14. luku
Miksi Jumala sallii pahuutta
JOS ystäväsi ryöstettäisiin, raiskattaisiin tai murhattaisiin mutta rikollisen annettaisiin kulkea vapaana, niin etkö tuntisi itseäsi turhautuneeksi, loukatuksi ja vihaiseksi? Tuollaiset rikokset ja epäoikeudenmukaisuudet ovat kuitenkin vain pieni heijastus siitä, mikä on kohdannut ihmiskuntaa.
2 Historian lehdillä on pitkä kertomus raaoista sodista, ahdistavasta köyhyydestä, rikollisuudesta ja sorrosta. Tämän vuoksi jotkut ihmiset ovat alkaneet epäillä jopa Jumalan olemassaoloa. Me kuitenkin tiedämme, että on olemassa vakuuttavia todisteita Luojan olemassaolon puolesta. (Heprealaisille 3:4; Roomalaisille 1:20) Mutta on olemassa myös pahuutta. Tästä syystä jopa monet Jumalaan uskovat pohtivat: ’Välittääkö hän todella meistä?’ He kysyvät: ’Jos Jumala kerran välittää meistä, niin miksi hän on sallinut pahuutta niin kauan?’
3 Filosofit ja papit ovat usein pohtineet tätä kysymystä, mutta eivät ole antaneet tyydyttäviä vastauksia. Mitä Jumala itse sanoo?
JUMALA VASTAA: ’KYLLÄ MINÄ VÄLITÄN’
4 Oman kokemuksemme perusteella me voimme ymmärtää heprealaisen profeetan Habakukin suhtautumistavan väkivaltaan ja epäoikeudenmukaisuuteen. Hän eli aikana, jolloin juutalaiset olivat langenneet moniin huonoihin tapoihin, jotka kovasti vaivasivat Habakukia ja saivat hänet kysymään Jumalalta:
”Minkätähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota? Minun edessäni on hävitys ja väkivalta; on syntynyt riita, ja on noussut tora. Sentähden on laki heikko, ja oikeus ei tule milloinkaan voimaan. Sillä jumalaton saartaa vanhurskaan; sentähden oikeus vääristetään.” – Habakuk 1:3, 4.
Vaikka Habakuk olikin vakuuttunut Jehovan vanhurskaudesta, niin hän oli kiusaantunut kansansa keskuudessa vallinneesta väkivallasta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Lisäksi babylonialaiset olivat tuohon aikaan raivoissaan ja pitivät muita kansoja pelon vallassa ja riistivät niitä. Vaikutti siltä, että pahuus vallitsi kaikkialla. Profeetta Habakuk ihmetteli, miksi Jumala, joka näki sen, ei näyttänyt tekevän mitään. – Habakuk 1:13.
5 Jehova vakuutti Habakukille näyssä, että pahojen näennäinen menestyminen oli vain väliaikaista. Jumala ei ainoastaan nähnyt mitä tapahtui, vaan hän myös välitti siitä. Hänellä oli oma ”aikansa” jumalisen oikeuden jakelemiseen. Vaikka ihmiset ajattelisivatkin sen viipyvän, niin Habakukille vakuutettiin, että ”varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy”. – Habakuk 2:3.
6 Osoittaen edelleen kiinnostuksensa Jumala auttoi Habakukia tajuamaan, millaisen haasteen ihmiset kohtaisivat sillä välin. Jehova sanoi: ”Mutta vanhurskas on elävä uskostansa.” (Habakuk 2:4) Kohtaisiko Habakuk haasteen menestyksellisesti tekemällä oikein ja kannattamalla hyvää moraalia siitä huolimatta, mitä hänen ympärillään olevat ihmiset tekivät? Hänen tarvitsi ilmaista uskoa siihen, että Jumala puuttuisi asioihin oikealla tavalla omana ”aikanaan”.
