12. luku
Jumalattomuuden sallimisen loppu
1. Mitä Israelin kansan tuli tehdä saadakseen Jehovan siunaukset hänen liittonsa mukaan, sen sijaan että se olisi harjoittanut pelkkiä uskonnollisia muotomenoja hänen temppelissään?
MUINAISELLA Israelin kansalla oli Jerusalemissa ainoan elävän tosi Jumalan puhtaan palvonnan kaunis vertauskuva. Se oli hänen uudelleen rakennettu pyhä temppelinsä. Mutta kansan piti tehdä muutakin kuin vain suorittaa rutiininomaisia palvontamenoja tuossa palvontakeskuksessa. Israelin valitun kansan, jolla oli uudelleen rakennettu Jehovan palvonnan temppeli Jerusalemissa, tuli elää uskontonsa mukaisesti päivittäin kaikkialla Jumalalta saarnassaan maassa. Silloin heidän uskontonsa ei olisi vain hurskasta muodollisuutta vaan elävä kokemus. Se ei johtaisi Jehovan palvonnan pyhän huoneen häpäisemiseen. Se ei tekisi Jumalan nimeä naurettavaksi eikä tuottaisi sille häpeää. Silloin hän voisi iloiten siunata maan palvovat asukkaat sen lupauksen mukaan, joka sisältyi hänen kansan kanssa tekemäänsä juhlalliseen liittoon. Hän ei olisi velvollinen lähettämään kuolemaa tuottavaa kirousta niille, jotka eivät eläneet tuon liiton mukaisesti.
2. a) Mitä Jehovan palvojien tulisi vihata Psalmin 97:10, 11 mukaan? b) Minkä Jumalan tarkoituksen mukaan heidän ei tule suvaita mitään jumalattomuutta Jumalalta saamassaan tilassa?
2 Hänen vilpittömien palvojiensa tulee aidosti vihata jumalattomuutta eli pahuutta. Siksi henkeytetty psalminkirjoittaja kehottaa heitä: ”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa. Vanhurskaalle koittaa valkeus ja oikeamielisille ilo.” (Ps. 97:10, 11) Jumalattomuutta ei tulisi suvaita siellä, missä Jehovaa rakastavat asuvat, heidän Jumalan antamassa tilassaan. Omana aikanaan, josta hän pitää tiukasti kiinni, hän lopettaa kaiken jumalattomuuden kautta koko maan samoin kuin sen hirvittävät seuraukset. Hän ei enää salli jumalattomuutta. Ota riemuiten vastaan tuo aika, joka on onnellinen kaikille ihmiskuntaan kuuluville vanhurskasmielisille!
3. Mikä näky annettiin nyt sopusoinnussa tämän teeman kanssa, ja keiden rohkaisuksi se merkittiin muistiin?
3 Sopusoinnussa tämän ilahduttavan odotteen kanssa on profeetta Sakarjalle yhdennentoista kuukauden (sebatin) 24. päivänä vuonna 519 eaa. annetun kuudennen näyn teema. Jotta se olisi säilynyt meidän rohkaisuksemme tänä aikana, jolloin se täyttyy lopullisesti, hänet henkeytettiin merkitsemään se muistiin.
KUUDES NÄKY
4, 5. a) Mitä Sakarja ilmoitti selityksiä antavalle enkelille nähneensä? b) Miten kirjakäärö liikkui ilman halki, miten paljon siinä oli kirjoituspintaa ja millaista sanomaa varten?
4 Sakarja kirjoittaa: ”Minä nostin jälleen silmäni, ja katso: oli lentävä kirjakäärö. Ja hän [selityksiä antava enkeli] sanoi minulle: ’Mitä sinä näet?’ Minä vastasin: ’Minä näen lentävän kirjakäärön, kahtakymmentä kyynärää pitkän ja kymmentä kyynärää leveän’.” – Sak. 5:1, 2.
5 Kirjakäärö on levitetty auki. Tasapintaisena se liitää ilmassa kuin lentokoneen siivin. Se on suurikokoinen kirjakäärö, sillä se on kaksikymmentä kyynärää pitkä ja kymmenen kyynärää leveä, joten sen kokonaispinta-ala on kaksisataa neliökyynärää eli noin 42 neliömetriä. Ja jos kirjakäärö oli kirjoitettu molemmin puolin, niin siinä oli kirjoituspintaa noin 84 neliömetriä. Siihen olikin kirjoitettu molemmin puolin. Näin ollen se saattoi välittää varsin laajan sanoman. Oliko tuo sanoma maalle suotuisa vai epäsuotuisa? Se osoittaisi, mitä lentävä kirjakäärö tarkoitti. Sakarja halusi tietää. Niin haluamme mekin.
