3. luku

Parannuskeino toiveissaan pettyneille

1. Mikä ajankohta oli yhä kyseessä, ja minkä kahden asian välisen yhteyden Jehova halusi auttaa juutalaisia näkemään, kun hän herätti Haggain?

ON YHÄ 1. elulkuuta eli kuudennen kuukauden ensimmäinen päivä Persian valtakunnan kuninkaan Dareios I:n toisena hallitusvuonna. Se olisi suunnilleen elokuun puolivälissä vuonna 520 eaa. nykyisen kalenterimme mukaan. (Hagg. 1:1) Profeettansa Haggain välityksellä Jehova kiinnitti huomiota lunastetun kansansa menettelyihin, kansan, jonka hän oli tuonut takaisin sen kotimaahan tämän oltua autiona seitsemänkymmentä vuotta. (2. Aikak. 36:17–21) Jehova kehotti kansan jäseniä harkitsemaan sydämestään niitä epätavallisia tapahtumia, joita he olivat joutuneet kokemaan. Silloin he näkisivät, mikä yhteys oli sillä seikalla, että heidän ahertamisensa maatöissä osoittautui niin kannattamattomaksi, ja sillä, että he antoivat Jehovan palvontahuoneen olla rauniona, vaikka he pitivät hyvää huolta omista asunto-oloistaan. – Hagg. 1:2–6.

2. Minkälaatuinen kiistakysymys tämä oli pohjimmiltaan noille juutalaisille, ja kuka siis saattoi määrätä oikean parannuskeinon, ja miten tuo lääkemääräys alkoi?

² Oliko syy juutalaisten vastoinkäymisiin heidän oltuaan jälleen kotimaassaan seitsemäntoista vuotta pääasiallisesti uskonnollinen? Jos se oli, niin Jehova saattoi erehtymättömästi osoittaa heille syyn ja myös määrätä parannuskeinon. Hän ei ollut tyytyväinen siihen, että he huolehtivat niin kovasti aineellisesta hyvinvoinnistaan ja samalla laiminlöivät hänen palvontahuoneensa. Kärsittyään näin kauan heidän tasapainotonta asennettaan hän sanoi heille profeetta Haggain välityksellä: ”Näin sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um]: Ottakaa vaari teistänne. Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin minä siihen mielistyn ja näytän kunniani [jotta minut kirkastettaisiin, Um], sanoo Herra.” Osoittaakseen sitten, mikä oli todellinen syy heidän kovan työnsä pettymystä tuottaneisiin tuloksiin, hän pani Haggain ennustamaan edelleen:

3. Kuka väitti olevansa vastuussa heidän pahasta taloudellisesta ahdingostaan?

³ ”Te odotatte paljoa, mutta se menee vähiin. Te tuotte kotiin, mutta minä puhallan sen pois. Minkätähden? sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um]. Minun huoneeni tähden, kun se on rauniona ja te juoksette kukin oman huoneenne hyväksi. Sentähden teiltä taivas pidättää kasteen ja maa pidättää satonsa. Ja minä olen kutsunut kuivuuden maahan ja vuorille, viljalle, viinille ja öljylle, ja mitä vain maa tuottaa, ja ihmisille ja eläimille ja kaikelle kätten vaivannäölle.” – Hagg. 1:7–11.

4. Mihin toimintaan Jehova määräsi juutalaiset ryhtymään huolimatta kuninkaallisesta kiellosta, ja minkä ratkaisevan kysymyksen tämä herätti juutalaisille?

⁴ Noiden sanojen julistamisen aikaan Artakserkseen, Persian edesmenneen kuninkaan, perustuslain vastainen kielto, joka koski Jehovan Jerusalemissa olevan temppelin rakentamista, oli yhä voimassa. Kuitenkin sotajoukkojen Jehova, joka puhui Haggain kautta, käski heikosti toimeentulevia juutalaisia hankkimaan tarvikkeita ja ’rakentamaan huoneen, jotta minä siihen mielistyisin ja jotta minut kirkastettaisiin’. (Hagg. 1:8, Um) Kiistakysymykseksi tuli nyt: Kumpaa on toteltava – Jehovan tahtoa vai kuninkaallista kieltoa, nyt jo kuolleen, harhaan johdetun miehen tahtoa? Kumman määräys on toteutettava – elävän, Korkeimman Jumalan, Suuren Teokraatin, vai kuolleen Persian kuninkaan? Jos he toimisivat samalla tavalla kuin kristityt apostolit myöhemmin ’totellessaan Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä’, he herättäisivät niiden vastaväitteet ja vastustuksen, jotka suosivat kieltoa, mutta he saisivat Jumalan hyväksymyksen. (Apt. 5:29, Um) He elivät jo noiden pakanavastustajien mieliksi, mutta eivät Jumalan mieliksi. Olivatko he siis nyt valmiit herättämään pakanavastustajiensa epäsuosion ja siten saamaan sotajoukkojen Jehovan suosion?

5. Mitä viholliset ja vastustajat eivät kyenneet valvomaan, ja mitä he eivät kyenneet poistamaan juutalaisten hyväksi?

⁵ Nuo pakanaviholliset eivät kyenneet valvomaan Juudan maan säätä. Ei edes koko Persian valtakunta kyennyt siihen. He eivät voineet saada taivasta tuottamaan tarpeellista kastetta kuivana vuodenaikana. He eivät voineet saada maata tuottamaan satoaan, niin että juutalaiset maanviljelijät eivät olisi ainoastaan kylväneet paljon ja odottaneet paljon vaan että he olisivat myös korjanneet paljon. Toisaalta kuninkaalliset persialaiset ja juutalaisten naapureina olevat vastustajat eivät voineet tavallisina kosteina vuodenaikoina poistaa sitä kuivuutta, joka kohtasi maata, viljaa, uutta viinisatoa, öljypuita, kaikkia maantuotteita sekä ihmisiä, kotieläimiä ja kaikkea ihmisten kätten vaivannäköä. Mutta sotajoukkojen Jehova voi poistaa sen, sillä nuo haitalliset ilmiöt olivat hänen epäsuosionsa ilmaisuja.

