1. luku

Sinulla on syytä olla kiinnostunut

Voiko ihminen koskaan elää ikuisesti?

Eräät puut elävät nykyään satoja vuosia.

ONKO elämä sinulle rakas? Toivoisitko, että sinä itse ja omaisesi saisitte elää täysin terveinä? Useimmat ihmiset toivovat.

Monet asiat muistuttavat kuitenkin meitä nykyään alituisesti elämän epävarmuudesta, olkoonpa kysymys itsestämme, puolisostamme tai lapsistamme. Onnettomuudet, rikokset, mellakat, sodat ja nälänhädät surmaavat miljoonia ihmisiä heidän parhaassa iässään. Sairaudet vaativat kauhistuttavan veronsa lääketieteen edistymisestä huolimatta. Saastuminen muodostaa mitä vakavimman uhkan.

Ei ole näin ollen ihme, että monet ihmiset kysyvät tänä aikana: ’Nykyinen elämämme – siinäkö kaikki? Vai voisiko olla niin, että hartain toiveemme toteutuisi vasta kuolemanjälkeisessä elämässä? Mitä oikeastaan tapahtuu ihmisen kuollessa? Jatkaako osa hänestä elämistä? Onko hän yhä tietoisessa tilassa, pystyykö hän näkemään, kuulemaan, puhumaan – tekemään jotakin? Onko kuoleman jälkeen olemassa kärsimystä? Onko kuolema siis ystävä vai vihollinen?’ Meille on varmasti hyödyllistä tietää vastaukset näihin kysymyksiin.

VAIKUTTAAKO KUOLEMA ELÄMÄÄMME?

Et ole ehkä ajatellut asiaa, mutta käsityksemme kuolemasta vaikuttaa suuresti meidän kaikkien elämään. Se vaikuttaa enemmän kuin useimmat ihmiset luulevatkaan siihen, millä tavalla me nautimme elämästä ja miten me käytämme sitä. Siksi meidän täytyy tietää, mikä on totuus kuolemasta.

Tiedätkö esimerkiksi, että useimmat maailman uskonnot ovat pohjimmaltaan enemmän kuolemaan kuin elämään suuntautuvia? Sadoille miljoonille ihmisille on opetettu, että kuolema vie heidät toiseen maailmaan, ’kuolleitten maailmaan’, missä heitä odottaa joko autuus tai piina. Rukoukset kuolleitten puolesta, kalliit muotomenot heidän hyväkseen ja uhrit heidän lepyttämisekseen muodostavat varsin merkittävän osan monista suurista uskonnoista, joilla on paljon jäseniä.

Joku voi sanoa: ’Se voi olla totta, mutta minä en kuluta aikaani sen murehtimiseen, mitä kuolema on ja mitä tulee sen jälkeen. Minua kiinnostaa elämä ja se, miten voisin saada siitä mahdollisimman paljon irti niin kauan kuin voin.’ Tällainenkin vastaus osoittaa kuoleman muovaavan vaikutuksen ihmisen elämään. Eikö loppujen lopuksi juuri kuolema ratkaise, miten pitkä aika kuluu, kunnes ihminen ei voi enää saada mitään irti elämästä?

Vaikka me siis voimme koettaa pyyhkiä pois mielestämme ajatuksen kuolemasta, tietoisuus siitä, että elämämme on parhaassakin tapauksessa varsin lyhyt, ahdistaa meitä. Se voi ajaa ihmisen tavoittelemaan kuumeisesti rikkautta nuorena – ’kun vielä voi nauttia omaisuudesta’. Elämän lyhyys tekee monet ihmiset kärsimättömiksi, töykeiksi, koviksi toisia kohtaan. Se panee heidät käyttämään epärehellisiä keinoja tavoitteittensa saavuttamiseksi. Heistä tuntuu yksinkertaisesti siltä, ettei heillä ole aikaa saavuttaa niitä oikealla tavalla. Kuitenkin he voivat koko ajan väittää, ettei kuolema millään tavalla vaikuta heidän elämäänsä.

Mikä on sinun käsityksesi kuolemasta? Miten se vaikuttaa tulevaisuutta koskeviin ajatuksiisi tai sanokaamme siihen tapaan, millä sinä vietät elämääsi juuri nyt?

TARPEELLISTA SAADA VARMUUS

Ongelma on siinä, että ihmisten käsitykset elämästä ja kuolemasta eroavat niin suuresti toisistaan. Usein nuo käsitykset ovat ristiriitaisia, toistensa vastakohtia.