6. Mitä selityksiä antava enkeli sanoi lentävän kirjakäärön tarkoittavan?
6 Mitä selityksiä antava enkeli sanoi? ”Sitten hän sanoi minulle: ’Tämä on kirous, joka käy yli koko maan pinnan, koska jokainen, joka varastaa – sen mukaan kuin tällä puolella on – on säästynyt rangaistukselta; ja jokainen, joka vannoo valan – sen mukaan kuin tuolla puolella on – on säästynyt rangaistukselta.’” – Sak. 5:3, Um.
7, 8. Mitä kysymyksiä herää varkaan ja Jehovan nimeen väärin vannoneen suhteen, ja mitä Jehova sanoo kirouksen tekevän?
7 Mitä sitten tapahtuu näille pahantekijöille, jotka ovat tähän saakka selviytyneet ehjin nahoin? Mikä kirous kohtaa tähän saakka rankaisematonta varasta sen mukaan kuin kirjakäärön tälle puolelle on kirjoitettu? Entä mikä kirous kohtaa syyllistä valan vannojaa sen mukaan kuin on kirjoitettu kirjakäärön toiselle puolelle? Tämä kiinnostaa meitäkin nykyään, koska maailma on nykyisin täynnä varkaita ja henkilöitä, jotka eivät elä vannomansa valan mukaan. Mitä selityksiä antavalla enkelillä on meille sanottavana? Tämä:
8 ”Minä lasken sen irti, sanoo Herra Sebaot, ja se menee varkaan kotiin ja sen kotiin, joka vannoo väärin minun nimeeni. Se jää sisälle hänen kotiinsa ja kalvaa sen loppuun asti, sekä sen puut että sen kivet.” – Sak. 5:4.
9. Oliko hävitys ulottuva yksistään taloihin?
9 Varas ja Jehovan nimeen väärin vannonut kirottiin tuhottaviksi. Ei ainoastaan heidän taloaan pitänyt hävittää, niin että puut ja kivet ja kaikki hävitettiin, vaan varkaat ja väärinvannojat piti itsekin tuhota. Heidän asuinpaikkansakin piti hävittää pois maasta ja heidät heidän asuntonsa mukana. Totisesti hirvittävä kirous! Ja voimakkaasti vaikuttava!
10. Mihin maahan tämä soveltui, ja miksi se teki varastamisen ja väärinvannomisen sitäkin vakavammaksi?
10 Meidän on pidettävä mielessämme, että tämä soveltui siihen maahan, jota kerran pakkosiirtolaisuudessa ollut juutalaisten jäännös piti hallussaan, jäännös, joka oli vapautettu Babyloniasta ja oli palannut takaisin Juudan maahan rakentaakseen uudelleen Jehovan temppelin Jerusalemiin. Se teki asian vielä vakavammaksi. Nuo luonnolliset, ympärileikatut juutalaiset olivat profeetta Mooseksen kautta annetun kymmenen käskyn alaisina Jumalan käskyn mukaan velvollisia olemaan varastamatta, vannomatta väärin tai antamatta väärää todistusta. Varastaessaan Jumalan valitulta kansalta varas siis todellisuudessa varasti Jehovalta. Vannoessaan väärin Jehovan pyhän nimen kautta valanrikkoja ei valehdellut ainoastaan sille henkilölle, jolle vannotun valan piti olla vakuutena eli takeena, vaan myös Jehovalle. Se oli Hänen nimensä käyttämistä väärin, Hänen nimensä käyttämistä arvottomalla tavalla. (2. Moos. 20:7, 15, 16) Vaikka varkaat ja valanrikkojat välttivät jonkin aikaa rangaistuksen niiden kädestä, joiden olisi pitänyt panna Jumalan laki pakolla voimaan, niin Hänen kirouksensa saavuttaisi kuitenkin nuo rikkojat ja vaikuttaisi aikanaan heissä.
ERILAISIA VARASTAMISEN MUOTOJA
11. Tekikö nälkä varastamisen anteeksiannettavaksi, vai mitä seurauksia siitä oli Salomon ja sananlaskujen sepittäjän Aagurin mukaan?
11 Riippumatta siitä, mikä oli varastamisen vaikutin ja miten anteeksiannettavalta varkaus saattoi näyttää olosuhteet huomioon ottaen, se oli kuitenkin syntiä ja ansaitsi tulla rangaistuksi Jumalan lain mukaan. Henkeytetty viisas kuningas Salomo sanoi: ”Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen? Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.” (Sananl. 6:30, 31) Sananlaskujen sepittäjä Aagur, Jaaken poika, ei halunnut joutua olosuhteisiin, missä hän olisi tuntenut pakkoa varastaa, sillä hän näki, että hänen Jumalansa liittyi asiaan tai että teko vaikuttaisi Häneen. Siksi hän rukoili Jumalaa: ”Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ’Kuka on Herra?’ ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.” (Sananl. 30:1, 8, 9) Miksi hän varastamalla rikkoisi Jumalansa nimeä vastaan?