6. Ketä juutalaisten piti tästä syystä pelätä, mutta miten he eivät ilmaisseet tätä pelkoa?

⁶ Toisin kuin ne israelilaiset, joihin viitattiin Jer. 5:24:ssä, kotimaahansa palanneitten juutalaisten ei pitänyt pelätä Persian kuninkaan vihaa vaan sanoa: ”Peljätkäämme Herraa, Jumalaamme, joka antaa sateen, syyssateen ja kevätsateen ajallansa, ja säilyttää meille elonkorjuun määräviikot.” (Jer. 10:10–13) He eivät voineet ilmaista sellaista Jehovan pelkoa vain kiirehtimällä omiin yksityistaloihinsa päästäkseen mahdollisimman pian lämpöisiin koteihinsa ja antamalla samanaikaisesti Jumalansa palvontahuoneen olla rauniona. Niin suuren Persoonan kuin sotajoukkojen Jehovan, Suuren Teokraatin, huone piti asettaa ensi tilalle. Ihmispelko ei saanut estää heitä rakentamasta sitä, jotta hän mielistyisi siihen ja tulisi kirkastetuksi.

7, 8. a) Miksi Jehova kehotti juutalaisia hankkimaan puutavaraa Jumalan huonetta varten? b) Miksi sellainen aineellinen rakennus ei ollut välttämätön Jehovalle, vaikka se olikin sopiva?

⁷ Tämä oli parannuskeino heidän pettymystä tuottaneisiin aineellisiin ja hengellisiin oloihinsa – se, että he tottelisivat Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmistä ja jatkaisivat Jumalan palvontahuoneen rakentamista. Menkööt he metsän peittämälle vuorelle kaatamaan puita ja hankkimaan puutavaraa tämän tärkeimmän huoneen rakentamista varten. Ei niin, että Jumalan temppeli olisi pitänyt rakentaa kokonaan puusta. Mutta aikaisemman, hävitetyn temppelin kivet olivat paikallaan, ja siksi kipeimmin tarvittava materiaali laudoitusta ja muita tarpeita varten oli puu. Sotajoukkojen Jehova ei tietenkään tarvinnut maallista aineellista rakennusta kodikseen asuakseen siellä juutalaisten keskellä, joilla oli hyvät asunnot. Hänellä oli jo asuinpaikkansa, joka ei ollut ihmiskäsin tehty, pyhissä taivaissa, ja tämä kivestä ja puusta tehty temppeli Moorian vuorella Jerusalemissa edusti vain tulevaa hengellistä temppeliä, Korkeimman Jumalan tosi palvontahuonetta, aivan niin kuin temppelinrakentaja Salomo oli sanonut:

⁸ ”Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!” – 1. Kun. 8:27.

9. a) Miten Jumala siis saattoi asua tuossa temppelissä? b) Mitä juutalaiset uudistaisivat palvomalla sellaisessa temppelissä, ja mitä seurauksia siitä olisi heille itselleen?

⁹ Siksi Jumala ei tulisi asumaan jälleenrakennetussa Jerusalemin temppelissä persoonallisesti, vaan ainoastaan henkensä, pyhän näkymättömän toimivan voimansa, välityksellä ja kääntämällä kasvonsa eli huomionsa tuohon temppeliin. Hän pyhittäisi sen eli tekisi siitä pyhän huoneen, ja se olisi koko kansakunnan uskonnollisen palvonnan keskuspaikka. Uhreja yksilöiden ja koko kansan puolesta uhrattaisiin yhdellä hyväksytyllä alttarilla, ja siihen paikkaan kansa kokoontuisi kolmen vuotuisen juhlansa ja koko kansan sovituspäivän aikana. Siellä ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika, ja kaikki alipapit hoitaisivat virkaansa ihmisten hyväksi. Näin Israelin kansa voisi ylläpitää uudistettuja suhteita teokraattiseen Hallitsijaansa Jehovaan ja säilyä hyvässä hengellisessä tilassa. Jehova tulisi kirkastetuksi sen temppelin jälleenrakentamisen johdosta, johon Hänen nimensä sijoitettaisiin, ja hän osoittaisi mielihyvänsä vuodattamalla heille siunauksia, niin hengellisiä kuin aineellisiakin.

TOTELLAKO HALLITSIJANA JUMALAA VAI IHMISTÄ?

10, 11. Keille Haggain ensimmäinen profetia oli osoitettu, ja minkä päätöksen sitä seurannut toiminta osoitti tehdyn?

¹⁰ Profeetta Haggain ensimmäinen sanoma on kohdistettu erikoisesti ”Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille, Sealtielin pojalle, ja ylimmäiselle papille Joosualle, Joosadakin pojalle”. (Hagg. 1:1) Tämä velvoitti heitä ottamaan johdon ja antamaan oikean esimerkin koko kansalle. Kuitenkin nuo kaksi miestä, käskynhaltija ja ylimmäinen pappi, tiesivät, mitä he saattoivat odottaa vastustajilta, jos he jatkaisivat Jerusalemin temppelin rakentamista. Mitä historia osoittaa heidän tehneen – tottelivatko he sotajoukkojen Jehovaa Hallitsijana vai ihmistä? He asettivat hengelliset edut ensi sijalle ja tottelivat Jumalaa. Haggai kertoo:

¹¹ ”Niin Serubbaabel, Sealtielin poika, ja ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika, ja kansan koko jäännös kuuli Herran, Jumalansa, ääntä ja profeetta Haggain sanoja, jota varten Herra, heidän Jumalansa, oli hänet lähettänytkin, ja kansa pelkäsi Herraa.” – Hagg. 1:12.