Monet ihmiset uskovat, että kuolema on kaiken ehdoton loppu tai ainakin että ihminen tarkoitettiin kuolemaan. Tuntuuko se sinusta hyväksyttävältä? Onko sinusta mielekästä, että eräät puut voivat elää tuhansia vuosia kauemmin kuin älyllinen ihminen? Tuntuuko sinusta, että 70–80 vuotta pitkä elämä riittää sinulle, niin että sinä aikana ehdit tehdä kaiken, mitä haluat tehdä, oppia kaiken, mitä haluat oppia, nähdä kaiken, mitä haluat nähdä, ja kehittää lahjojasi ja kykyjäsi niin pitkälle kuin toivot?

Sitten on olemassa suunnaton joukko ihmisiä, jotka uskovat elämän jatkuvan kuoleman jälkeen, koska jokin – sielu tai henki – jää eloon ruumiin kuollessa. Mutta heidänkin käsityksensä eroavat suuresti toisistaan. Ja tietenkin heidän uskomuksensa ovat vastoin niiden käsitystä, jotka ajattelevat, että kaikki päättyy kuolemassa. Kaikki vastakkaiset käsitykset eivät voi olla tosia. Mitkä ovat oikeita? Onko sillä väliä? On, hyvin paljon. Harkitse miksi.

Ensinnäkin: jos kuolleet todella voivat hyötyä rukouksista ja seremonioista, joita pidetään heidän puolestaan, eikö meidän olisi sydämetöntä kieltäytyä esittämästä niitä? Mutta entäpä, jos kuolleet ovat todella kuolleita eivätkä jälkeenjääneet voi auttaa heitä? Se merkitsisi välttämättä sitä, että sadat miljoonat ihmiset ovat hirvittävän petoksen uhreja. Se merkitsisi, että monet suuret uskonnolliset järjestelmät ovat koonneet rikkauksia petoksella, esittäneet kuolleista valheita riistääkseen eläviä, sen sijaan että olisivat tehneet jotakin hyödyllistä heidän hyväkseen.

Miten me voimme lohduttaa, kun kuolema ennemmin tai myöhemmin tunkeutuu omaan perhepiiriimme tai jonkun ystävämme perhepiiriin? Tukeeko johdonmukainen ajattelu sitä, että ”kohtalo” hallitsee kokemuksiamme ja elämämme pituutta? Entä jos se, joka kuoli, oli pieni lapsi? Ottiko Jumala lapsen luokseen, kuten jotkut sanoisivat?

Kuolemaan liittyy todella hyvin monia asioita, jotka meidän tulisi tietää, ja mitä enemmän me rakastamme elämää, sitä kiihkeämmin meidän pitäisi haluta varmuutta siitä, että saamme oikeat vastaukset. Mutta mistä me saamme ne, varsinkin kun tämän asian suhteen on niin paljon hämmennystä ja ristiriitaisuutta?

Elämää ja kuolemaa koskevia kysymyksiä tarkastellaan monissa uskonnollisissa kirjoissa, joista toiset ovat hyvin vanhoja. On kuitenkin yksi hyvin vanha kirja, joka esittää kaikista muista poikkeavan näkemyksen. Sen esittämä näkemys on jopa hämmästyttävän erilainen kuin useimmat ihmiset uskovat sen sisältävän. Tuo kirja on Raamattu.

Se kertoo todellisista ihmisistä, ihmisistä, joilla oli samat perusongelmat kuin meillä nykyään. Hekin pohtivat elämisen koko tarkoitusta kysyen: ”Mitä saa ihminen kaikesta vaivannäöstänsä ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?” ”Vaikka hän eläisi kaksi kertaa tuhannen vuotta, mutta ei saisi onnea nähdä – eikö kuitenkin kaikki mene samaan paikkaan?” (Saarn. 2:22; 6:6) Hekin herättivät kysymyksen: ”Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?” (Job 14:14) Tiedätkö sinä vastaukset näihin kysymyksiin?

Julkaisussa, jota nyt pidät kädessäsi, havaitset tarkasteltavan paitsi monia yleisesti esitettyjä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin myös niitä erittäin tärkeitä vastauksia, jotka Raamattu esittää niihin jokaiseen. Voit oppia sen ainoalaatuisen toivon, jonka se esittää niille, jotka katsovat kuolemaa suoraan silmästä silmään tai ovat joutuneet sen otteeseen. Ymmärrys, jonka tämä tieto voi antaa, voi suuresti lisätä nykyistä ja tulevaa onnellisuuttasi ja mielenrauhaasi.