12. a) Miksi varastaminen nälänkin vuoksi on Jumalan nimeä vastaan rikkomista kymmenen käskyn mukaan? b) Mitä apostoli Paavali sanoo asiasta?
12 Koska varastaminen on epäjumalanpalveluksen yksi ilmenemismuoto. Varas tekee epäjumalan itsestään tai siitä, minkä hän varastaa. Hän himoitsee sellaista, mihin hänellä ei ole mitään oikeutta vaan mikä kuuluu toiselle. Välttääkseen varastamisen rangaistuksen hän ottaa himoitsemansa esineen, kun omistaja tai lain toimeenpanijat eivät ole näkemässä. Koska varastelua koskeva kielto annettiin Jumalan nimen, Jehovan, kautta, niin varastava henkilö ei välitä Jumalan nimestä vaan rikkoo sitä vastaan, ikään kuin sillä ei olisi mitään voimaa tai merkitystä. Kristitty apostoli Paavali kirjoitti Jumalan taivaallisen valtakunnan kristillisille perillisille: ”[Ei] yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.” (Ef. 5:5) Hän kirjoitti myös: ”Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta.” (Kol. 3:5) Paavalilla on voinut olla mielessään Sakarjan ennustus, kun hän kirjoitti: ”Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.” – Ef. 4:28, 25.
13. a) Miten ”kirous” vaikuttaa sellaiseen antautuneeseen, kastettuun kristittyyn, joka alkaa varastaa? b) Mikä varastaminen on vakavampaa kuin jonkun ihmisen aineellisen omaisuuden varastaminen?
13 Jos antautunut, kastettu kristitty ryhtyy uudelleen varastamaan, kuten hän teki ennen kääntymystään, tai alkaa varastaa, niin hän rikkoo Jumalansa nimeä vastaan. Koska hän ei voi varkaana periä Jumalan messiaanista valtakuntaa, hän joutuu Jumalan kiroamaksi. Se merkitsee hänen tuhoaan, sillä jos hän epäonnistuu pääsyn hankkimisessa siihen valtakuntaan, mihin hänet on kutsuttu, niin mitään muuta ei jää häntä varten. Ollaksemme varkaita meidän ei välttämättä tarvitse varastaa aineellisia tavaroita toiselta ihmiseltä. Vakavammat seuraukset on Jumalan sanojen varastamisesta. Jumala on sellaista varastamista vastaan.
14. Mitä Jehova sanoo niistä, jotka varastavat Hänen sanansa, kuten Jer. 23:30–32 esittää?
14 ”Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa. Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: ’Se on Herran sana’. Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.” – Jer. 23:30–32.
15. a) Mitä on sanottava siitä, varastammeko me toistemme sanat, kun lainaamme Raamatusta toisille? b) Miten Jeremian päivien väärät profeetat varastivat Jumalan sanat toisiltaan?
15 Jehovan sanojen varastaminen toiselta on vakava asia. Miten me teemme sen? Varastammeko Jehovan sanat profeetalta lainatessamme niitä sanoja, jotka Hän henkeytti tuon profeetan sanomaan? Emme, sillä me annamme asianmukaisen arvon henkeytetylle profeetalle, jonka sanoja me lainaamme tueksemme tai jonkin opetuksen todistamiseksi. Me sanomme ihmisille sen Raamatun kirjan, luvun ja jakeen, josta me lainaamme. Me emme toimi Jeremian ajan väärien profeettojen tavoin. Nämä profeetat ottivat sen miehen profetian, jonka Jehova oli henkeyttänyt lausumaan tuon profetian, ja sitten he uskottelivat tuota profetiaa omakseen. Ja kun he sitten laajensivat varastamaansa profetiaa, heillä ei tietenkään ollut siinä Jumalan ohjausta. Seurauksena oli, että he eivät selittäneet sitä oikein vaan tekivät siihen omia asiattomia lisäyksiään taikka väärensivät, vääristelivät ja vesittivät profetian. Näin he käyttivät varastamaansa profetiaa omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa.
16. Miten ne, jotka teeskentelivät olevansa henkeytettyjä profeettoja tai jotka kertoivat pelkkiä unia, varastivat Jumalan nimen?
16 He haluavat näyttää profeetoilta sanomalla ikään kuin henkeytettyinä: ”Se on Herran sana.” Näin he todella varastavat Jehovan nimen liittämällä sen omaan ’sanaansa’, mihin se ei kuulu. He näkevät valheunia tulevaisuudesta voidakseen kiihottaa ihmisiä Jehovan tosi puhemiehiä vastaan. Heidän valheunensa ja kerskumisensa tulevaisuudesta eksyttävät ihmisiä uskonnollisesti ja hengellisesti ja jättävät heidät valmistautumattomina kohtaamaan sen, mikä on todella tulossa. Jehova ei ole lähettänyt tai käskenyt heitä, joten heillä ei ole mitään oikeutta varastaa Jumalan nimeä sille kuuluvalta paikalta ja käyttää sitä omiin petollisiin tarkoituksiinsa. Sellaiset varkaat eivät hyödytä ketään.