12. Kenet ihmiset ymmärsivät Haggain lähettäjäksi, ja minkä pelon he voittivat?

¹² Tämän sanoman perusteella, jonka profeetta julisti heille vuoden kuudentena uuden kuun päivänä, ihmiset tiesivät, mitä mieltä rohkea Haggai oli Jumalan tai ihmisten tottelemista koskevasta kiistakysymyksestä. He ymmärsivät Jehovan lähettäneen Haggain, ja siksi he kuuntelivat häntä Jehovah ajankohtaisen sanoman välittäjänä. He pohtivat avoimin sydämin, niitä hänellä oli sanottavaa, vaikka se oli luonteeltaan ojennusta. He käsittivät Jumalan ajattelutavan heidän suhteensa. He ymmärsivät laiminlyöntinsä, väärän menettelynsä. Heillä oli todella syytä pelätä Jehovan edessä. Olihan taivaallisten sotajoukkojen Ylipäällikkö puhunut heille profeettansa Haggain kautta, ja heidän tätä sotajoukkojen Jehovaa kohtaan tuntemansa pelko oli voimakkaampi kuin mikään ihmisten tai edes Persian valtakunnan pelko. He tarvitsivat silti jatkuvasti rohkaisua, ja Haggaita käytettiin nyt antamaan sitä heille:

13. Minkä rohkaisevan sanoman Haggai esitti silloin ihmisille?

¹³ ”Haggai, Herran [Jehovan, Um] sanansaattaja, sanoi, saattaen Herran sanan, kansalle näin: ’Minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra [Jehova, Um]’.” – Hagg. 1:13.

14. Mitä tämä sanoma merkitsi temppelin rakentajille kaikkia heidän vastustajiaan ajatellen, ja mitä Jeesuksen Kristuksen myöhemmin esittämää sääntöä he noudattivat ryhtyessään rakentamaan?

¹⁴ Olisivatko nuo Jumalaa pelkäävät juutalaiset voineet saada rohkaisevampaa sanomaa? Heitä ympäröivillä vastustajilla saattoi olla koko Persian valtakunta puolellaan, mutta lunastettujen israelilaisten puolella oli heidän tottelevaisuutensa takia sotajoukkojen Jehova. Jehova ei tulisi olemaan tyytymätön, jos he jatkaisivat edelleen hänen temppelinsä jälleenrakentamista. Jeesuksen Kristuksen yli viisisataaviisikymmentä vuotta myöhemmin lausuma sääntö voitaisiin esittää näin: keisarille (eli hallitsijalle) kuuluva tuli antaa keisarille, mutta Jumalalle kuuluva tuli myös maksaa Jumalalle, ja Hänelle kuuluva tulee ensin. (Matt. 22:21) Jos he toimisivat tämän säännön mukaan, Jehova olisi heidän kanssansa. Se takasi menestymisen temppelin rakentamisessa.

15. Miksi kului nyt yli kolme viikkoa, ennen kuin kansa todella ryhtyi rakentamaan Jehovan huonetta?

¹⁵ Luottaen nyt Kaikkivaltiaaseen Jumalaansa kansa omistautui siihen päätehtävään, jota varten se oli tehnyt pitkän matkan Babyloniasta pyhään kotimaahansa. Kului kolme viikkoa ja enemmänkin, ei siksi, että he olisivat pelokkaina lykänneet työtänsä, vaan asioiden järjestelemisessä, jotta he olisivat päässeet kunnolla alkuun. Heissä kaikissa vaikutti voimakkaasti Jumalan henki eli näkymätön toimiva voima, joka toimi heidän sisällään liikkeellepanevana voimana. Sitten tuli tuon kuukauden, elulin, 24. päivä. Mitä tapahtui? Haggai, sinä olit siellä, kerro meille. ”Ja Herra herätti Juudan käskynhaltijan Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen ja ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, hengen ja kansan koko jäännöksen hengen, ja he tulivat ja ryhtyivät rakentamaan Herran Sebaotin, heidän Jumalansa, temppeliä kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä kuudennessa kuussa, kuningas Daarejaveksen toisena vuotena.” – Hagg. 1:14, 15.

16. Millaiseen asenteeseen olivat juutalaiset sortuneet, ennen kuin Haggai alkoi ennustaa, mutta mitä heidät nyt herätettiin tekemään?

¹⁶ Ennen kuin Haggai ennusti tuon vuoden kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä, käskynhaltija Serubbaabel ja ylimmäinen pappi Joosua sekä maahansa palannut juutalaisen kansan jäännös oli menettänyt intonsa, halunsa, kiireellisyyden tajunsa ja innostuksensa Jehovan temppelin jälleenrakentamista kohtaan. He olivat taipuneet vastustajiensa vastustuksen ja häirinnän edessä ja sanoivat itselleen: ”Aika ei ole tullut rakentaa Herran [Jehovan, Um] huonetta.” (Hagg. 1:2) Mutta nyt he alkoivat nähdä asiat eri tavalla sen sanoman perusteella, jonka Haggai oli saanut heidän Jumalaltaan. Näin Ylipäällikkö, sotajoukkojen Jehova, herätti heidän kaikkien hengen. Välttämättömän järjestelyn ja valmistautumisen jälkeen he ryhtyivät tärkeimpään työhönsä Juudan maassa suorittamalla Jumalansa temppelin rakennustyön alkuvalmisteluja. Aika on määritetty: se oli elulkuun 24. päivä Persian kuninkaan Dareios I:n toisena vuotena. Tämä vastasi noin syyskuun puoliväliä vuonna 520 eaa. Se oli sitä vuodenaikaa, jolloin kasvillisuus alkoi saada kastetta keskikesän kuivan kauden jälkeen.