7 Historia kertoo meille mitä tapahtui. Ajan täytyttyä Jumala toimi lopettaakseen väkivallan ja epäoikeudenmukaisuuden juutalaisten kohdalla. Maa valloitettiin ja monet joutuivat vangiksi. Myöhemmin Jumala selvitti tilit Babylonin kanssa. Meedialaiset ja persialaiset voittivat Kyyroksen johdolla tuon näennäisesti kaikkivoivan Babylonian maailmanvallan juuri niin kuin Jehova oli ennustanut profeettojensa kautta. – Jeremia 51:11, 12; Jesaja 45:1; Daniel 5:22–31.
8 Tämä pienoiskoossa sattunut esimerkki osoittaa, että Luojamme ei sulje silmiään pahuudelta. Hän on täysin tietoinen siitä ja välittää siitä. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 18:20, 21; 19:13.) Jos kerran niin on, niin miksi Jumala on sallinut pahuuden jatkua aina nykyaikaan asti? Ymmärtääksemme Raamatun johdonmukaisen selityksen meidän tarvitsee palata ihmiskunnan ongelmien alkuun.
MAAILMANKAIKKEUDEN KIISTAKYSYMYKSET HERÄÄVÄT
9 Kuten 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa kerrotaan, Panettelija kysyi Eevalta, tottelisiko hän Jumalan käskyä olla syömättä erään nimenomaisen puun hedelmiä. Eeva vastasi, että tottelemattomuus tuottaisi kuolemantuomion. Mutta Saatana vastasi:
”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. ” – 1. Mooseksen kirja 3:1–5.
Saatana herätti tässä kiistakysymyksiä, jotka koskivat kaikkia Jumalan luomuksia, sekä ihmisiä että enkeleitä.
10 Ensinnäkin Panettelija kiisti Jumalan rehellisyyden. Harkitsehan tämän merkitystä. Jos Jumala ei olisi totuudellinen tässä asiassa, voitaisiinko häneen luottaa missään muussakaan asiassa? Pitäisikö Jumalan luomusten sekä maan päällä että taivaassa olla aina epäluuloisia sen suhteen, mitä hän sanoisi? Me tiedämme, miten epäluuloisia ihmiset ovat nykyään poliitikkojen suhteen, jotka hallitsevat valehtelemalla. – Vrt. Psalmit 5:10.
11 Saatanan väite siitä, että Jumala on petollinen ja pitää itsellään tietoja, jotka koituisivat hänen luomustensa hyväksi, herätti lisäksi kysymyksen: ansaitseeko Jumala kuninkuuden? Koko maailmankaikkeus liittyi kysymykseen Jumalan hallitustavan oikeellisuudesta.
12 Lisäksi Saatana väitti, että ihmiset pystyisivät tulemaan toimeen ilman Jumalaa, että he voivat ja heidän tulisi hallita itseään. Ihmisten ja enkelien eteen asetettiin kysymys: voivatko ihmiset menestyksellisesti hoitaa asiansa riippumattomina Jumalasta?
13 Nuo vakavat moraaliset kiistakysymykset vaativat täydellistä selvittämistä. Tapa, jolla Jumala päätti selvittää ne, osoittaa selvästi hänen viisautensa ja kiinnostuksensa meidän sekä nykyistä että tulevaa hyvinvointiamme kohtaan. Jumala antoi ajan kulua, minkä aikana kaikki älylliset luomukset saattoivat nähdä tulokset. Ymmärtääksesi tämän harkitse, mitä sinä tekisit, jos joku julkisesti väittäisi, että sinä et ole hyvä perheenjäsen, että sinä valehtelet ja käytät valtaa juurruttamalla ihmisiin pelkoa. Epävarma ihminen saattaisi esittää äänekkään vastalauseensa tai jopa taistella syyttäjää vastaan. Mutta varmana siitä, että syytös on väärä, voisit tehdä sen tyhjäksi pelkästään antamalla ajan kulua, niin että kaikki voisivat tarkastella menettelytapojasi ja hyviä tuloksia perheessäsi. – Matteus 12:33.