17. Minkä lähestymisestä Jehova varoitti etukäteen, ja miten ne profeetat, jotka eivät seisoneet Hänen läheisessä ryhmässään, olivat vastuussa kansan käyttäytymisestä?
17 ”’Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa [Jehovan läheisessä ryhmässä, Um] ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?’ Katso, Herran myrsky, kiivastus, puhkeaa, pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä. Eikä Herran viha asetu, ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen hyvin ymmärtämään. ’Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat. Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani [läheisessä ryhmässäni, Um], niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.’” – Jer. 23:18–22.
18. Miten kristikunnan papit ovat tehneet sellaista, mistä Ilm. 22:19 varoittaa, ja miten he ovat varastaneet sanat toiselta?
18 Edellä oleva on yhtäpitävä sen kanssa, mitä antautuneille, kastetuille kristityille on sanottu Raamatun viimeisessä kirjassa: ”Jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” (Ilm. 22:19) Opettaessaan, että Ilmestyskirjalla ei ole mitään profeetallista arvoa tai että Raamattu on täynnä taruja ja legendoja ja mahdottomuuksia, kristikunnan papisto on totisesti ottanut paljon pois Jumalan sanasta ja pidättää sen siten pahaa aavistamattomalta kansalta. Miten usein ovatkaan kristikunnan papit poliittisten rynnistysten tai sodan aikana soveltaneet omaan itsekkääseen käyttöönsä raamatunkohtia ja käyttäneet niitä verukkeina puhuakseen seurakunnilleen maailmallisesta politiikasta, yhteiskunnallisista uudistussuunnitelmista ja sotapropagandasta! Eikö se ole Jehovan sanan varastamista toiselta?
19. Miten me voimme apostoli Paavalin tavoin välttää Jumalan kirouksen, joka kohtaa niitä, jotka varastavat Jumalan sanat niitä tarvitsevilta?
19 Sen sijaan, että varastaisimme Jumalan sanasta mitään niiltä, jotka ansaitsevat kuulla sitä, meidän tulisi jäljitellä apostoli Paavalin esimerkkiä, sillä hän sanoi: ”Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta, vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.” (Apt. 20:19–21, 26, 27) Niin kuin ei Paavali, niin emme mekään halua tulla kirotuiksi hengellisen varastamisen vuoksi.
VÄÄRÄN VALAN VANNOMINEN JUMALAN NIMESSÄ
20. Minkä huomattavan Juudan maassa tapahtuneen esimerkin väärin vannomisesta Jumalan nimessä profeetta Sakarja ja hänen juutalaistoverinsa ovat voineet hyvin muistaa?
20 Sakarja ja muut hänen aikansa ennallistetut juutalaiset saattoivat hyvin muistaa huomattavan historiallisen tapauksen, joka osoitti, miten voimakkaasti Jumala paheksui väärän valan vannomista Hänen nimeensä. Sellaiseen syyllistyi heidän viimeinen Jerusalemin valtaistuimella ollut kuninkaansa, nimittäin kuningas Sidkia, Joosian poika. Hän kuoli sokeana eräässä Babylonin vankilassa, ennen kuin uskollinen juutalainen jäännös vapautettiin Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Miksi? 2. Aikak. 36:12, 13:n kertomus ilmoittaa syyn seuraavin sanoin: ”Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä: hän ei nöyrtynyt profeetta Jeremian edessä, jonka sana tuli Herran suusta. Myöskin hän kapinoi kuningas Nebukadnessaria vastaan, joka kuitenkin oli vannottanut hänet Jumalan kautta. Hän oli niskuri ja paadutti sydämensä, niin ettei hän kääntynyt Herran, Israelin Jumalan, puoleen.”
21. Minkä päätöksen Jehova teki uskottoman kuninkaan Sidkian suhteen, sen mukaan kuin Hes. 17:16–20 esittää?
21 Sen valan suhteen, jonka kuningas Sidkia vannoi kuningas Nebukadnessarille Jehovan nimessä, Hes. 17:16–20 ilmoittaa seuraavan Jehovan päätöksen:
”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: sen kuninkaan [Nebukadnessarin] asuinpaikalla, joka hänet kuninkaaksi teki, jonka valan hän on halpana pitänyt ja jonka liiton hän on rikkonut, sen luona, keskellä Baabelia, hänen totisesti on kuoltava. . . . Hän piti halpana valan ja rikkoi liiton; katso, vaikka oli kättä lyönyt, hän teki kaiken tämän – ei hän pelastu. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Niin totta kuin minä elän, niin valani, jonka hän halpana piti, ja liittoni, jonka hän rikkoi, minä annan totisesti tulla hänen päänsä päälle. Minä levitän verkkoni hänen ylitsensä, ja hän takertuu minun pyydykseeni. Minä vien hänet Baabeliin ja käyn siellä oikeutta hänen kanssansa hänen uskottomuudestaan, jota hän on osoittanut minua kohtaan.”