17. Mitä sellaiseen valmistelutyöhön sisältyi, ja miksi juutalaiset eivät välittäneet, huomasivatko vastustajat heidän työnsä?

¹⁷ Epäilemättä sotajoukkojen Jehova näki mielellään tämän valmistelutyön panemisen alulle. Tukkeja piti katkoa ja sahata hirsiksi ja laudoiksi; jonkin verran on täytynyt suorittaa kivien louhimista. Ja jätteet tuli puhdistaa pois siltä historialliselta temppelin paikalta, jonka kuningas Daavid oli ostanut kauan sitten 11. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. (2. Sam. 24:18–25; 1. Aikak. 21:18–22:19; 2. Aikak. 3:1) Sellaiset jätteet olivat voineet syntyä vuosien kuluessa. Emme tiedä, panivatko ympärillä asuvat juutalaisten pakanavastustajat merkille nuo valmistelutyöt, mutta vaikka niin olisi käynytkin, niin ahkerat juutalaiset eivät siitä välittäneet. He tiesivät, että heillä oli Jumalansa hyväksymys ja että he tekivät hänen työtään ja että voittamaton sotajoukkojen Jehova oli heidän puolellaan. Siitä huolimatta oli ankara vastustus nouseva vihollisleiristä. Miten se tulisi menestymään tällä kerralla? Sen me tulemme näkemään.

HISTORIALLINEN VASTAAVAISUUS

18. Onko tällä ollut nykyaikaista vastaavaisuutta, ja kenen kirjoituksiin me tässä turvaudumme?

¹⁸ Onko tällä nykyaikana mitään historiallista vastaavaisuutta, joka nostaa tämän muinaisen tapahtuman esiin pelkän kuolleen historian maailmasta? Meillä on syytä uskoa, että sillä on. Ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan juutalainen kirjoittaja, Benjaminin sukukuntaan kuuluva fariseus nimeltä Saulus Vähän-Aasian Tarsoksesta, loi katsauksen kansansa menneeseen historiaan ja kirjoitti sitten havainnoistaan. Keille hän kirjoitti? Hän lähetti kirjeensä keisarilliseen Roomaan Italiaan, mutta ei kenellekään niin sanotulle ”Rooman piispalle, apostolien ruhtinaan seuraajalle, Kristuksen sijaiselle”. Ei suinkaan. Siihen aikaan kristikuntaa ja sellaisia uskonnollisia arvohenkilöitä ei vielä ollut olemassakaan, vaan ne saivat alkunsa vasta keisari Konstantinus Suuren toimesta neljännellä vuosisadalla. Saulus Tarsolainen, josta oli nyt tullut Jeesuksen Kristuksen apostoli ja jota sanottiin Paavaliksi, kirjoitti kirjeensä Roomassa olevien alkukristittyjen seurakunnalle ja käsitteli siinä laajasti Raamatun henkeytettyjä heprealaisia kirjoituksia.

19. Mikä profeetallinen kirja sisältyy siihen, mistä Paavali kirjoitti Room. 15:4:ssä?

¹⁹ Kohdassa, joka nykyään määritellään Roomalaiskirjeen 15. luvuksi 4. jakeeksi, Paavali kirjoitti: ”Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” (Room. 1:1–7) Tuohon Raamattuun sisältyi Haggai.

20. Miksi me voimme sen mukaan, mitä 1. Kor. 10:6–11 esittää, tähyillä esikuvallista arvoa Haggain kertomuksesta?

²⁰ Apostoli Paavali kirjoitti myös kaksi kirjettä kristilliselle seurakunnalle Korinttoon, joka sijaitsi roomalaisessa Akaian provinssissa, ja ensimmäisen kirjeensä 10. luvussa hän kertoo niistä tapahtumista, jotka sattuivat vanhalla ajalla juutalaisille, ja sanoo: ”Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi [esikuviksi, kreik.] meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. . . . Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi [asiainjärjestelmien loput, Um] on tullut.” (1. Kor. 10:6–11) Näin ollen on järkevää odottaa, että profeetta Haggain kertomilla tapahtumilla on myös esikuvallista eli esimerkillistä arvoa. Itse asiassa apostoli Paavali lainaa henkeytetyssä Heprealaiskirjeessä Haggaita ja soveltaa sitä, ei kristinuskoon kääntymättömiin heprealaisiin, vaan niihin luonnollisiin ympärileikattuihin heprealaisiin, jotka olivat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen kauan sitten luvattuna Messiaana. (Hagg. 2:6; Hepr. 12:25–29) Siksi me voimme nykyään tähyillä Haggain kertomuksesta esikuvallisia arvoja.

HENGELLINEN ISRAEL ASTUU KUVAAN

21. Miten apostoli Johannes kuvailee hänelle näytettyä esikuvallista temppeliä, niin kuin Ilm. 11:1–4 esittää?

²¹ Haggaita käytettiin Jerusalemissa olleen Jehovan esikuvallisen temppelin jälleenrakentamisen yhteydessä käskynhaltija Serubbaabelin ja ylimmäisen papin Joosuan (kreik. Jeesuksen) aikana. Rooman valtakunta karkotti viimeisen elossa olleen kristityn apostolin, Johanneksen, galilealaisen Sebedeuksen pojan, pakkosiirtolaisuuteen Patmoksen rangaistussaarelle, missä hän sai sarjan henkeytettyjä näkyjä. Yhdessä näyssä hän näki esikuvallisen temppelin, josta hän kirjoittaa: ”Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: ’Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat. Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta. Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan.’” – Ilm. 11:1–4.