14 Millaisia todisteita aika on paljastanut Eedenissä esitettyjen kiistakysymyksien suhteen? Jumalan antaman ennakkovaroituksen mukaan ihmisen tottelemattomuus on johtanut kuolemaan, jota edeltää sairastuminen ja vanhuus. Jumala ei siis ollut epärehellinen varoituksessaan, joten ei löytynyt perustetta asettaa kyseenalaiseksi hänen hallintonsa oikeellisuutta. On olemassa myös todisteita siitä, että ihminen ei osaa asettaa omia mittapuitaan ja hallita itseään riippumattomana Jumalasta. Minkäänlainen ihmishallitus ei ole pystynyt estämään sotia, turmelusta, sortoa, rikollisuutta eikä epäoikeudenmukaisuutta. Tämä vahvistaa sen mitä Raamattu sanoo: ”Ei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” (Jeremia 10:23) Lisäksi aika on todistanut, että ihmiset eivät voi lopettaa kärsimyksiä; he sen sijaan monesti aiheuttavat niitä.
15 Kärsimyksiä kokevat vilpittömät ihmiset, jotka haluavat hyväksyä Jumalan hallitusvallan ja mittapuut. Pitäen heidät mielessään Jumala aikoo toimia pahuutta harjoittavia vastaan aivan samoin kuin hän toimi pienessä mittakaavassa, kuten Habakukin kirjassa mainittiin. Jehova poistaa sekä taivaasta että maan päältä kaikki, jotka ovat vastuussa pahuudesta ja kärsimyksistä. Aivan samoin kuin Jumala sanoi Habakukille, on oleva määrätty ”aika” tätä varten. Voimme olla varmoja siitä, että ”varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy”. – Habakuk 2:3.
SALLITUN AJAN KÄYTTÄMINEN HYÖDYKSI
16 Jumalan pahuudensallinnan suhteen monet ihmiset ajattelevat pelkästään ihmisten kärsimyksiä. He eivät ymmärrä parhaillaan ratkaistavia tärkeitä kiistakysymyksiä. Lisäksi he saattavat jättää huomioon ottamatta ne hyödyt, jotka he voivat saada juuri sen vuoksi, että Jumala on sallinut ajan kulua kiistakysymysten ratkaisemiseksi. – 2. Pietari 3:9.
17 Jumalan sallima aika näiden asioiden ratkaisemiseksi on ollut riittävän pitkä, jotta me olemme voineet syntyä. Kaikki nauttimamme mielihyvä on ollut mahdollista vain siksi, että Jumala on antanut ajan kulua. Lisäksi meille on annettu tilaisuus osoittaa rakkautemme ja uskollisuutemme Jumalaa kohtaan. Eräänä kiistakysymyksenä Saatana väitti, ettei yksikään ihminen voisi osoittautua uskolliseksi Jumalalle, ei edes se, josta Jumala saattoi sanoa: ”Ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.” Me voimme havaita tämän Raamatusta Jobin kirjan ensimmäisestä ja toisesta luvusta. Panettelija sanoi rehdistä miehestä, Jobista, seuraavaa: ”Suottako Job pelkää Jumalaa?” Saatana väitti Jobin tehneen niin itsekkäistä syistä, koska Jumala antoi hänelle rikkautta, mutta että jos Job menettäisi sen, hän kiroaisi Jumalan. (Job 1:7–12) Pystyisikö Saatana kääntämään kaikki ihmiset pois Jumalasta?