22. Miten kuningas Sidkia vannoi väärin ja vastoin kenen neuvoa?
22 Koska kuningas Sidkia oli vannonut valan kuningas Nebukadnessarille Suvereenin Herran Jehovan nimessä, hän oli vastuussa Jumalalle siitä, että eläisi valansa mukaan ja täyttäisi liittonsa olla Babylonian kuninkaan vasallikuningas. Torjuessaan profeetta Jeremian henkeytetyn neuvon, hän vannoi väärin, teki väärän valan ja kapinoi ja kääntyi Egyptin faaraon puoleen saadakseen sotilaallista apua. – Hes. 17:11–15, 17; Jes. 31:1–3.
23. Miten kristikunnan kansat ja niiden papistoon kuuluvat ovat Sidkian tavoin menneet etsimään apua ja rikkoneet liittonsa?
23 Samoin kuin kuningas Sidkia, joka oli lakiliitossa Jumalan kanssa välittäjän, Mooseksen, kautta, kristikunnan kansatkin ovat menneet hakemaan apua vertauskuvallisesta Egyptistä eli sotilaallisesti varustautuneesta maailmasta. Kristikunnan uskonnolliseen papistoon kuuluvat ovat seuranneet kukin omaa kansaansa, siunanneet sen armeijat, sota-aseet ja sotatoimet ja rukoilleet niiden puolesta. Näin kristikunnan kansat ja niiden papit, jotka väittävät olevansa uudessa liitossa Jumalan kanssa Kristuksen, välittäjän, kautta, ovat rikkoneet liittonsa Jumalan kanssa. Uskonnolliseen papistoon kuuluvat ovat rikkoneet kaikkia kristittyjä sitovan puolueettomuuden maailman selkkauksiin nähden.
24. a) Miten kristikunnan papit ovat suhtautuneet niihin lupauksiin tai valoihin, joita he tekivät, kun heidät vihittiin papeiksi? b) Mitä heille tapahtuu, kun Jumala toteuttaa lentävän kirjakäärön ”kirouksen” tulevassa ”suuressa ahdistuksensa”?
24 Mitä tahansa lupauksia tai vannottuja valoja kristikunnan lahkolaispapit ovatkin tehneet Jumalalle saadessaan pappisvihkimyksensä kukin omaan uskontokuntaansa, he ovat rikkoneet ne. He ovat tehneet sen maailmallisella menettelyllään hyvin tietäen, että ”maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan” ja että ”joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen”. (Jaak. 4:4) Entä se ”kirous”, jota edusti tavattoman suuri lentävä kirjakäärö, joka liikkui yli koko maan pinnan? Tunkeutuuko se noiden hengellisten eli uskonnollisten varkaitten huoneisiin? Tekeekö se lopun heistä ja kaikista heidän uskonnollisista huoneistaan silloin, kun Jumala toteuttaa kirouksen? Ehdottomasti! Nuo papit ja heidän kristityiksi tunnustautuvat kansansa ovat ”vailla . . . luotettavuutta” Jumalaan nähden, vaikka heidän pitäisi tuntea varsin hyvin ”Jumalan vanhurskas säädös, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet”. (Room. 1:31, 32) Voi heitä tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, kun Jumala toteuttaa ”lentävässä kirjakäärössä” olleen kirouksen. – Matt. 24:21, 22.
25, 26. a) Missä täytyy vihdoin lopettaa sellaiset jumalattomuudet, jotka mainittiin lentävässä kirjakäärössä? b) Millaisella menettelyllä antautuneet, kastetut kristityt välttävät lentävän kirjakäärön ”kirouksen”?
25 Koska kirouksen tarkoituksena Sakarjan näyssä oli tehdä loppu varastamisesta ja väärin vannomisesta Jehovan nimessä kaikkialla Hänen kansansa maassa, niin näiden täytyy loppua kaikkialla maailmassa, varsinkin nyt siinä hengellisessä tilassa, jota Jehovan ennallistettu hengellisen Israelin jäännös pitää hallussaan. Sellaista jumalattomuutta ei enää sallita, suvaita, eikä sen anneta jatkua rankaisematta tämän maan päällä, joka kuuluu Luojalleen, Suvereenille Herralle Jehovalle. Välttääkseen tulevan tuhon kaikki täysin antautuneet, kastetut kristityt ovat Raamatun mukaan velvollisia olemaan erossa tästä maailmasta, pitämään erottamattomasti kiinni teokraattisesta puolueettomuudesta tämän maailman itsekkäisiin kiistoihin nähden. Koska ennallistettu hengellisten israelilaisten jäännös menettelee siten, niin siihen kuuluvissa täyttyy se, minkä Ilm. 22:3–5 on ennustanut:
26 ”Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.”