22. a) Millaisia todistajia nuo ”kaksi todistajaa” olivat? b) Mihin Johanneksen suhde Jehovaan nyt perustui?

²² Tässä tapauksessa temppelin vertauskuvalliset Jumalan ”kaksi todistajaa” olivat Korkeimman Jumalan kristittyjä todistajia, sillä apostoli Johannekselle näytettiin tulevia tapahtumia eikä mennyttä juutalaisten historiaa. (Ilm. 1:1–6) Apostoli Johannes piti itseään yhtenä kristityistä todistajista. (Ilm. 1:9; 19:9, 10) Siihen aikaan, kun Johannes sai tämän Ilmestyksen, roomalaisessa Juudean provinssissa sijaitseva Jerusalemin jälleenrakennettu temppeli oli tuhottu samalla kun pyhä kaupunkikin ajanlaskumme vuonna 70, aivan niin kuin Messias, Jeesus Kristus, oli ennustanut. (Matt. 24:1–22; Mark. 13:1–20; Luuk. 21:5–24) Koska Johanneksesta oli tullut juutalaisen kansan hylkäämän Messiaan opetuslapsi, hän oli lakannut seurustelemasta epäuskoisten luonnollisten israelilaisten kanssa. Se, että hän oli syntyperäinen israelilainen, ei ollut enää perustuksena hänen suhteelleen sotajoukkojen Jehovaan. Hänen suhteensa sotajoukkojen Jehovaan perustui siihen, että hän oli hengellinen israelilainen, joka oli siinnyt Jumalan hengestä. Johannes oli nyt ’sisällisesti juutalainen’. Hänen ympärileikkauksensa oli ”sydämen ympärileikkaus Hengessä”. – Room. 2:29.

23. Mihin ”Israeliin’’ Johannes nyt kuului, ja missä temppelissä hän palvoi Jehovaa?

²³ Apostoli Johannes oli näin ollen hengellisesti puhuen ”uusi luomus”. (2. Kor. 5:17) Sillä seikalla on jotakin merkitystä Jumalan edessä sen mukaan kuin Gal. 6:14–16 esittää apostoli Paavalin sanoneen: ”Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä [kidutuspaalusta, Um], jonka kautta maailma on ristiinnaulittu [pantu paaluun, Um] minulle, ja minä maailmalle! Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja [niin, Um] Jumalan Israelille!” Apostoli Johannes kuului tuohon hengelliseen ”Jumalan Israeliin”. Siinä ominaisuudessa hän ei tarvinnut Jerusalemissa olevaa kivestä ja puusta tehtyä temppeliä palvoakseen sotajoukkojen Jehovaa. Hengellisenä israelilaisena hän palvoi Jehova Jumalaa tämän suuressa hengellisessä temppelissä, jota aineellinen, maallinen Jerusalemissa ollut temppeli oli esikuvannut. (Hepr. 9:23–26; 8:1, 2) Kuvittelehan, että meillä täytyisi olla Jerusalemissa aineellinen temppeli, jossa me palvoisimme Jehova Jumalaa. Mihin me joutuisimme? Mutta me voimme palvoa siinä hengellisessä temppelissä, missä Johannes palvoi.

24. Keitä siis olivat ne vertauskuvalliset ”kaksi todistajaa”, milloin kansat tallasivat heitä, ja miten he ennustivat säkkipuvussa?

²⁴ Näin ollen ne, joista Jumala puhuu Johannekselle annetussa Ilmestyksessä ”kahtena todistajanani”, ovat hengellisiä israelilaisia, sen Messiaan, nimittäin Jeesuksen Kristuksen, antautuneita, kastettuja seuraajia, jota Johannes seurasi. Heidän palvoessaan sotajoukkojen Jehovaa ikään kuin hänen hengellisen temppelinsä esipihassa pakanakansat tallasivat heitä ”neljäkymmentäkaksi kuukautta”. Tämä tapahtui vuosina 1914–1918 käydyn ensimmäisen maailmansodan aikana. Tuona aikana nämä vertauskuvalliset ”kaksi todistajaa” ennustivat säkkipuvussa siinä mielessä, että heidän julkisesti julistamansa sanoma oli murheellinen. Se edeltäkertoi kaikkien pakanakansojen tulevan tuhon ja väkivaltaisen kuoleman nyt, kun ”pakanain ajat” olivat päättyneet vuoden 1914 varhaissyksyllä. (Luuk. 21:24) He ennustivat 1260 päivää ensimmäisen maailmansodan aikana kuin murheelliseen säkkikankaiseen asuun pukeutuneet synkännäköiset profeetat. (Ilm. 11:1–3) Mitä heille sitten tapahtui, kuten apostoli Johannes näki ennalta?

25. Mitä heille tapahtui Johanneksen näyn mukaan sen jälkeen, kun he olivat lopettaneet todistamisensa?

²⁵ ”Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät. Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin [pantiin paaluun, Um].” – Ilm. 11:7, 8.

