi, että temppeli oli ”Jumalan huone”. Ja hän oli mielellään siellä. – Luuk. 2:41–49, Um.

Jeesus ja hänen vanhempansa eivät menneet ainoastaan kerran vuodessa palvontakokouksiin. Heidän kotikaupungissaan oli joka viikko palvontakokouksia.

Niissä kokouksissa joku nousi seisomaan ja luki Raamatusta. Se ei siihen aikaan ollut yksi yhtenäinen kirja. Se oli kirjoitettu pitkiin kääröihin. Siksi he kiersivät sen auki haluamaansa kohtaan ja alkoivat sitten lukea. Sen jälkeen se selitettiin. Raamattu sanoo, että Jeesus ”tapansa mukaan” kävi näissä kokouksissa. Hän kävi näin ollen niissä säännöllisesti. – Luuk. 4:16.

Meidänkin tulisi tehdä niin. Mutta missä ”Jumalan huone” on nykyään? Mihin meidän tulisi mennä palvomaan häntä? –

Jerusalemissa ei ole enää sitä temppeliä, jonne Jeesus meni. Se on hävitetty. Me emme voi siis mennä sinne.

Mutta Jumalalla on yhä ”huone”. Se ei ole kivistä tehty huone. Se on tehty ihmisistä. Miten se on mahdollista? Huone on asuinpaikka, ja Jumala sanoo asuvansa kansansa keskellä. Hän ei lähde taivaasta ja tule maan päälle. Mutta Jumala on niin lähellä kansaansa, että siihen kuuluvat tuntevat hänen olevan ikään kuin heidän luonaan. – 1. Piet. 2:5; Ef. 2:22; 1. Tim. 3:15.

Kun me menemme ”Jumalan huoneeseen”, niin minne meidän tulisi siis mennä? – Meidän tulisi mennä sinne, missä Jumalan kansa on kokoontunut palvomaan. Se saattaa olla suuri rakennus. Se voi olla pienikin. Tai se voi olla jonkun kodissa. Tärkeätä on, että sinne kokoontuvat todella kuuluvat Jumalan kansaan. Mutta miten me voimme tietää, ovatko he hänen kansaansa? –

Mitä he tekevät kokouksissaan? Opettavatko he todella mitä Raamatussa sanotaan? Lukevatko he sitä ja keskustelevatko he siitä? Emmekö me siten kuuntele Jumalaa? – Ja emmekö odotakin ”Jumalan huoneessa” kuulevamme, mitä Jumala sanoo? –

Mutta entä jos nuo ihmiset sanovat, ettei sinun tarvitse elää sillä tavalla kuin Raamattu sanoo? Sanoisitko sinä heidän olevan Jumalan kansaa? –

Eräs toinenkin seikka on otettava huomioon. Raamattu sanoo, että Jumalan kansa olisi ’kansa hänen omalle nimelleen’. Mikä on Jumalan nimi? – Se on Jehova. Me voimme siis kysyä ihmisiltä, onko Jehova heidän Jumalansa. Jos he vastaavat kieltävästi, niin me tiedämme, etteivät he ole hänen kansaansa. – Apt. 15:14.

Ei kuitenkaan riitä, että he vain sanovat Jehovan olevan Jumalansa. Missä ovat todisteet? Heidän tulisi kertoa hänestä toisille ihmisille. Heidän tulisi kertoa ihmisille Jumalan valtakunnasta. Heidän tulisi uskoa hänen Poikaansa. Heidän tulisi osoittaa rakkauttaan Jumalaan pitämällä hänen käskynsä. – Jes. 43:10, Um.

Tunnemmeko ihmisiä, jotka noudattavat kaikkea tätä? – Jos tunnemme, niin meidän tulisi kokoontua heidän kanssaan palvomaan. Ja meidän tulisi olla siellä säännöllisesti. Meidän tulisi kuunnella niitä, jotka opettavat, ja vastata kysymyksiin, kun niitä tehdään. Jeesus teki niin ollessaan ”Jumalan huoneessa”. Jos me teemme siten, niin me osoitamme myös todella rakastavamme ”Jumalan huonetta”.

(Meidän tulisi mielellämme käydä säännöllisesti kokouksissa Jumalan kansan kanssa. Lukekaa mitä tästä sanotaan Ps. 122:1:ssä ja Hepr. 10:23–25:ssä.)