JUMALATTOMUUS SIIRRETÄÄN BABYLONIIN
27. a) Minkä Sakarja näki lähtevän liikkeelle seitsemännessä näyssä? b) Mikä kysymys herätetään lauseesta: ”Tämän näköisiä ne ovat koko maan päällä”?
27 Koska mitään Jumalan kirousta ei ole, niin jumalattomuuttakaan ei ole enää. Profeetta Sakarjan saama seitsemäs näky osoittaa kiinnostavin vertauskuvin, että jumalattomuutta ei enää sallita jumalallisen Luojan omistamalla maa-alueella. Kääntäkäämme mielemme silmät Sakarjan meille piirtämään sanakuvaan: ”Sitten enkeli, joka puhutteli minua, lähti liikkeelle ja sanoi minulle: ’Nosta silmäsi ja katso: mikä tuo on, joka lähtee liikkeelle?’ Minä sanoin: ’Mikä se sitten on?’ Ja hän vastasi: ’Tämä on eefa-mitta, joka lähtee liikkeelle’. Ja hän sanoi: ’Tämän näköisiä ne ovat koko maan päällä’.” (Sak. 5:5, 6) Enkelin käyttämän kielen, ts. heprean, mukaan sanonta ”tämän näköisiä” on kirjaimellisesti ”niiden silmä”. Samoin kuin tässä on 4. Moos. 11:7:ssä ”sen silmä” (ts. vastalöydetyn mannan) käännetty sanalla ”näköistä”. Kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä Sak. 5:6 on kuitenkin käännetty eri tavalla: ”Tämä on niiden epävanhurskaus kaikessa maassa.” Ovatko ne kaikki epävanhurskaan ”näköisiä”?
28. Mitä se seikka, että säiliön tilavuus oli tarkoin määrätty, osoittaa niistä, jotka ”ovat koko maan päällä”?
28 Meidän on nähtävä, mitä tämä lentävä eefa-mitta sisälsi, mitta, jonka päällä on lyijykansi, kuten saamme huomata. Eefa-mitan tilavuus oli 22 litraa. Koska se mittaa sen, mitä se sisältää, niin se näyttää tarkoittavan, että se mittaa sen eli ottaa mitan siitä, mitä on vertauskuvallisen eefa-mitan sisällä, ja esittää siten kaikkien maassa eli maan päällä asuvien ’näköisyyttä’. Onko se epävanhurskas, kuten kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen sanonta esittää?
29. Mitä paljastettiin olevan eefa-mitan sisällä, ja mikä nimi sille annettiin?
29 ”Ja katso”, sanoo Sakarja, ”lyijykansi kohosi, ja siinä istui eräs nainen eefa-mitan sisällä. Ja hän sanoi: ’Tämä on jumalattomuus’. Ja hän paiskasi hänet sisälle eefa-mittaan ja paiskasi lyijypainon sen suulle.” – Sak. 5:7, 8.
30. a) Mitä siis sisäpuolella oleva ”nainen” kuvasi, ja mihin se, että hänet oli suljettu eefa-mitan sisälle, viittasi? b) Rajoittiko se, että säiliö oli kaupankäynnissä käytetty eefa-mitta, tässä vertauskuvatun jumalattomuuden laatua, mutta mihin se joka tapauksessa kuului?
30 Maan kaikkien asukkaiden jumalattomuutta eli pahuutta vertauskuvataan siis naisella. Mutta nyt tämä ”jumalattomuus” on suljettu kuin nainen eefa-mitan sisälle. Se itse on mitattu, ja Suvereeni Herra Jehova on myös mitannut määrätyn ajan sen sallimiselle maassa. Lisäksi sen pitämiseksi suljettuna on eefa-mitan suulle pantu raskas pyöreä lyijykansi. Koska eefaa käytettiin mittayksikkönä kaupanteossa, niin se voisi esittää jotakin kaupallista ja vastaavasti sisältää kaupallista jumalattomuutta, vilpillistä kaupantekoa. Mutta niin ei välttämättä ole! Kaikki ihmissuhteiden ja -toimintojen alueet voidaan mitata, ja näyttää siltä, että tässä vertauskuvattua ”jumalattomuutta” on katseltava tältä kannalta. Minkäänlaisella jumalattomuudella eli pahuudella ei ole mitään sijaa missään Jehovan antautuneen kansan hengellisessä tilassa eli maassa. Se on pantava säiliöön ja lähetettävä täysimääräisenä pois, sinne, mihin se kuuluu. Sen ei tule sallia jäädä.