26. Miten tuo profeetallinen kuvaus täyttyi ensimmäisen maailmansodan aikana?

²⁶ Myöhemmin osoitetaan syvyydestä nousevan pedon vertauskuvaavan poliittista maailmanjärjestöä, joka on nyt tuhansia vuosia vanha. Keväällä vuonna 1918, ennen kuin ensimmäinen maailmansota oli päättynyt, tuo petomainen poliittinen järjestö käytti sotatilaa hyväkseen ja kielsi sen raamatullisen kirjallisuuden, mitä ”kahden todistajan” luokka käytti, ja vangitsi antautuneet kristityt, jotka ennen muita vastasivat sen julkaisemisesta. Näin vertauskuvallisten ”kahden todistajan” vapaa julkinen työ tapettiin; ja Jehovan teokraattisen hallituksen julkisen todistamisen suhteen he olivat kuin kuolleita ruumiita, jotka viruivat kristikunnan kaduilla häpeälle ja uskonnolliselle vainolle alttiina.

27. Millaisessa tilassa he olivat tuohon aikaan israelilaisten tavoin, mutta miksi tätä ei kestänyt kauan näiden ”todistajien” tapauksessa?

²⁷ Tuohon aikaan olivat antautuneet, kastetut kristityt palvojat sotajoukkojen Jehovan hengellisessä temppelissä kuin luonnolliset israelilaiset Babylonian pakkosiirtolaisuudessa vuosina 607–537 eaa. Ilmestyskirjan profeetallinen näky ilmaisi kuitenkin etukäteen, että vertauskuvallisten ”kahden todistajan” tila ei pysyisi kauan sellaisena, koska se kesti vain ”kolme ja puoli päivää”. Entä sitten? Haudattiinko heidän ruumiinsa? Ei! Heidät herätettiin eloon. ”Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua meni heihin Jumalasta elämän henki, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät.” (Ilm. 11:9–11) Niinpä näitäkään vainottuja kristittyjä ”profeettoja”, jotka ennustivat Jumalan vastasyntyneestä messiaanisesta valtakunnasta, ei haudattu iäksi kristikuntaan tai muuhun Suureen Babyloniin, väärän uskonnon maailmanmahtiin. Vuoden 1919 keväällä ”meni heihin Jumalasta elämän henki, ja he nousivat jaloilleen” sekä ilmaantuivat jälleen julkisuuteen Jumalan ja Hänen Messiaansa valtakunnan valtuutettuina todistajina. Samoin kuin Haggain päivien israelilainen jäännös, joka tuotiin takaisin Babyloniasta Jerusalemiin ja Juudaan, hekin saivat jälleen oikean hengellisen tilansa.

28. Mitä näiden vapautettujen ”todistajien” oli nyt aika tehdä samalla tavalla kuin kotimaahansa palanneitten juutalaisten Haggain päivinä?

²⁸ Vaikka Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran virkailijat ja päätoimiston jäsenet tuohon aikaan vapautettiin vankilasta, niin tämän Seuran julkaisema kirjallisuus oli yhä kielletty, kirjallisuus, jota antautuneet, kastetut kristityt raamatuntutkijat aikaisemmin olivat levittäneet monissa maissa. Mutta samoin kuin oli muinoin kotimaahansa palanneitten israelilaisten tapauksessa, sotajoukkojen Jehovan julkinen palvonta hänen hengellisessä temppelissään piti elvyttää, rakentaa uudelleen. Heidän vapautetussa hengellisessä tilassaan tuli suoda ensi sija palvelukselle hänen hengellisessä temppelissään. Sodanjälkeisen ajan materialistisille mahdollisuuksille ei tullut antaa etusijaa Jumalan palvonnan ja Valtakunnan palveluksen edellä. Ihmispelosta tuli vapautua ja ehdoton luottamus ja usko tuli panna Suureen Teokraattiin, sotajoukkojen Jehovaan. Nyt ei ollut enää aika murehtia aikaisempia sodanaikaisia vainoja, vastoinkäymisiä ja vankeutta. Ennallistetussa hengellisessä tilassaan, joka merkitsi heille oikeaa suhdetta sotajoukkojen Jehovaan, heille oli koittanut juhla-aika hengellistä iloitsemista ja suuren Vapauttajansa Jehovan ylistämistä ja kiittämistä varten.

29. Kenen aikaa tämä oli nykyisessä täyttymyksessä, ja miten hänen äänensä alkoi kuulua, kuten luemme englantilaisesta Vartiotornista 15.5.1919?

²⁹ Se oli nykyisen Haggain aikaa, sillä nimen Haggai merkitys on ’juhlallinen; juhlava’ tai – jos Haggai on vain Haggiahin lyhennetty muoto – se merkitsee ’Jahin juhlaa [hhag]’, ts. ’Jehovan juhlaa’. Tänä sopivana aikana alkoi kuulua Haggain, ”Jehovan sanansaattajan” (Um) äänen kaltainen ääni. Huomatkaamme sanoma, joka julkaistiin sivulla 150 toukokuun 15. päivän numerossa 1919 englanninkielisessä lehdessä Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut. Tämä sanoma oli toisella palstalla alaotsikon ”Virvoituksen ajat” jälkeen. Se kuului:

Kaikki Herran apostolit viittasivat Herran toiseen tulemukseen ja ilmaisivat sen siunauksen päiväksi ihmiskunnalle. Viitatessaan tuohon aikaan pyhä Paavali sanoi: ”Hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa.” (Apt. 17:31) Apostoli Pietari kuvailee sen virvoituksen ajaksi, jolloin koko ihmiskunnalle suodaan ennallistamisen siunaukset, jotka Jumala edeltäkertoi kaikkien pyhien profeettojensa suun kautta. Kaikki profeetat Samuelista Malakiaan ennustivat tuon päivän tulon ja pyhä Paavali ilmoittaa meille nimenomaan, että kaikki tämä kirjoitettiin etukäteen niiden hyödyksi, jotka elävät juuri sitä aikaa, jossa me nyt havaitsemme olevamme. (Room. 15:4) Jeesus ennusti suuressa ennustuksessaan papiston luopumisen ja väärien oppien opettamisen. Hän ennusti ne vaikeat olosuhteet, jotka me nyt näemme maailmassa, ja osoitti sitten, että vain hänen valtakuntansa voi tuoda toivotut siunaukset ihmisille. Profeetta sanoi: ”Hän järkyttää kaikki kansat, ja kaikkien kansojen haluama tulee.” (Hagg. 2:7, KJ) Tuo järkyttäminen on nyt käynnissä. Sodat, vallankumoukset jne. ovat tuota järkyttämistä. ”Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana.” – Dan. 12:1.