18 Jumala salli Saatanan aiheuttaa monia ongelmia Jobille. Job menetti varallisuutensa. Hänen lapsensa tapettiin. Häneen iski inhottava sairaus. Vaikka Job ei tiennyt joutuneensa Saatanan erityisen hyökkäyksen kohteeksi, hän pysyi uskollisena Jumalalle. (Job 27:5) Hän oli varma siitä, että Jehova ei unohtaisi häntä ja että Luoja jopa antaisi hänelle ylösnousemuksen, jos hän kuolisi. (Job 14:13–15) Jehova ei koskaan hylkää uskollisiaan. Aikanaan hän puuttui asiaan ja teki tyhjäksi kaiken sen vahingon, jonka Saatana oli aiheuttanut. Job sai terveytensä takaisin. Hän sai vielä kymmenen kaunista lasta sekä suuren rikkauden ja pitkän elämän. Voit lukea kannustavista yksityiskohdista Jobin 42:10–17:stä.
19 Tämä kertomus auttaa meitä myös ymmärtämään, miksi Jumala on sallinut pahuutta. Tällä tavalla voitiin todistaa, että jotkut ihmiset rakastaisivat Jumalaa elämän ongelmista huolimatta ja olisivat hänelle uskollisia missä tahansa koetuksissa. Meidän on hyvä kysyä itseltämme: ’Näinkö me olemme toimineet kärsimyksistä huolimatta? Haluammeko me olla sellaisia kuin Job ja siten auttaa Saatanan herättämään kiistakysymykseen vastaamisessa?’ (Sananlaskut 27:11) Jobin kirja antaa meille myös syyn olla vakuuttuneita siitä, että Jumala pystyy tekemään tyhjäksi minkä tahansa kärsimyksen, jonka ihmiset kohtaavat sinä aikana kun pahuutta sallitaan. – Vrt. 2. Korinttolaisille 4:16, 17.
20 Samalla tavoin kuin Jumala tarkkaili Jobia ja Habakukia ja hyväksyi heidät, Hän huomaa nykyään ihmiset, jotka ovat uskollisia hänelle kohdatessaan pahoja olosuhteita, eikä hän jätä palkitsematta heitä. – Malakia 3:16–18.
HALUATKO ELÄÄ SILLOIN KUN PAHUUTTA EI ENÄÄ OLE?
21 Raamattu vakuuttaa meille, että Jumalan tarkoitus on ennallistaa maa samanlaisiin paratiisillisiin olosuhteisiin, joista Aadam ja Eeva nauttivat ennen uskottomiksi tuloaan. (Luukas 23:43; Ilmestys 21:4, 5) Silloin seuraavanlaiset Raamatun lupaukset täyttyvät täydellisesti:
”Vielä vähän, eikä jumalatonta enää ole; sinä tarkastelet hänen asuinpaikkaansa, mutta hän on poissa. Vaatimattomat [eli nöyrät] taas saavat maan haltuunsa ja saavat nauttia suuresta hyvinvoinnista [suuresta rauhasta, KR].” – Psalmit 37:10, 11, Psalmit nykysuomeksi; Sananlaskut 24:1, 20.
22 Monet valittavat pahuutta ja kärsimystä ja jopa syyttävät siitä Jumalaa. Mutta haluavatko he todella pahuuden poistamista vai pelkästään sen rangaistusten poistamista? Ihminen itse aiheuttaa suuren osan kärsimyksistään; hän niittää sitä mitä hän kylvää. (Galatalaisille 6:7; Sananlaskut 19:3) Moraalittomuus tuottaa sukupuolitauteja, abortteja ja avioeroja. Tupakoiminen johtaa keuhkosyöpään. Alkoholin väärinkäyttö ja huumeitten käyttö vahingoittavat maksaa ja aivoja. Liikennesääntöjen rikkominen aiheuttaa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Haluavatko ne, jotka kysyvät: ’Miksi Jumala sallii pahuutta? Milloin hän lopettaa sen?’ todella Jumalan lopettavan sen? Jos hän lopettaisi sen juuri tällä hetkellä estämällä kaiken tällaisen tekemisen, monet valittaisivat, että hän rajoittaa heidän elämäänsä.