31. Mitä Sakarja tämän jälkeen näki tapahtuvan eefa-mitalle?
31 Juuri tätä ”jumalattomuuden” poistamista eli siirtämistä kuvaa Sakarjan seitsemäs näky. Me voimme iloita hänen kanssaan, kun hän kertoo meille: ”Ja kun minä nostin silmäni, näin minä, katso, kaksi naista lähtevän liikkeelle, ja niillä oli tuulta siivissään, ja niiden siivet olivat kuin haikaran siivet; ja ne kantoivat eefa-mittaa taivaan ja maan välitse. Niin minä sanoin enkelille, joka puhutteli minua: ’Mihin ne kuljettavat eefa-mittaa?’” – Sak. 5:9, 10.
32. Miten nämä kaksi naista on asetettu sen naisen vastakohdaksi, joka oli eefa-mitan sisällä, ja mihin se viittaa, että naisilla oli tuulta siivissään?
32 Kahta vertauskuvallista naista käytetään kuljettamaan suljettu ”jumalattomuus” pois kiireesti kuin nykyajan lentorahtina. Tämä on hyvää vertauskuvien käyttöä. Näin ollen naisia ei käytetä vain jumalattomuutta kuvaamaan; jumalattomuus ei rajoitu naisiin, vaan hekin voivat olla hyveellisiä ja hyödyllisiä Jehovan palveluksessa. Ja tässä näyssä heitä käytetään vertauskuvaamaan välikappaleita, jotka jumalattomuutta vihaava Suvereeni Herra Jumala on ottanut palvelukseensa. Hänen tavallaan nämä kaksi vertauskuvallista naista vihaavat jumalattomuutta ja ovat iloisia siitä, että hän käyttää heitä vapauttamaan maan siitä. Naisia käytetään tässä siis vertauskuvina kauniin tasapainoisesti. Ja koska heillä ”oli tuulta siivissään”, niin se osoittaa, että taivas auttoi heitä poistamaan nopeasti jumalattomuuden.
33. Mitkä haikaran ominaisuudet tekivät haikaran siivet sopiviksi näille kahdelle vertauskuvalliselle naiselle tässä yhteydessä?
33 Me panemme merkille, että naisten siivet ovat ”haikaran siivet”. Miten sopivat sellaiset siivet ovatkaan näille kahdelle vertauskuvalliselle naiselle, sillä heprealainen ”haikaraa” vastaava sana (hhasidáh) johtuu ilmeisesti heprealaisesta sanasta (hhésed), joka merkitsee ’laupeutta’ ja ’uskollisuutta’, ominaisuuksia, jotka ovat naisille tunnusomaisia. Haikaran tiedetään olevan poikkeuksellisen hellä jälkeläisiään kohtaan ja uskollinen puolisolleen koko elämänsä. Mutta tietenkään ”jumalattomuuden” kohtelussa ei ilmene hellyyttä. Koska haikarat ovat muuttolintuja, jotka vaistomaisesti tietävät muuttoaikansa, niin nämäkin kaksi vertauskuvallista naista, joilla on haikaransiivet, tietävät, milloin Jehovan määräaika ”jumalattomuuden” poistamiselle on tullut. (Jer. 8:7) Koska haikaroiden siivenkärkien väli voi olla jopa 2,1 metriä, niin ne voivat lentää korkealla ja myös nostaa raskaita taakkoja. Haikaransiivin nuo kaksi vertauskuvallista naista kykenivät nostamaan ja kuljettamaan pois ”jumalattomuuden” raskaan taakan. (Job 39:16; Ps. 104:17) Sakarjan kanssa me kysymme: ”Mihin ne kuljettavat eefa-mittaa?”
34. Mihin enkeli sanoi siivekkäiden naisten vievän kuormatun eefa-mitan?
34 Enkeli, joka puhui Sakarjalle, kertoo: ”Ja hän vastasi minulle: ’Ne menevät rakentamaan hänelle huonetta Sinearin maahan. Ja kun se on valmis [ja sen tulee olla lujasti perustettu, Um], lasketaan hänet sinne paikoillensa.’” – Sak. 5:11.
35. Miksi ”Sinearin maa” oli sopiva sijaintipaikka ”jumalattomuuden” siirtämiseksi ja asettamiseksi sinne kuin huoneeseen ”paikoillensa”?