Miten ihmeellisen tilaisuuden papit menettävätkään, koska he eivät tottele Herran sanaa ja kerro ihmisille nyt, miten heidän haluamansa voi täyttyä – rauha, onni, hyvinvointi, vapaus ja iankaikkinen elämä. Sen sijaan, että he tekisivät näin, monet heistä osallistuvat niiden nöyrempien kristittyjen vainoamiseen, jotka kerran olivat heidän laumansa jäseniä ja jotka nyt pyrkivät heikolla tavallaan julistamaan Messiaan valtakunnan tuloa. Jeesus ennusti, että tämäkin olisi todistuksena uuden järjestyksen pystyttämisestä. – Luuk. 21:12, 13.

NYKYAJAN HAGGAI

30. Ketkä antoivat sodanjälkeisenä kautena samanlaisen rohkaisevan sanoman kuin Haggai, ja miksi Jumala oli varjellut heidät ensimmäisen maailmansodan kokemusten läpi?

³⁰ Kristikunnan uskonnollinen papisto ei julistanut sellaista kannustavaa sanomaa kuin muinainen Haggai. Mutta tuhannet antautuneet, kastetut Vartiotorni-lehden kristityt lukijat vastasivat kutsuun nyt, kun he olivat säilyneet yli ensimmäisen maailmansodan koettelevan kauden ja sotajoukkojen Jehova oli ennallistanut heidät heidän oikeaan hengelliseen tilaansa maan päällä. Heitä autettiin ymmärtämään hyvin tärkeä asia. Mikä? Se, että jos he uppoutuisivat niihin tilaisuuksiin, jotka sodanjälkeinen kausi avasi heille aineellisen menestyksen saavuttamiseksi, niin he kärsisivät hengellisesti. He hankkisivat itselleen Jehovan epäsuosion. He alkoivat ymmärtää, ettei heitä ollut varjeltu maailmansodan kauden koetuksissa ja vainoissa vain siksi, että he saisivat nauttia elämän aineellisista mukavuuksista ja asettua elämään rauhassa maailman kanssa Kansainliiton suojeluksessa, jota oli ehdotettu maailman rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi. Päinvastoin: Jehova oli säästänyt heidät armollisesti, jotta he kiinnittäisivät ensisijaisen huomionsa Hänen palvontaansa ja palvelukseensa hänen hengellisessä temppelissään. Hän tarkoitti heidän todistavan messiaanisesta valtakunnasta eikä Kansainliitosta ihmiskunnan ainoana toivona.

31, 32. a) Miten jonkinlaista epävarmuutta ja arkuutta on voinut esiintyä samoin kuin Haggain aikana, kuten ilmenee Vartiotornista, joka julkaistiin englanniksi 1.8.1919? b) Mikä erikoinen rohkaisu siinä kuitenkin annettiin?

³¹ Jonkinlaista epävarmuutta ja arkuutta saattoi ilmetä Jehovan julkisen palveluksen edistämisen suhteen samoin kuin profeetta Haggain päivinä Persian kuninkaan Dareios I:n toisena vuonna. Sitten ilmestyi Vartiotornissa 1.8.1919 (engl., suom. tammik. ja helmik. 1920) ensimmäinen osa pääkirjoituksesta ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat”. Kirjoituksen teematekstinä oli Luuk. 12:32, joka kuuluu: ”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Vielä sähköistävämmäksi teki asian se, että samassa (engl.) numerossa oli kokosivun kirjoitus nimeltä ”Yleiskonventti Cedar Pointissa, Eriejärven rannalla”. Sen piti olla viikon kestävä konventti. Sivulla 235 olleessa ilmoituksessa sanottiin mm.:

³² ”Seura [Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura] on pitänyt tapana viettää kerran vuodessa yleiskonventtia. Viime vuonna [1918] meillä ei ollut sitä silloin vallinneitten olosuhteitten takia. Huolimatta tänä vuonna pidetyistä paikallisista konventeista on ilmeistä, että Herraa miellyttää, että Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura pitää yhden yleiskonventin, johon ystävillä kaikkialta Yhdysvalloista ja Kanadasta on tilaisuus saapua. . . . On odotettavissa, että tästä muodostuu suurin ja hyödyllisin yleiskonventti, mitä on pidetty moniin vuosiin. Se tarjoaa tilaisuuden keskustella edessämme olevasta tulevasta suuresta työstä ja valmistella sitä.”