23 Se, että Jumala sallii pahuutta, antaa meille siis tilaisuuden osoittaa oman asenteemme, sen mitä on sydämessämme. Jumala sanoi Habakukille: ”Vanhurskas on elävä uskostansa.” Tämä vaatii vihan kehittämistä sitä kohtaan, minkä Jumala osoittaa olevan pahaa. (Habakuk 2:4; Psalmit 97:10) Tällainen elämäntapa voi saattaa meidät joidenkin naapureitten tai tovereitten epäsuosioon. (1. Pietari 4:3–5) Job ja Habakuk halusivat olla erilaisia voidakseen olla uskollisia Jumalalle ja voidakseen saada hänen hyväksymyksensä. Lisäksi miljoonat Jehovan todistajat nykyään todistavat tämän olevan mahdollista ja nauttivat rikkaammasta sekä enemmän tyydytystä tuottavasta elämästä.
24 Tällaista elämäntapaa noudattavat ihmiset ovat lisätodistus sille, että Saatana on törkeä valehtelija. He todistavat, että ihmiset voivat olla uskollisia Jumalalle, ja he ovat vakuuttuneita hänen hallitustapansa oikeellisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Jumala puolestaan tietää, että sellaisille ihmisille voidaan uskoa maan päälle ennallistettavasta paratiisista huolehtiminen. Elämä tulee silloin olemaan niin ihastuttavaa, että menneen ajan surut ja pahat kokemukset eivät muistu mieleen. Ne unohdetaan aivan samoin kuin me olemme unohtaneet sen tuskan ja surun, jota tunsimme vuosia sitten kun lapsena loukkasimme polvemme. – Jesaja 65:17; Johannes 16:21.
25 Se on ihastuttava odote, ja se auttaa meitä ymmärtämään Jumalan pahuudensallinnan olevan vain lyhyt välivaihe hänen ikuisen tarkoituksensa toteuttamisessa. Ne lailliset ja moraaliset kiistakysymykset, joiden takia tuo välivaihe oli tarpeellinen, tullaan selvittämään kaikiksi ajoiksi.
26 Mutta vaikka me ymmärtäisimmekin miksi Jumala on sallinut pahuutta, me aivan oikein haluamme tietää: Milloin se päättyy? Milloin on Jumalan ”aika” lopettaa pahuus maailmanlaajuisesti? Tarkastelkaamme tätä seuraavaksi.
[Tutkistelukysymykset]
Miksi on järkevää tarkastella sitä, mitä Raamattu sanoo pahuudesta? (1–3)
Mitä me voimme oppia Habakukilta tässä asiassa? (4–8)
Miten maailmankaikkeutta koskevat tärkeät kiistakysymykset heräsivät Eedenissä? Mitkä ne olivat? (9–12)
Miten nuo kiistakysymykset tuli ratkaista? (13–15)
Miten eräs toinen ratkaisemista vaativa kiistakysymys liittyy meihin? (16–20)
Minkä odotteen Raamattu antaa? Mitä se merkitsee meille? (21–23)
Miten me voimme pysyvästi hyötyä Jumalan pahuudensallinnasta? (24–26)
[Tekstiruutu s. 131]
Tri W. R. Inge, entinen Lontoon Pyhän Paavalin kirkon tuomiorovasti, sanoi joitakin vuosia sitten:
”Koko elämäni ajan olen yrittänyt löytää elämän tarkoitusta. Olen yrittänyt ratkaista kolme arvoitusta, jotka tuntuivat minusta aina perustavaa laatua olevilta: ikuisuuden, ihmisen persoonallisuuden ja pahuuden arvoituksen. Olen epäonnistunut. En ole ratkaissut yhtäkään niistä.”
[Kuva s. 137]
Kärsiminen ei kääntänyt Jobia Jumalaa vastaan; hän kesti ja häntä siunattiin