35 Miksi ”jumalattomuuden” laskeminen ”Sinearin maahan” oli sen panemista ”paikoillensa”? Koska Babylonin kaupunki sijaitsi siellä profeetta Sakarjankin päivinä. Siellä Nimrod, tuo ”mahtava metsästäjä Jehovaa vastaan”, perusti Babylonin. Siellä järjestettiin Babylonin kaupungin ollessa keskuspaikkana jumalaton kapina Suvereenia Herraa Jehovaa vastaan. Siellä perustettiin myös järjestäytynyt väärä uskonto, joten Babylonin kaupungista tuli väärän uskonnon maailmankeskus. Siitä tuli ’Suuren Babylonin’, väärän uskonnon maailmanmahdin, tyyssija, joka uskonnollinen maailmanmahti on pysynyt elossa tähän päivään saakka. (1. Moos. 10:8–10, Um; 11:1–9; Ilm. 14:8; 17:1–18) Näin ollen ”jumalattomuuden” piti asettua kuin huoneeseen ja pysyä siinä kuin huoneessa, joka oli lujasti perustettu ”paikoillensa” ”Sinearin maassa”, joka vertauskuvasi sen kapinan sijaintipaikkaa, joka oli suunnattu Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuutta vastaan, samoin kuin väärän babylonilaisen uskonnon sijaintipaikkaa.
36. Kun temppeliä rakennettiin uudelleen Jerusalemiin, niin mihin Jehovan valitun kansan Jumalalta saama maa ei ollut sopiva, kuten 2. Kor. 6:14–16 sanoo Paavalinkin osoittaneen?
36 Jehovan valitun kansan Jumalalta saama maa ei totisesti ollut minkäänlaisen jumalattomuuden paikka, olipa kysymyksessä epäjumalanpalvelus, varastaminen, vilpillinen kaupankäynti, väärien valojen vannominen Jumalan nimessä tai mikä muu jumalaton eli paha asia tahansa. Näin tuli olla varsinkin, kun Jehovan temppeliä rakennettiin uudelleen Jerusalemiin hänen puhdasta, saastuttamatonta ja kokosieluista palvontaansa varten. Kristitty apostoli Paavali kirjoittikin pakanallisessa Korinton kaupungissa olleelle seurakunnalle: ”Mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?” (2. Kor. 6:14–16) Eivät mitenkään! Paavali sanoo niistä, jotka harjoittavat sitä, mikä on väärää, Jumalan antautuneen, kastetun kansan seurakunnassa: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” – 1. Kor. 5:13.
37. Mitä ”jumalattomuudelle” tulee tehdä tänä ”lopun aikana” Jehovan palvojien Jumalalta saamassa hengellisessä tilassa?
37 Poistettakoon Jehovan palvojien Jumalalta saamasta hengellisestä tilasta kaikenlainen jumalattomuus tänä ”lopun aikana”, tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana. Pysyköön se ulkopuolella ja rajoittukoon Suuren Babylonin ja sen poliittisten, sotilaallisten ja kaupallisten suosijoitten piiriin. Pysyköön se siellä, niin kuin se asuisi lujasti perustetussa talossa. Me emme halua lainkaan tämän vertauskuvallisen Jumalattomuus-naisen toveruutta tai seuraa. Jääköön hän tuhoutumaan Suuren Babylonin ja kaikkien niiden kanssa, jotka ”Sinearin maassa” kapinoivat Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta vastaan.
38. Minkä poistaminen on siis ollut käynnissä siitä lähtien, kun puhdasta palvontaa alettiin rakentaa Jehovan temppelissä vuonna 1919, ja miten Jeesus ennusti tämän vertauksessaan vehnästä ja lusteesta?
38 Jo siitä lähtien kun Jehovan puhtaan palvonnan ennallistaminen ja jälleenrakentaminen hänen hengellisessä temppelissään alkoi vuonna 1919, jumalattomuuden poistaminen ikään kuin kahden haikaransiivillä varustetun naisen avulla on ollut käynnissä. Tilanne on juuri sellainen kuin Jeesus Kristus ennusti ”asiainjärjestelmän päättymisestä” puhuessaan: ”Elonaika on maailman loppu [asiainjärjestelmän päättyminen, Um], ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” (Matt. 13:39–42) Kun Suuri Babylon ja sen maailmalliset rakastajat tuhotaan kuin tulella lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa”, niiden itku ja hammasten kiristys lakkaa niiden tuhoutuessa. – Matt. 24:21, 22; 25:41, 46.
39. Mistä uskollisesta vaelluksesta meidän on siis hellittämättä pidettävä kiinni, samalla kun suhtaudumme vakavasti Psalmiin 145:20?
39 Kenelläkään meistä, jotka olemme jättäneet Suuren Babylonin ja sen maailmalliset rakastajat babylonilaiseen ”Sinearin maahan”, ei ole mitään syytä palata siihen ”jumalattomuuteen”, joka kuuluu tuohon paikkaan, mistä se on saanut alkunsa. Uskollinen vaelluksemme Jehovan, Suvereenin Herran ja ainoan tosi Jumalan, edessä merkitsee pitämistä hellittämättömästi kiinni hänen puhtaasta, tahrattomasta palvonnastaan hänen hengellisessä temppelissään hänen Ylimmäisen Pappinsa, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa. Me suhtaudumme vakavasti siihen, mitä hänen henkeytetty psalmistansa on kirjoittanut: ”Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.” – Ps. 145:20.