33. Mikä rohkaiseva sanoma julkaistiin lisäksi seuraavassa Vartiotornin numerossa?

³³ Lehden seuraavassa numerossa (engl. 15.8.1919, suom. elok. 1921) julkaistiin toinen osa kirjoituksesta ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat”. Sen toiseksi viimeisessä kappaleessa sanottiin:

Kristittyjen pieni joukko taistelee kaikkien aikojen suurinta taistelua. Sellaista taistelua ei koskaan enää taistella. Maailmankaikkeuden suuri Jumala on järjestänyt sen; suuri Vapahtaja, kuningasten Kuningas ja herrain Herra on tämän pienen joukon ruhtinas ja johtaja. Tiedämme hänen olevan ehdottomasti varman voitosta, ja tiedämme sentähden, että me sitten kun meidät on kutsuttu ja valittu juoksemaan tällä radalla, seisomme kerran, jos jatkamme uskollisesti, pelottomasti, rakkauden pakoittamina toimien, innolla palvellen häntä jokaisessa mahdollisessa tilaisuudessa loppuun asti, voittajina hänen kanssaan ja kuulemme Isän hyväksyvät sanat: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija.” Älkäämme sentähden peljätkö, sillä ”turvanamme on iankaikkinen Jumala ja tukenamme katoamattomat käsivarret.”

34. a) Mikä vaikutus tällä sanomalla oli voideltuun jäännökseen? b) Miten Cedar Pointin kahdeksanpäiväinen konventti oli kuin ”Jehovan juhla”?

³⁴ Tällä oli yhtä rohkaiseva ja kannustava vaikutus kuin jos profeetta Haggai olisi sanonut hengellisten israelilaisten antautuneelle, kastetulle jäännökselle: ”Minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra [Jehova, Um].” (Hagg. 1:13) Koska Eriejärven rannalla Ohion osavaltiossa sijaitseva Cedar Point on lähellä Kanadan ja Yhdysvaltain rajaa, niin noin 6000 jäännöksen jäsentä molemmista maista virtasi tuohon kahdeksanpäiväiseen konventtiin, järven rannalla olevaan lomakeskukseen. He iloitsivat yhdessä ikään kuin ”Jehovan juhlassa”. He kuuntelivat innokkaasti pätevien puhujien esittämiä monia raamatullisia puheita. He saivat kuulla siitä työn erikoispiirteestä, joka odotti heitä, ja he ottivat tämän tiedon iloiten vastaan. Lauantai-iltapäivänä, 6. syyskuuta, yli 200 vertauskuvasi kastepuheen jälkeen antautumisensa Jehova Jumalalle upotuskasteella Eriejärvessä. Sunnuntai-iltapäivällä noin 7000 kuuli esitelmän ”Ahdistetun ihmiskunnan toivo”, jonka piti Vartiotorni-seuran presidentti, joka oli edellisen, maaliskuun 26. päivänä 1919 vapautettu epäoikeudenmukaisesta vankeudestaan. Jumalan messiaaninen valtakunta oli tuo toivo, ei Kansainliitto.

35. Miten laajakantoinen vaikutus tuolla ensimmäisellä sodanjälkeisellä yleiskonventilla oli, ja minkä Haggain päivien kaltaista tämä oli?

³⁵ Jehova Jumalan antautunut, kastettu, voideltu jäännös tunsi tämän ensimmäisen sodanjälkeisen yleiskonventin vaikutukset kaikkialla maailmassa. Ihmisiä pelkäämättä jäännös ryhtyi innokkaasti siihen hengelliseen työhön, jonka Suuri Teokraatti oli asettanut sen eteen. Tilanne oli samanlainen kuin Persian Dareios I:n toisen vuoden kuudennen (elul-) kuukauden 24. päivänä, jolloin Jehova herätti käskynhaltija Serubbaabelin, ylimmäisen papin Joosuan ja Juudassa olleen juutalaisen kansan jäännöksen hengen. Voideltujen kristittyjen jäännös pani maalliset, materialistiset edut toisarvoiseen asemaan ja omistautui sotajoukkojen Jehovan palvelukseen hänen temppelissään. Tämä kaikki tapahtui tietenkin Suuremman Serubbaabelin ja Suuremman Ylimmäinen Papin Joosuan eli Herran Jeesuksen Kristuksen johdolla, joka oli aloittanut messiaanisen hallituskautensa muinaisen pappi Melkisedekin, Saalemin kuninkaan, kaltaisena Kuningas-Pappina. (Ps. 110:1–4; Apt. 2:34–36; Hepr. 5:5, 6; 7:1–22; Hagg. 1:14, 15) Vihollisten oli pakko havaita tämä jäännöksen toiminta.

36. Miten tämä vastasi ”kahden todistajan” kokemusta sen jälkeen, kun he olivat jälleen nousseet elävinä jaloilleen, ja mitä siis tapahtui nykyisille ”kahdelle todistajalle”?

³⁶ Tilanne oli samanlainen kuin Jehovan vertauskuvallisten ”kahden todistajan” tapauksessa, jotka herätettiin eloon, sen jälkeen kun he olivat viruneet kuolleina kolme ja puoli päivää ”suuren kaupungin” valtakadulla. Mitä tapahtui sen jälkeen kun nuo ”kaksi todistajaa” nousivat vihollistensa suureksi kauhuksi jaloilleen? ”Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille: ’Nouskaa tänne!’ Niin he nousivat taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät.” (Ilm. 11:7–12)a Noista vertauskuvallisista ”kahdesta todistajasta” tuli siten Kaikkivaltiaan Jehova Jumalan taivaallisia todistajia. Jehovan voideltujen todistajien uskollinen jäännös vastasi tämän näyn mukaisesti hänen kutsuunsa vuonna 1919 ja ryhtyi pelottomasti suorittamaan hänen temppelipalvelustaan. Tämä erotti heidät sotasyyllisestä kristikunnasta ja sen Kansainliitosta ja kohotti heidät taivaan korkeuksiin heidän uskonnollisten vihollistensa yläpuolelle, niin että heidän hengellisen palveluksensa taso on paljon korkeampi kuin kristikunnan papiston. He ovat Korkeimman Jumalan evankeliuminpalvelijoita ja todistajia.

[Alaviitteet]